Lue keskustelun säännöt.
Miksi kiipeilijät riskeeraavat elämänsä?
20.09.2026 |
Tuntuu, että kaikki harrastekiipeilijät ovat kauniita ja komeita. Ehkä jonkinlainen kaikkivoipaisuus -syndrooma? Uskon, että hetkenä, jolloin putoaa sitä katuu, että aloitti koko harrastuksen, jos hintana on oma elämä?
Tuli Ylen Girl climberista mieleen.
Kommentit (23)
Elämä on kuolemaan johtava sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni vuorien seinämiä ei ole tarkoitettu ihmisen kuljettavaksi.
Emme oli kaikkivoipia, niin ei ole tarkoitettu.
Jotkut saa kicksejä vaaran tunteesta.
Minäkin haluaisin ymmärtää. Tietenkin kaikki kuollaan jokin päivä, mutta kun näkee samaan aikaan kamppailua siitä, että saisi elää, niin tuollainen riskin ottaminen tuntuu todella erikoiselta. Jokainen toki tekee niin kuin haluaa.
Jokainen kuolee aikanaan.
Ero on siinä, että jotkut myös elävät ennen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kuolee aikanaan.
Ero on siinä, että jotkut myös elävät ennen sitä.
Sekö, ettei kiipeile tai ymmärrä riskin ottamista, tarkoittaa sitä sitten, ettei elä täysillä?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kuolee aikanaan.
Ero on siinä, että jotkut myös elävät ennen sitä.
Veikkaanpa, että kun putoaa vapaassa pudotuksessa kohti alla olevaa louhikkoa, niin puoli sekuntia ennen kontaktia saattaa käydä mielessä, että olisikohan sittenkin pitänyt jäädä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiipeilyssä ei siis ne riskit konkretisoidu vain kerran, vaan onnettomuudet ovat tavallisia. Dokumentin kiipeilijä putosi 15 metriä, meni selkä ym., muttei kuollut. Ei kuitenkaan lopettanut harrastusta vaan palasi takaisin samaan paikkaan yrittämään. Jokin persoonan osa saa haistattamaan kuolemalle ja luottamaan siihen, ettei osu kohdalle.
Kiinnostaa todella millainen ihminen tuntee niin?
Kyseessä lienee samankaltainen alkukantainen vaisto kun ylensyöminen. Joillakin sellainen on vahvana ja teot sen mukaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kuolee aikanaan.
Ero on siinä, että jotkut myös elävät ennen sitä.
Sekö, ettei kiipeile tai ymmärrä riskin ottamista, tarkoittaa sitä sitten, ettei elä täysillä?
Ei, mutta se, että jättää pelon takia asioita tekemättä, tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kuolee aikanaan.
Ero on siinä, että jotkut myös elävät ennen sitä.
Veikkaanpa, että kun putoaa vapaassa pudotuksessa kohti alla olevaa louhikkoa, niin puoli sekuntia ennen kontaktia saattaa käydä mielessä, että olisikohan sittenkin pitänyt jäädä kotiin.
Tuohan pätee kaikkeen toimintaan.
Harva kuitenkaan haluaa elää koko elämäänsä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan samanlain moni riskeeraa henkensä lihomalla.
Monet kertoneet että musta pilvi seuraa arjessa koko ajan eli jonkinlainen masennus . Kun lähtee vaikka kiipeämään Mount Everestille tämä pilvi häviää .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle elämän onnistumista ei määritä sen pituus, vaan se, mitä sillä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Monet kertoneet että musta pilvi seuraa arjessa koko ajan eli jonkinlainen masennus . Kun lähtee vaikka kiipeämään Mount Everestille tämä pilvi häviää .
Tätä kutsutaan adrenaliininarkkaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kuolee aikanaan.
Ero on siinä, että jotkut myös elävät ennen sitä.
Höpö höpö
Pelkkä sanonta joka ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kuolee aikanaan.
Ero on siinä, että jotkut myös elävät ennen sitä.
Sekö, ettei kiipeile tai ymmärrä riskin ottamista, tarkoittaa sitä sitten, ettei elä täysillä?
Ei, mutta se, että jättää pelon takia asioita tekemättä, tarkoittaa.
Pelko ja järki ovat joskus samanarvoisia. En näe mitään syytä lähteä millekään vuorelle palelluttamaan itseäni (vuorenrinteillä yleensä tuulee) tai paskomaan vastatuuleen 3 kilometrin korkeudessa. Kaikille vähänkään korkeammille vuorille pitää kiivetä vaiheittain, eli majoitus saattaa tosiaan olla 3 kilometrin kokeudessa teltassa. Mukavuudenhalua? Taatusti, mutta siltikään en koe saavani moisesta mitään iloa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle elämän onnistumista ei määritä sen pituus, vaan se, mitä sillä tekee.
Et ole penaalin terävimpiä kyniä.
Jonkinlainen sisäinen ahdistus, jota täytyy päästä purkamaan riskejä ottamalla.
Michael Shuhmacher otti riskejä vaarallisessa ajokilpailussa, mutta myös lasketteli merkityn reitin ulkopuolella.