Olin 10 v sitten persaukisessa firmassa, niillä ei ollut varaa perustaa toimipaikkaakaan mutta jokaisen tilin ne maksoivat jämptisti

Tuollaista se yrittäminen on Suomessa ja silti sosialistit haluavat vain verottaa lisää.

Ei kannata yrittää yrittää

Lopulta meni firma myyntiin koeajallani. Projektien johto saikutti heti kun alkoi olla paineita tai joutui tekemään vastuullisia ratkaisuja. Parin vuoden päästä projekti missä olin alkoi olla loppusuoralla, otin lopputilin. 3 kk lähtöni jälkeen koko firma myytiin. 

Oletko humalassa?

Firma meni myyntiin koeajallasi, mutta sitten kuitenkin firma meni myyntiin vasta 3 kk lähtösi jälkeen ja jossain välissä otit lopputilinkin :D

**Ei kuulosta klassiselta työntekijään kohdistuvalta huijaukselta (esim. palkkojen pimittämiseltä tai valetyöltä), vaan enemmän alipääomitettu, huonosti johdettu firma, joka paini kassavirtaongelmien kanssa ja päätyi myyntiin.**

Tarinan perusteella:

- Palkat, lisät ja korvaukset tulivat **ajallaan ja täysimääräisinä** – tämä on se keskeinen asia, joka erottaa tämän monista oikeista työpaikkahuijauksista tai konkurssihuijauksista, joissa palkat jäävät maksamatta.

- Toimipaikkaa ei ollut varaa hankkia etätyö alusta asti.

- Leasing-maksut jäivät maksamatta laitteet haettiin pois (tämä on tyypillistä, kun yritys priorisoi palkanmaksun yli muiden velvoitteiden).

- Korvaavia koneita (käytetty Lenovo) ja netti (R-kioskin prepaid) järjesteltiin hätäisesti.

- Johto vaihtui useaan otteeseen, projektijohto välteli vastuuta paineen alla, ja “selkäänpuukottajat” jäivät viimeiseksi.

- Firma meni myyntiin koeajan aikana ja uudelleen muutaman vuoden päästä.

Tämä sopii tyypilliseen **pienen/keskisuuren projektifirman tai startupin elinkaareen**, jossa:

- Kassavirta riittää juuri ja juuri palkkoihin (lakisääteinen prioriteetti + työntekijöiden pito), mutta ei kiinteisiin kuluihin tai investointeihin.

- Omistajat/johtajat yrittävät venyttää toimintaa myyntiin tai uuteen rahoitukseen asti.

- Kulttuuri on myrkyllinen (vastuun pakoilu + sisäiset pelit), mikä on yleistä firmoissa, joissa johto vaihtuu tiuhaan ja tilanne on epävarma.

**Mahdollisia taustamekanismeja** (ei välttämättä laitonta, mutta huonoa bisnestä):

- Yritys oli jo valmiiksi heikossa kunnossa tai “ostettiin/perustettiin” myyntiä varten (esim. projektiportfolio myytiin eteenpäin).

- Leasing-velat jätettiin maksamatta tietoisesti, kun rahaa ei ollut – tavallista, kun yritys ajetaan alas tai myydään.

- Ei välttämättä varsinaista petosta työntekijöitä kohtaan, koska palkat maksettiin. Jos joku oli huijaus, se kohdistui todennäköisemmin leasing-yhtiöihin, alihankkijoihin tai lopulta ostajaan.

Ilman firman nimeä, toimialaa tai tarkempia yksityiskohtia (vuosi, kaupunki, projektiluonne) ei voi sanoa, oliko kyseessä jokin tunnettu tapaus. Jos sinulla on lisätietoja (esim. mistä foorumista postaus on, toimiala, kaupunki), voi kaivaa tarkemmin. Muuten tämä on lähinnä tarina firman huonosta taloudesta ja johtamisesta, ei selkeästä työntekijähuijauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Lopulta meni firma myyntiin koeajallani. Projektien johto saikutti heti kun alkoi olla paineita tai joutui tekemään vastuullisia ratkaisuja. Parin vuoden päästä projekti missä olin alkoi olla loppusuoralla, otin lopputilin. 3 kk lähtöni jälkeen koko firma myytiin. 

 

Oletko humalassa?

Firma meni myyntiin koeajallasi, mutta sitten kuitenkin firma meni myyntiin vasta 3 kk lähtösi jälkeen ja jossain välissä otit lopputilinkin :D

Liiteri myytiin minun aikanani kolmeen otteeseen.

Jäi palkat saamatta kun tehtiin etätöitä pikkufirmassa. Ei haittaa kun en oikein saanut mitään aikaan vaan olin ns. "etälaiskuri" ihan omalla päätöksellä.

Startappeja on monenlaisia. Joskus on kyse vain siitä, että rahoitus ei riitä kuolemanlaakson ylittämiseen ja silloin uusi pääomasijoitus voi pelastaa tilsnteen. Toisaalta voi olla myös niin, että koko yrityksen idea on kuollut jo syntyessään eikä silloin mikään rahoitus riitä pitämään firmaa pinnalla. Monesti startupin perustajat haaveilevat viimeiseen asti firman myymisestä, vaikka näkisivätkin, että sen idea ei tule kantamaan.

Mutta onneksi rikasta, värikästä ja täyttä elämää voi elää myös ilnan suuria aineellisia pääomia. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.