Lue keskustelun säännöt.
Oletko kokenut sielun pimeää yötä? Miksi joillekin niitä tulee useampi elämässä?
22.09.2026 |
Minä olen "kuollut" ja "syntynyt" tässä elämässä monta kertaa. Olen kokenut useamman kerran sielun pimeän yön ja aina se vaan vetää yhtä alamaihin synkkään paikkaan sikiöasentoon, milloin missään ei ole mitään merkitystä. On vain todella tyhjää, merkityksetöntä, raskautta ja kysymyksiä, että miksi ihmeessä täällä oikein olen? Lopulta nämä ovat aina kuitenkin vieneet minua aina enemmän ytimeen, aidompaan itseen. Voikohan nämä jatkua läpielämän kunnes keho oikeasti kuolee?
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon menee alkoa?
Ei ollenkaan.
-aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon menee alkoa?
Ei ollenkaan.
-aloittaja
Eli ex alkkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon menee alkoa?
Ei ollenkaan.
-aloittaja
Eli ex alkkis.
?
Yö on pimeimmillään juuri ennen kuin aamu alkaa sarastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muľa on ollut pimeä yö liki koko elämän ajan.
Monta kertaa on ollut lähellä selviääkö vai ei.
Tuo pimeä yö kirja on tosi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Olen viime vuosien aikana kokenut sielun pimeän yön. En edes tiennyt moista käsitettä ennen kuin se alkoi. Huomasin heti, että tässä on jotain erikoista ja käännyin Luojan puoleen hakemaan apua, koska tiesin että sitä en muualta löydä. Siitä alkoikin aikamoinen henkinen herääminen ja matka kohti -mitä? Sielun pimeä yö on onneksi jo helpottanut (eikä kestänyt kuin neljä vuotta;).
Tuo kirja on itselle ihan uusi, en ole kuullutkaan siitä. Pitää mennä lainaamaan kirjastosta ja katsoa, olisiko siinä jotain lisätietoja.
Tsemppiä kaikille, jotka olette keskellä sielun pimeää yötä. Ja te, jotka vaan pyörittelettä päätänne "hulluille": ette todellakaan tiedä, mistä on kyse, ja voitte olla siitä onnellisia, ei ollut helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut ja koen. On varsin pitkä yö, noin 30 vuotta.
Ehkä olet vain masennukseen taipuvainen?
Itsekin olen kerran kokenut tuon ”sielun pimeän yön”, mutta se oli sellainen, etten ole koskaan sen jälkeen enää pelännyt joutuvani sinne uudelleen. Enkä ole joutunutkaan. Kaikenlainen poteminen ja melankolia on minulle nykyään aika vierasta ja epäkiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vain masennukseen taipuvainen?
Itsekin olen kerran kokenut tuon ”sielun pimeän yön”, mutta se oli sellainen, etten ole koskaan sen jälkeen enää pelännyt joutuvani sinne uudelleen. Enkä ole joutunutkaan. Kaikenlainen poteminen ja melankolia on minulle nykyään aika vierasta ja epäkiinnostavaa.
...ja tulit julistamaan riemusanomaasi palstalle.
Voi vain toivoa ettei elämä jatku kuoleman jälkeen. Kuka jaksaisi samaa uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 kertaa. Jälkeenpäin vapautunut olo. Ei enää tartteis tulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vain masennukseen taipuvainen?
Itsekin olen kerran kokenut tuon ”sielun pimeän yön”, mutta se oli sellainen, etten ole koskaan sen jälkeen enää pelännyt joutuvani sinne uudelleen. Enkä ole joutunutkaan. Kaikenlainen poteminen ja melankolia on minulle nykyään aika vierasta ja epäkiinnostavaa....ja tulit julistamaan riemusanomaasi palstalle.
Kirjoitin kokemukseni, mitä riemusanoman julistamista se on?
Ja miksen kirjoittaisi palstalle? Kai täällä saa muutkin kuin masentuneet käydä.
Pimeän yön tarkoitus on karsia egosta kaiken ylpeyden pinnallisuuden. itsekkyyden yms.
Jollakin se vie vähän aikaa, toisella menee koko elämä, eikä aina yksi elämä riitä vaan voi viedä monen monta elämää.
Se mitä tapahtuu kun kaikki kuona sielussa katoaa autuuteen, niin.......
Muistan kun eilisen päivän kun yön pimeys laskeutui ylleni.
Se oli eräänä aamulla kun heräsi.
Sitä ennen elämä oli sangen hyvää, ei ollut suurempia ongelmia, vaan auvoista ja seesteistä, siis kaikin puolin mukavaa.
Näin oli vielä silloin kun meni nukkumaan viimeistä kertaa ennen kohtalokasta yön pimeyden alkamista.
Aamulla kun heräsi kaikki oli muuttunut, ei mikään ulkopuolinen juttu ja siitä alkoi monivuotinen helvetti
.
Helvetti sisälsi monia vuosia kestänyt sumuinen olo joka sisälsi mielisairaalassa olon, osastolla missä pahimmat tapaukset olivat ja lääkkeet tekivät olon entistä sekavammaksi ja sumuisemmaksi, itsemurha yrityksen yms mm sellaista mitä ei pahimmassakaan painajaisessa osannut edes kuvitella. Tämä jakso elämässä oli täynnä tuskaa ja kärsimystä, pahinta mitä voi edes kuvitella.
Jotenkin ihmeellisellä tavalla tuosta selvittiin, ihme kylläkin.
Ei sitä silloin osannut ymmärtää mistä kaikki nuo vuosien kestänyt painajainen johtui.
Tänä päivänä olen kiitollinen, että sain kokea nuo kaikki kauheudet jotka silloin koki vaikka silloin kun nuo oli läsnä yöt ja päivät, niin ei silloin naurattanut, silloin huumorin kukka loisti pois ollollaan ja ...vankasti.
Silloin ei elämä ollut ruusuilla tanssimista, ei.
Toisaalta olen saanut kokea myös korkeamman henkisen tilan mitä ihmisen on mahdollista kokea elämänsä aikana.
Se tila on olemassa ennen kuin mitään on ilmennyt, ykseyden.
Paljon menee alkoa?