Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla joskus keittää yli niin että itkee hallitsemattomasti?
13.09.2026 |
Itkeminen ei myöskään kestä kovin kauan, n. 5 minuuttia ehkä. Mutta sitten saman vuorokauden aikana se jää jotenkin taustalle ja saattaa uusiutua vaikka mielipaha olisi jo poissa.
Muutoin en vollota/itke erityisemmin, ja olen nainen siis. Voi mennä useita kuukausia(8-10kk/jopa yli vuosi ilman että itken yhtikäs mitään.
Onko tämä jotain peruja lapsuudesta, kun silloin ei jotenkin myös saanut itkeä, vaikka olisi ollut paha mieli, tai satuttanut itsensä, tai kipeä, tai mitä ikinä. Sanottiin vain jotain vähättelevää, ja sehän ei pienestä ihmisestä tunnu hyvältä. Oikein mistään ei olisi saanut itkeä. Ja sitten ei itkenytkään, mutta oliko se lopulta kauhean tervettä sekään.
Äidilleni olen itkenyt *kaksi* kertaa jotain asiaa aikuiässä, ja toki ei minun olisi pitänyt olla yllättänyt, että mitään lohdutusta ei herunut, kun ei sitä lapsenakaan herunut. Kaipa se silti tuntui pahalta.
Samaistuuko kukaan?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella. Ihminen on sairas ellei joskus käy näin. Siksihän miehet tappaa itsensä kun niillä pärähtää omien TUNTEIDEN takia savet housuun.
Saa itkeä ja pitääkin, jos siltä tuntuu, eikä siihen ole kellään nokan koputtamista. Se poistaa elimistöstä esim. stressihormoni kortisolia.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella. Ihminen on sairas ellei joskus käy näin. Siksihän miehet tappaa itsensä kun niillä pärähtää omien TUNTEIDEN takia savet housuun.
Saa itkeä ja pitääkin, jos siltä tuntuu, eikä siihen ole kellään nokan koputtamista. Se poistaa elimistöstä esim. stressihormoni kortisolia.
Älä siinä woketa!
En muista milloin viimeksi. Ei ole hyvä juttu. Olen jumissa sen jälkeen kun mies teki minulle pahaa kaksi vuotta.
Ei ole elämässäni tämä kantisjuoppo enää, ihan itse poistin hänet. Yritti mönkiä takaisin, estin hänet kaikkialla. Kuluvana kesänä on yrittänyt ängetä takaisin varmaan rahapulassaan tai asunnottomuuttaan, en edes moikkaa.
Itkishän sitä kun pääsis vaan alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itkenyt vain tyyliin kun joku on kuollut tai minut on jätetty. En pahan miehen takia muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aikuinen ihminen hallitsee tunteensa niin, ettei ala missä sattuu vollottamaan. Itse olen itkenyt viimeksi pari vuotta sitten, kun ystäväni lapsi menehtyi kohtuun.
Itkua ei kannata pantata jos itkettää. Sen pidättäminen kostautuu sitten jollain muulla tavalla. Itku puhdistaa mieltä vaikka mikään ei kongreettisesti muutukaan. Kunnon ulvomisen jäljiltä on joskus fyysisesti aivan väsyksissä mutta sielu kirkkaampana ja vahvistuneempana kohtaamaan huolet ja murheet ja niitähän meillä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkin tyttäreni itsemurhan jälkeen. Sitten kyyneleet loppuivat täysin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aikuinen ihminen hallitsee tunteensa niin, ettei ala missä sattuu vollottamaan. Itse olen itkenyt viimeksi pari vuotta sitten, kun ystäväni lapsi menehtyi kohtuun.
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on taas resunnut jotain yksin ja rahat loppu. Särkee, joka kohtaa ja nälkäkin on. Sitten se -mitä yrität tehdä- menee pieleen. Silloin saattaa vesiputous päästä valloilleen.
Kerran kävi niin, että työnsin mun vanhaa autoa käyntiin ja kyyneleet tuli jo silmiin. En kehdannut ihan romahtaa yleisellä paikalla, mutta pyyhin silmiä. Mulla oli kyynärsauvakin.
Kaksi komeaa nuortamiestä pysäytti pakettiautonsa ja käskivät mut autoon ja työnsivät mun auton käyntiin.
Arkipäivän Enkeleitä olivat
Vierailija kirjoitti:
Itkishän sitä kun pääsis vaan alkuun.
Hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkin tyttäreni itsemurhan jälkeen. Sitten kyyneleet loppuivat täysin.
Minullakin oli kyyneleetön kausi. Olin vähän jäässä jotenkin. Tapahtui liikaa kaikkea pahaa. En nähnyt edes mitään unia.
Lähetän sulle lämpöisiä ajatuksia.
Minulla!
T. Antti Lindtman