Lue keskustelun säännöt.
Miksi kiipeilijät riskeeraavat elämänsä?
20.09.2026 |
Tuntuu, että kaikki harrastekiipeilijät ovat kauniita ja komeita. Ehkä jonkinlainen kaikkivoipaisuus -syndrooma? Uskon, että hetkenä, jolloin putoaa sitä katuu, että aloitti koko harrastuksen, jos hintana on oma elämä?
Tuli Ylen Girl climberista mieleen.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Minulle elämän onnistumista ei määritä sen pituus, vaan se, mitä sillä tekee.
Vuorikiipeily on yhtä kärsimystä muutaman minuutin saavutuksen tunteen vuoksi. Kaikki laitetaan peliin - ihmissuhteet, omaiset, lapset, raha ja oma elämä sen puolesta etteivät ylitsepääsemättömät luonnon elementit tai oma fysiologia petä. Harrastuksen voi mieltää puhtaaksi addiktioksi. Ihan verrannollinen heroiinin käyttöön tai hallitsemattomaan uhkapeliaddiktioon. John Krakauer totesi, että Everestille kiipeäminen oli elämäni suurin virhe. Muttei hän silti kiipeilyä kokonaan pystynyt lopettamaan, harrastelee nyt vähemmän vaaralisilla rinteillä, missä ei tarvitse nousta kuolemanvyöhykkeelle. Addiktille se lisää vain houkuttelevuutta, että tietää maailman parhaiden kiipeilijöiden jääneen sille tielle eli ettei mikään taito sinua pelasta, kun joudut pulaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle elämän onnistumista ei määritä sen pituus, vaan se, mitä sillä tekee.
Vuorikiipeily on yhtä kärsimystä muutaman minuutin saavutuksen tunteen vuoksi. Kaikki laitetaan peliin - ihmissuhteet, omaiset, lapset, raha ja oma elämä sen puolesta etteivät ylitsepääsemättömät luonnon elementit tai oma fysiologia petä. Harrastuksen voi mieltää puhtaaksi addiktioksi. Ihan verrannollinen heroiinin käyttöön tai hallitsemattomaan uhkapeliaddiktioon. John Krakauer totesi, että Everestille kiipeäminen oli elämäni suurin virhe. Muttei hän silti kiipeilyä kokonaan pystynyt lopettamaan, harrastelee nyt vähemmän vaaralisilla rinteillä, missä ei tarvitse nousta kuolemanvyöhykkeelle. Addiktille se lisää vain houkuttelevuutta, että tietää maailman parhaiden kiipeilijöiden jääneen sille tielle eli ettei mikään taito sinua pelasta, kun joudut pulaan.
Ei se kiipeilyä rakastaville ole kärsimystä, vaan nautintoa.
Ei kannata projisoida omia fiiliksiään toisiin.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kuolee aikanaan.
Ero on siinä, että jotkut myös elävät ennen sitä.
Kaikki eivät tavoittele Darwin Awardia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle elämän onnistumista ei määritä sen pituus, vaan se, mitä sillä tekee.
Vuorikiipeily on yhtä kärsimystä muutaman minuutin saavutuksen tunteen vuoksi. Kaikki laitetaan peliin - ihmissuhteet, omaiset, lapset, raha ja oma elämä sen puolesta etteivät ylitsepääsemättömät luonnon elementit tai oma fysiologia petä. Harrastuksen voi mieltää puhtaaksi addiktioksi. Ihan verrannollinen heroiinin käyttöön tai hallitsemattomaan uhkapeliaddiktioon. John Krakauer totesi, että Everestille kiipeäminen oli elämäni suurin virhe. Muttei hän silti kiipeilyä kokonaan pystynyt lopettamaan, harrastelee nyt vähemmän vaaralisilla rinteillä, missä ei tarvitse nousta kuolemanvyöhykkeelle. Addiktille se lisää vain houkuttelevuutta, että tietää maailman parhaiden kiipeilijöiden jääneen sille tielle eli ettei mikään taito sinua pelasta, kun joudut pulaan.
Ei se kiipeilyä rakastaville ole kärsimystä, vaan nautintoa.
Ei kannata projisoida omia fiiliksiään toisiin.
Se on ihan tosiasiallista kipua, palelua, sairastelua ja kärsimystä. Jopa onnistujat häilyvät fysikaalisen romahtamisen ja sairastumisen sekä selvimäisen rajoilla.
Minä haluan lähteä täältä tehden sitä mitä rakastan.
En laitoksessa avuttomana kituen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle elämän onnistumista ei määritä sen pituus, vaan se, mitä sillä tekee.
Vuorikiipeily on yhtä kärsimystä muutaman minuutin saavutuksen tunteen vuoksi. Kaikki laitetaan peliin - ihmissuhteet, omaiset, lapset, raha ja oma elämä sen puolesta etteivät ylitsepääsemättömät luonnon elementit tai oma fysiologia petä. Harrastuksen voi mieltää puhtaaksi addiktioksi. Ihan verrannollinen heroiinin käyttöön tai hallitsemattomaan uhkapeliaddiktioon. John Krakauer totesi, että Everestille kiipeäminen oli elämäni suurin virhe. Muttei hän silti kiipeilyä kokonaan pystynyt lopettamaan, harrastelee nyt vähemmän vaaralisilla rinteillä, missä ei tarvitse nousta kuolemanvyöhykkeelle. Addiktille se lisää vain houkuttelevuutta, että tietää maailman parhaiden kiipeilijöiden jääneen sille tielle eli ettei mikään taito sinua pelasta, kun joudut pulaan.
Ei se kiipeilyä rakastaville ole kärsimystä, vaan nautintoa.
Ei kannata projisoida omia fiiliksiään toisiin.
Se on ihan tosiasiallista kipua, palelua, sairastelua ja kärsimystä. Jopa onnistujat häilyvät fysikaalisen romahtamisen ja sairastumisen sekä selvimäisen rajoilla.
Kyllä. Se kuuluu kaikkeen urheiluun ja ruumiilliseen työhön.
Mielestäsi se kaikki on siis järjetöntä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut saa kicksejä vaaran tunteesta.
Narsismissa tylsyys kauhistuttaa. Yksi trolla täällä, toinen kiipeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle elämän onnistumista ei määritä sen pituus, vaan se, mitä sillä tekee.
Vuorikiipeily on yhtä kärsimystä muutaman minuutin saavutuksen tunteen vuoksi. Kaikki laitetaan peliin - ihmissuhteet, omaiset, lapset, raha ja oma elämä sen puolesta etteivät ylitsepääsemättömät luonnon elementit tai oma fysiologia petä. Harrastuksen voi mieltää puhtaaksi addiktioksi. Ihan verrannollinen heroiinin käyttöön tai hallitsemattomaan uhkapeliaddiktioon. John Krakauer totesi, että Everestille kiipeäminen oli elämäni suurin virhe. Muttei hän silti kiipeilyä kokonaan pystynyt lopettamaan, harrastelee nyt vähemmän vaaralisilla rinteillä, missä ei tarvitse nousta kuolemanvyöhykkeelle. Addiktille se lisää vain houkuttelevuutta, että tietää maailman parhaiden kiipeilijöiden jääneen sille tielle eli ettei mikään taito sinua pelasta, kun joudut pulaan.
Ei se kiipeilyä rakastaville ole kärsimystä, vaan nautintoa.
Ei kannata projisoida omia fiiliksiään toisiin.
Se on ihan tosiasiallista kipua, palelua, sairastelua ja kärsimystä. Jopa onnistujat häilyvät fysikaalisen romahtamisen ja sairastumisen sekä selvimäisen rajoilla.
Kyllä. Se kuuluu kaikkeen urheiluun ja ruumiilliseen työhön.
Mielestäsi se kaikki on siis järjetöntä.
Normiurheilijat eivät ole hengenvaarassa maitohappojen vuoksi ja avun ulottumattomissa. Eivätkä treenaa sairaina, koska se johtaa esim. sydänlihaksen tulehdukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut saa kicksejä vaaran tunteesta.
Narsismissa tylsyys kauhistuttaa. Yksi trolla täällä, toinen kiipeää.
Narsisimi ja kilpailuhenkisyys voivat ohittaa loogisen ajattelukyvyn. Extreme lajeja ei voi sen vuoksi rationalisoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taas olen sitä tyyppiä etten ymmärrä tuollaista ajatusmaailmaa. Miksi kuoleman hetkellä katuisin sitä että olen tehnyt asioita joista nautin? Monet käyttävät kaikki päivät aivan turhiin asioihin, joista ei edes saa hyvää mieltä. Moni teistäkin ruuduntuijottajista tulee kuolemaan nuorena dementiaan ihan oman toiminnan tuloksena.
Vierailija kirjoitti:
Itse taas olen sitä tyyppiä etten ymmärrä tuollaista ajatusmaailmaa. Miksi kuoleman hetkellä katuisin sitä että olen tehnyt asioita joista nautin? Monet käyttävät kaikki päivät aivan turhiin asioihin, joista ei edes saa hyvää mieltä. Moni teistäkin ruuduntuijottajista tulee kuolemaan nuorena dementiaan ihan oman toiminnan tuloksena.
Olet tyypillinen mustavalkoihminen. Jos joku tuomitsee hallitsemattomat riskilajit, hänen täytyy olla sohvaperuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vuorien seinämiä ei ole tarkoitettu ihmisen kuljettavaksi.
Emme oli kaikkivoipia, niin ei ole tarkoitettu.
Eipä ole ihmistä myöskään tarkoitettu kuljettamaan peltilaatikkoa 100 km/h ohittaen vastaantulevia peltilaatikoita muutamien metrien etäisyydeltä. Osa vielä istuttaa lapsensakin samaan surmanloukkuun ihan vain mennäkseen tekemään "jotain kivaa" ja pitää sitä normaalina. Mitä tulee riskeihin, niin pääsääntöisesti aliarvioimme itselle tuttujen ja arkipäiväisten asioiden riskejä ja sitten taas yliarvioimme itsellemme vieraiden asioiden riskejä.
Paras perustuluhan jollekin näille on ollut, because it's there. Eli ei perustelua ollenkaan. Kuuluu ihmisluontoon. Jos olisimme kaikki aina järkeviä, maailma olisi kovin toisen näköinen paikka kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä nyt vain on erilaisia harrastuksia, siksi. Joillakuilla vaarallisia ja toisilla ei niinkään. Itse en nää juurikaan järkeä juoksemisessa, mutta monille se tuottaa jotain kummallista nautintoa. Toiset nauttivat vaaran tunteesta ja siitä että pystyy sen voittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vuorien seinämiä ei ole tarkoitettu ihmisen kuljettavaksi.
Emme oli kaikkivoipia, niin ei ole tarkoitettu.
Eipä ole ihmistä myöskään tarkoitettu kuljettamaan peltilaatikkoa 100 km/h ohittaen vastaantulevia peltilaatikoita muutamien metrien etäisyydeltä. Osa vielä istuttaa lapsensakin samaan surmanloukkuun ihan vain mennäkseen tekemään "jotain kivaa" ja pitää sitä normaalina. Mitä tulee riskeihin, niin pääsääntöisesti aliarvioimme itselle tuttujen ja arkipäiväisten asioiden riskejä ja sitten taas yliarvioimme itsellemme vieraiden asioiden riskejä.
Kun ottaa huomioon että enemmistö ei koko elinaikaan joudu kertaakaan kolariin maantienopeuksissa, niin taitaa omissa laskukaavoissasi olla jotain pielessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vuorien seinämiä ei ole tarkoitettu ihmisen kuljettavaksi.
Emme oli kaikkivoipia, niin ei ole tarkoitettu.
Eipä ole ihmistä myöskään tarkoitettu kuljettamaan peltilaatikkoa 100 km/h ohittaen vastaantulevia peltilaatikoita muutamien metrien etäisyydeltä. Osa vielä istuttaa lapsensakin samaan surmanloukkuun ihan vain mennäkseen tekemään "jotain kivaa" ja pitää sitä normaalina. Mitä tulee riskeihin, niin pääsääntöisesti aliarvioimme itselle tuttujen ja arkipäiväisten asioiden riskejä ja sitten taas yliarvioimme itsellemme vieraiden asioiden riskejä.
Kun ottaa huomioon että enemmistö ei koko elinaikaan joudu kertaakaan kolariin maantienopeuksissa, niin taitaa omissa laskukaavoissasi olla jotain pielessä?
Eikä sovi unohtaa, että autolla tehdään paljon työmatkoja. kukaan ei kulje töihin minkään vuorenhuipun kautta. Ellei ole ammattilaiskiipeilijä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä nyt vain on erilaisia harrastuksia, siksi. Joillakuilla vaarallisia ja toisilla ei niinkään. Itse en nää juurikaan järkeä juoksemisessa, mutta monille se tuottaa jotain kummallista nautintoa. Toiset nauttivat vaaran tunteesta ja siitä että pystyy sen voittamaan.
Kyseessä on voittamisen illuusio. Yksilö sattuu olemaan onnekas. Sehän juurikin tekee vuorikiipeilystä "järjettömän" ettei mikään taito sinua pelasta silloin, kun olosuhteet kääntyvät sinua vastaan. Siksi vuorenrinteet ovat täynnä taitavien kiipeilijöiden ruumiita, jotka kokeilivat onneaan yhden kerran "liikaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kuolee aikanaan.
Ero on siinä, että jotkut myös elävät ennen sitä.
Sekö, ettei kiipeile tai ymmärrä riskin ottamista, tarkoittaa sitä sitten, ettei elä täysillä?
Ei, mutta se, että jättää pelon takia asioita tekemättä, tarkoittaa.
Esim kävellä pimeällä keskellä moottoritietä?
Kävellä heikoilla jäillä ihan huvikseen?
Tökkiä sukkapuikoilla pistorasiaa?
Pelko on terveen ihmisen ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vuorien seinämiä ei ole tarkoitettu ihmisen kuljettavaksi.
Emme oli kaikkivoipia, niin ei ole tarkoitettu.
Eipä ole ihmistä myöskään tarkoitettu kuljettamaan peltilaatikkoa 100 km/h ohittaen vastaantulevia peltilaatikoita muutamien metrien etäisyydeltä. Osa vielä istuttaa lapsensakin samaan surmanloukkuun ihan vain mennäkseen tekemään "jotain kivaa" ja pitää sitä normaalina. Mitä tulee riskeihin, niin pääsääntöisesti aliarvioimme itselle tuttujen ja arkipäiväisten asioiden riskejä ja sitten taas yliarvioimme itsellemme vieraiden asioiden riskejä.
Kun ottaa huomioon että enemmistö ei koko elinaikaan joudu kertaakaan kolariin maantienopeuksissa, niin taitaa omissa laskukaavoissasi olla jotain pielessä?
Suuri enemmistö kiipeilijöistäkään ei syöksy vuorelta alas kuolemaansa.
Ainoa vaan, että harvalla on varaa lähteä Mount Everestille kiipeämään. Pelkkä nepalilaisten kinuama lupamaksu on reilu kymppitonni ja oppaiden maksut samaa luokkaa.