Minkälainen olisi sinusta paras perhepäivähoitaja lapsellesi?

parempaa ei oo :)

Lapsen pitää olla tervetullut eikä niin, että lapsille pieni makuuhuone käytössä eikä muualla olla, esim. keittiössä pitää minusta saada piirtää ja askarrella pöydän ääressä eikä kaikkea tehdä lattialla lastenhuoneessa. Leikit saavat jatkua pitkään eikä päivä ole tuokiota tuokion perään.



Iso piha on plussaa ja pihametsä myös, omat lapset tekevät paljon metsäretkiä eväiden kera vaikka vain 50 m päähän pihasta.



Hoitaja ottaa lapset hoitoon sovitusti eikä silloin, kun minusta siltä tuntuu. Eikä hoitajalle kuulu, olenko silloin töissä vai kampaajalla.

Parempaa en ihan oikeasti voisi toivoa.



Noin 60-vuotias, hoitanut lapsia jo yli 30 vuotta. Lapset kun hoitoon vie, on kuin mummolaan menisivät. Rakastavat hoitotätiään yli kaiken. Minun tytöt siis 1- ja 4-vuotiaita.



Lempeä hoitaja, jolta löytyy syliä ja haleja. Lapset saavat syödä aamupalan aamuisin omaan tahtiin (jokainen tulee eri aikaan ja jokainen syö kun on nälkä) ja hoitopaikka on hyvin kodinomainen. Keittiön pöydän ääressä piirretään ja askarrellaan, ulkoillessa käydään lähimetsissä, urheilukentällä jne. Usein hoitaja vie lapset kirjastoon tai iltapäivisin (jos lapsia ei ole montaa) käy heidän kanssaan kaupassa.



Päivä on rytmitetty, mutta kaavoihin ei kangistuta. Jos joku leikki on kiva, sitä jatketaan, vaikka muuta oltaisiin suunniteltu.



Päiväunille mennessä luetaan ja lauleskellaan. Hoitajalla on ns."vuorolistat" siitä, kuka saa istua sinä päivänä sylissä satutuokiossa. Niin haluttu on hoitajan syli ;-)



Lomilla hoitaja saattaa soittaa ja kysellä kuulumiset, synttäreillä piipahtaa käymään. Lomien jälkeen lapset juoksevat hoitajan syliin, koska on ollut ikävä.



Tässäpä tärkeimmät.



Ai niin, koulutuksella ei ole merkitystä. Empaattisuutta ja rakkautta lapsia kohtaan ei opi missään koulussa.

Tärkeintä on kodinomaisuus, lapsista aidosti välittävä ja työstään tykkäävä hoitaja. Lapsilla on myös virikkeitä, käyvät luontoretkillä, laulukerhossa, askartelevat, mutta ei liikaa.

Koti on koti ja hoitopaikka on hoitopaikka. Riittävän pitkään lapsesta riippuen kotihoidossa ja sitten päiväkotiin. Ylimääräisiä vapaapäiviä. Päiväkodissa lapsi ryhmäytyy, on useampi aikuinen hoitaja reflektoimassa lasta, lapsen kehitystä jne. Lapsi oppii loruja, lauluja, tietoa, taitoja ikäryhmänsä tason mukaisesti. Lapsella on varmasti samanikäisiä kavereita. Opitaan leikkien aloitusta, lopetusta ja monia muita taitoja, joita ei "kodinomaisessa" perhepäivähoidossa vuorenvarmasti voi oppia. Tehdään retkiä, käydään uimassa, luistelemassa, hiihtämässä, kirjastossa, teatterissa ym. Päiväkodilla on tietyt tavoitteet, joiden mukaan mennään, perhepäivähoidossa on ihan siitä yhdestä ihmisestä kiinni mitä tehdään vai tehdäänkö mitään.

Huvittavinta aloittajan tekstissä oli tuo, että kodinomaisuudesta huolimatta lapsi menee hoitoon silloin kun aloittajasta siltä tuntuu :D mun lapset menee hoitoon silloin kun on tarvetta, eli kun vanhemmat on TÖISSÄ.

Koti on koti ja hoitopaikka on hoitopaikka. Riittävän pitkään lapsesta riippuen kotihoidossa ja sitten päiväkotiin. Ylimääräisiä vapaapäiviä. Päiväkodissa lapsi ryhmäytyy, on useampi aikuinen hoitaja reflektoimassa lasta, lapsen kehitystä jne. Lapsi oppii loruja, lauluja, tietoa, taitoja ikäryhmänsä tason mukaisesti. Lapsella on varmasti samanikäisiä kavereita. Opitaan leikkien aloitusta, lopetusta ja monia muita taitoja, joita ei "kodinomaisessa" perhepäivähoidossa vuorenvarmasti voi oppia. Tehdään retkiä, käydään uimassa, luistelemassa, hiihtämässä, kirjastossa, teatterissa ym. Päiväkodilla on tietyt tavoitteet, joiden mukaan mennään, perhepäivähoidossa on ihan siitä yhdestä ihmisestä kiinni mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. Huvittavinta aloittajan tekstissä oli tuo, että kodinomaisuudesta huolimatta lapsi menee hoitoon silloin kun aloittajasta siltä tuntuu :D mun lapset menee hoitoon silloin kun on tarvetta, eli kun vanhemmat on TÖISSÄ.

PPH:lla minusta on tärkeää se, että oppii olemaan muidenkin kuin omanikäisten kanssa.

Päiväkodissa ei ole mitään hyötyä siitä, että on useampi hoitaja reflektoimassa lasta, koska se ei johda mihinkään. Pelkkä reflektio kun valitettavasti jää siihen. Toisaalta pph:lla todella aika harvoin oppii hakkaamaan toisia, puremaan, sylkemään, rikkomaan vaatteita jne. eli niitä taitoja, jotka päiväkodissa ovat tärkeitä.

Oma lapseni oli 3 vuotta pph:lla ja meni sitten päiväkotiin vähän yli vuodeksi. Päiväkotiaikana ei tehty yhtäkään retkeä teatteriin, uimahalliin, kirjastoon jne. eikä luisteltu tai hiihdetty. Ulkoilu oli seisoskelu päiväkodin pikkuruisella pihalla.

Liittyykö se reflekteihin? :)

Tarkoitin sitä, että päiväkodissa on useampi aikuinen joka arvioi lasta. Perhepäivähoitaja on yksin. Eli on aika pitkälle kiinni hänen "hermoistaan" ja luonteestaan, miten lapsen kehitystä tai päivänkulkua arvioidaan. Ystäväni lapsella, joka pph:lla, diagnosoitiin ylivilkkautta ja pph valitti, että poika niin villi ja peräänkatsottava, ettei hän ehdi tekemään kotitöitä. KOTITÖITÄ?? Tottakai päiväkodeissa on eroa, ihan niinkuin on perhepäivähoitajissakin, vedin kyllä mutkat vähän turhan suoriksi, anteeksi siitä. Mutta tuo yksi edellinen kirjoitus on mun mielestä ihan uskomaton; ruokapöydässä piirretään ja askarrellaan ja kaikkee kivaa tehdään silloin kun halutaan ja kaikki on tosi siistii ja ihanaa jne. Ja kun lapsi aloittaa eskarin ja koulun, niin pitäisi olla valmiina rajat. Tietyt aikataulut, pöytätavat, taito vuorotella, taito toimia ryhmässä ym. Meidän pihalla ihan ikänsä kotihoidossa olleet lapset osaa purra, raapia ja potkia.

Minusta on hyvin harvinaista, että pph toimisi täysin yksin ja aina. Lapsia näkee muutkin aikuiset pihaleikeissä toisten hoitajien kanssa. Ehkä vierailevat yksityisessä ryhmiksessä tai päiväkodissa. Kerhoilevat ym.

Eli ihan en allekirjoita tuota. Lapset kerkiävät ryhmäytymään myöhemminkin, esim.koulussa.

Toisaalta ryhmäytymistä on hyvinkin myös pph:n luona mikäli lapsia on täysi määrä.

Tuo ettei pph:lla tai kotona oppisi mainitsemiasi asioita ei minusta ole kiinni siitä missä lapset ovat hoidossa vaan siitä ovatko osaavissa käsissä, onko pph millainen ihminen.

Päiväkodissa sitten taas usein unohtuu se yksilöllisyys ja sen huomioiminen hoitamisessa.