ADHD ja opiskelu

Otat sen kotikouluun ja opetat itse. Sinähän sen lapsen parhaiten tunnet.

Miksi naiset haluavat identifioitua kaiken näköisten eri leimojen kautta?

Täällä palstalla et saa asiallisia vastauksia, vertaistukea voi olla vaikea saada. Kysyt fiksusti, mutta vastaukset ei välttämättä ole yhtä fiksuja. ADHD lapsen motivoiminen voi olla vaikeaa, koska heillä itsellään on koulussa vaikeaa. Mikä ongelman juuri syy on? Ainakin omalla luokalla ADHD:lla on tapana jättää kaikki isotkin tehtävät viime tippaan ja suuttuvat jos sanon toisena opiskelijana vaikka ryhmätyössä, että aletaan yhdessä tekemään ajoissa eikä jätetä viime tippaan niin sitten saa vihaisia mulkaisuja. Sitten me ketkä aloitetaan ajoissa tekemään, jännitetään saako meidän ADHD kaverit tehtyä niitä tehtäviä ja miten palautuksen käy. Ymmärrän miltä vanhemmasta tuntuu kun itsellänikin on lapsi kenellä on ADHD ja olen aikuisopiskelijana nuorten joukossa. ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä. En tiedä, minun käy heitä sääliksi kun olen itse kurinalainen, vaikka kyllä mullakin joitakin lieviä nepsy piirteitä saattaa olla, mutta ei toiminnanohjauksen. En ole keksinyt vielä keinoa miten kannustaa, ilman, että se ADHD suivaantuu tai kokee, että hänen autonomiaa loukataan. Motivoiminen on ehkä kaikkein vaikeinta siirtää toiseen ihmiseen. Omani kärsii myös ajoittain motivaation puutteesta ja jos hän motivoituukin, on koulunkäynti vaikeaa ja hänestä tulee ärtyistä silloin kun ponnistelee. Itse taas nautin ponnistelusta ja haasteista, joten kyse on luonne erosta. Kumpa oikeasti voisin jotenkin auttaa. Surettaa lapsen puolesta. 

Ai toisen alan yliopisto-opintoja kuin omani? Just.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset haluavat identifioitua kaiken näköisten eri leimojen kautta?

En sitä itse halua tai ole haluamatta, mutta mahdollisten tukitoimien saamiseksi asian tunnistaminen varmaankin tarvittaisiin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ai toisen alan yliopisto-opintoja kuin omani? Just.

-ap

Tää siis ekalle vastaajalle.

-ap

Lääkkeet?

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla et saa asiallisia vastauksia, vertaistukea voi olla vaikea saada. Kysyt fiksusti, mutta vastaukset ei välttämättä ole yhtä fiksuja. ADHD lapsen motivoiminen voi olla vaikeaa, koska heillä itsellään on koulussa vaikeaa. Mikä ongelman juuri syy on? Ainakin omalla luokalla ADHD:lla on tapana jättää kaikki isotkin tehtävät viime tippaan ja suuttuvat jos sanon toisena opiskelijana vaikka ryhmätyössä, että aletaan yhdessä tekemään ajoissa eikä jätetä viime tippaan niin sitten saa vihaisia mulkaisuja. Sitten me ketkä aloitetaan ajoissa tekemään, jännitetään saako meidän ADHD kaverit tehtyä niitä tehtäviä ja miten palautuksen käy. Ymmärrän miltä vanhemmasta tuntuu kun itsellänikin on lapsi kenellä on ADHD ja olen aikuisopiskelijana nuorten joukossa. ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä. En tiedä, minun käy heitä sääliksi kun olen itse kurinalainen, vaikka kyllä mullakin joitakin lieviä nepsy piirteitä saattaa olla, mutta ei toiminnanohjauksen. En ole keksinyt vielä keinoa miten kannustaa, ilman, että se ADHD suivaantuu tai kokee, että hänen autonomiaa loukataan. Motivoiminen on ehkä kaikkein vaikeinta siirtää toiseen ihmiseen. Omani kärsii myös ajoittain motivaation puutteesta ja jos hän motivoituukin, on koulunkäynti vaikeaa ja hänestä tulee ärtyistä silloin kun ponnistelee. Itse taas nautin ponnistelusta ja haasteista, joten kyse on luonne erosta. Kumpa oikeasti voisin jotenkin auttaa. Surettaa lapsen puolesta. 

Kiitos sinulle asiallisesta vastauksesta, ja tsemppiä ja voimia teille myös. Kun niin haluaisi voida auttaa, mutta se on vaikeaa!

-ap

ei ADHD ole mikään tekosyy olla yrittämättä. Päinvastoin, oma paikka työelämästä löytyy kovan työn kautta. Kovaa työtä pitää tehdä heidänkin, joilla ei ole ADHD:ta.

monia tunnen jotka ovat vastuullisissa työtehtävissä, tai yrittäjinä. Mutta yksikään heistä ei piiloutunut diagnoosin taakse olla yrittämättä joka päivä.

Älä kanna vettä kaivoon. Iskosta se hänelle, kovan työn merkitys. Epämukavuusalueelle meneminen. Ja jos hän ei kuuntele: anna hänen tajuta se itse. Oppirahat elämästä.

Oiskohan vaan hyvä antaa lapsen olla ADHD:na ja olla oma itsensä. "Pakotus" ja "tukeminen" johonkin mitä hän ei halua on täysin turhaa. En tiedä mistä johtuu, mutta näitä ketkä eivät sopeudu yhteiskunnan normeihin on nykyään ihan hirveesti. Taitaa olla joka 5. nykyään nepsy / adhd diagnoosin saaneita.

Vierailija kirjoitti:

Ai toisen alan yliopisto-opintoja kuin omani? Just.

-ap

Kyllä Yliopistossa. Se voi olla haastavaa sellaisille, kenellä on toiminnaohjauksen haasteita kun vaaditaan itsenäisempää otetta. Vaikka kyllä tukeakin saa. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet?

Tämä asia hoidossa. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

ei ADHD ole mikään tekosyy olla yrittämättä. Päinvastoin, oma paikka työelämästä löytyy kovan työn kautta. Kovaa työtä pitää tehdä heidänkin, joilla ei ole ADHD:ta.

 

monia tunnen jotka ovat vastuullisissa työtehtävissä, tai yrittäjinä. Mutta yksikään heistä ei piiloutunut diagnoosin taakse olla yrittämättä joka päivä.

 

Älä kanna vettä kaivoon. Iskosta se hänelle, kovan työn merkitys. Epämukavuusalueelle meneminen. Ja jos hän ei kuuntele: anna hänen tajuta se itse. Oppirahat elämästä.

Huomaathan, että toisilla ADHD on vaikeampi kuin toisilla. Epämukavuus alueelle meno ei noilla yksilöillä ole se ongelma vaan heillä voi olla isoja haasteita toiminnanohjauksen alueella, esim. töiden aloittaminen ja edistäminen voi olla vaikeampaa kuin toimintakykyisemmillä ADHD:lla tai sähköjänis ADHD:lla jotka sitten taas paahtaa ja tekee ns liikaakin. Moni sähköjänis on varmaan juurikin menestyvä yrittäjä kun sitä energiaa on paljon, mutta ADHD tyyppejä on myös sellaisia, kenellä ei ole sitä energiaa tai esim. aloitekykyä. Tai liittyy siihen muutakin oppimisen ja motivoitumisen haastetta. 

Vierailija kirjoitti:

Oiskohan vaan hyvä antaa lapsen olla ADHD:na ja olla oma itsensä. "Pakotus" ja "tukeminen" johonkin mitä hän ei halua on täysin turhaa. En tiedä mistä johtuu, mutta näitä ketkä eivät sopeudu yhteiskunnan normeihin on nykyään ihan hirveesti. Taitaa olla joka 5. nykyään nepsy / adhd diagnoosin saaneita.

No jos lapsi on itse halunnut Yliopistoon niin tottakai vanhemmat häntä haluaa kannustaa ja tukea. Eihän kukaan halua nähdä omaa lastaan missän hukkateillä ilman ammattia tms. Kyllä saa olla oma itsensä, mutta jos haluaa jonkin suunnan elämäänsä, siihen yleensä kuulu jokin ammatti. 

Vierailija kirjoitti:

ei ADHD ole mikään tekosyy olla yrittämättä. Päinvastoin, oma paikka työelämästä löytyy kovan työn kautta. Kovaa työtä pitää tehdä heidänkin, joilla ei ole ADHD:ta.

 

monia tunnen jotka ovat vastuullisissa työtehtävissä, tai yrittäjinä. Mutta yksikään heistä ei piiloutunut diagnoosin taakse olla yrittämättä joka päivä.

 

Älä kanna vettä kaivoon. Iskosta se hänelle, kovan työn merkitys. Epämukavuusalueelle meneminen. Ja jos hän ei kuuntele: anna hänen tajuta se itse. Oppirahat elämästä.

Kyllä hän yrittää, eikä hän ole saanut tähän mennessä saavuttamiaankaan asioita ilman kovaa yrittämistä, tämä opiskelupaikka mukaan lukien. Tässä alussa tulee vain aika ryöpsy asioita kotoa toiselle paikkakunnalle poismuuttoineen ja yliopiston vaatimine uudenlaisine opiskelutapoineen. Se on paljon vaadittu, kun samoihin aikoihin on selvitelty tätä diagnoosiakin. 

Me molemmat vanhemmat ollaan yrittäjiä, joten kyllä asenteen muokkausta on tullut kotikasvatuksessakin. 

Mutta siinä voi olla perä, etten saisi olla tässä liian hellämielinen ja murehtia asiaa hänen puolestaan.

-ap

"ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä."

Ei olisi onnistunut tuollainen 1990-luvulla. Olisivat jääneet laiskalle ja huolellisuusnumero olisi laskenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ADHD ole mikään tekosyy olla yrittämättä. Päinvastoin, oma paikka työelämästä löytyy kovan työn kautta. Kovaa työtä pitää tehdä heidänkin, joilla ei ole ADHD:ta.

 

monia tunnen jotka ovat vastuullisissa työtehtävissä, tai yrittäjinä. Mutta yksikään heistä ei piiloutunut diagnoosin taakse olla yrittämättä joka päivä.

 

Älä kanna vettä kaivoon. Iskosta se hänelle, kovan työn merkitys. Epämukavuusalueelle meneminen. Ja jos hän ei kuuntele: anna hänen tajuta se itse. Oppirahat elämästä.

Huomaathan, että toisilla ADHD on vaikeampi kuin toisilla. Epämukavuus alueelle meno ei noilla yksilöillä ole se ongelma vaan heillä voi olla isoja haasteita toiminnanohjauksen alueella, esim. töiden aloittaminen ja edistäminen voi olla vaikeampaa kuin toimintakykyisemmillä ADHD:lla tai sähköjänis ADHD:lla jotka sitten taas paahtaa ja tekee ns liikaakin. Moni sähköjänis on varmaan juurikin menestyvä yrittäjä kun sitä energiaa on paljon, mutta ADHD tyyppejä on myös sellaisia, kenellä ei ole sitä energiaa tai esim. aloitekykyä. Tai liittyy siihen muutakin oppimisen ja motivoitumisen haastetta. 

Tässä tapauksessa toiminnanohjaus ja motivaatio. Kiitos kommentistasi.

-ap

jos lapsesi on aikuinen eikä edunvalvonnassa, niin ei aikuisille mitään apua ole saatavilla. Jos opiskelupaika yliopistossa, kannattaa ensisijassa ottaa yhteyttä opiskelijasihteeriin tai vastaavaan: hän voi tietää yliopiistosta mahdollisesti saatavat avut (esim. tenteissä asian huomioon ottaminen). Sitten vain yksityiselle sektorille etsimään adhd-koutsia, joka voisi auttaa. 

jos ei itse apua halua, niin etpä sinä muta voi kuin odottaa, että opinnot menee persiilleen, tai kun tyyppi herää siihen, kela ilmoittaa kirjeellä ettei enää tule opintorahaa, koska ei ole tullut opintoviikkoja. 

Yleensä aikuiset adhd:t tajuaa kyllä ottaa apua vastaan. Jos tuntuu, että oma vanhempi ei tajua näistä asioista mitään tai ulkee vaikka erilaisilla vireystasoilla tai auttaa väärässä kohtaa ja väärällä tavalla, niin aikuinenkin adhd voi sanoa vanhemmalleen etti apua halua, vaikka tajuaa, että sitä ei tarvitse. Se vain tarkoittaa sitä, että vanhempi auttaa väärällä tavalla ja kokee ettei siitä ole muuta kuin haittaa. Silloin on hyvä tarjota ulkopuolista apua. Eikä "saa" ottaa henkilökohtaisesti. 

Olen itse adhd, saanut dg:n aikuisena enkä ikimaailmassa päästäisi äitiäni sotkemaan asioitani. Hän eki sitä tarpeeksi lapsena ja nuorena ollessani ja kaikki hänen apunsa vei suoraan seinään ja asiat meni entistä enemmän levälleen ja pieleen, kun hän ei vaan tajunnut.

ehkä kannattaa kysyä adhd-liitoltakin. Ensisijassa kysy siltä lapseltasi millaista apua hän tarvitsee. Kerro, että monet adhd:t alkaa oireilla opintojen aikana, koska pitää alkaa tehdä opintoja jonkun toisen antamassa järjestyksessä ja aikataulussa ja siksi voisi adhd-koutsi olla paikallaan, joka voisi tehdä vaikka lukujärjestyksen. Vähän riippuu siitä missä adhd itse kokee kamppailevansa eniten. 

Minä olen pyytänyt samaa opintoalaa opiskelleen adhd-koutsin tekemään itselleni lukusuunnutelmat ja kalenteroimaan kaiken. Sitä ennen juteltiin siitä millaisissa hetkissä päivää teen tehokkaimmin mitäkin asiaa (opinnoista ja arjen sujumsesta puhuttaessa). Tämä siksi, että vaikka osaisinkin tehdä lukusuunnitelmat itse, niin vi h aa n kalenterin kanssa työskentelemistä niin paljon, että prokrastinoin sitä koko ajan ja pahimmillaan sitten nysvään yhden kalenteroinniin kanssa kaksi kuukautta (ei ole liioittelua tuossa). Siksi olen ulkositanut tuon  adhd-koutsille. nykyisin voi tekoälyä käyttää tuossakin. 

jos lapsesi tykkää leikkiä tekoälyn kanssa, niin vinkkaa, että tekoälystä voi tehdä myös koutsin. Se vaatii opettelua, mutta adhd kykenee sihen, jos kokee luontaista mielenkiintoa tuollaiseen. Aika moni kokee. 

vaikka tajuaa, että sitä ei tarvitse =vaikka tajuaa, että sitä tarvitsee

Vierailija kirjoitti:

ei ADHD ole mikään tekosyy olla yrittämättä. Päinvastoin, oma paikka työelämästä löytyy kovan työn kautta. Kovaa työtä pitää tehdä heidänkin, joilla ei ole ADHD:ta.

 

monia tunnen jotka ovat vastuullisissa työtehtävissä, tai yrittäjinä. Mutta yksikään heistä ei piiloutunut diagnoosin taakse olla yrittämättä joka päivä.

 

Älä kanna vettä kaivoon. Iskosta se hänelle, kovan työn merkitys. Epämukavuusalueelle meneminen. Ja jos hän ei kuuntele: anna hänen tajuta se itse. Oppirahat elämästä.

Paitsi, että ADHD:n kanssa kova työ ei johda onnistumiseen, vaan burn outiin. ADHD:n kanssa on pakko luovia vähän samoin kuin purjeveneellä vastatuuleen: ei ole mahdollista mennä suoraan, vaan on pakko tehdä mutkia koko ajan. Pitää siis keksiä keinoja saada aivot innostumaan pakollisista asioista, järjestää rutiinit niin, että ne eivät ala tuntua pakkopullalta. Esim. jonkun muun näkökulmasta ADHD häslää joko ajan jotakin ylimääräistä, kun taas tosiasiassa hänen on pakko katkaista tekemistään, jotta pystyy keskittymään.