Syksy alkoi eilen

Puppa vanha, askeliltaan verkkainen

kulki hämärtyvää katua laahustaen. Katulamput heräsivät, varjot kadun laitojen. 

Lehdet tanssivat yli pihan, yli verkkoaitojen.

Puppa kohotti pään, jäi silmäilemään:

siellä lämpimien valojen ja ikkunoiden rivi.

Tuntui pupan rinnassa vain kylmä raskas kivi.

Hän itsekin elänyt on aiemmin, kerran. Mutta ikkunassa

tuikkii silmät nuoren herran.
Siellä on koti, siellä on valo,
siellä sykkii arki ja elämän palo.

Puppa jatkoi matkaa syliin syysillan.
Hidasti hieman ja mietti: ylitänkö sillan?