Lue keskustelun säännöt.
Olen nyt hieman yli nelikymppisenä vasta aloittamassa elämää
12.09.2026 |
Joten tuntuu kummalliselta, että osa samanikäisistä on täysin kyllästyneitä elämäänsä ja suunnittelee jo eläkepäiviä.
Missä tilanteessa sinä olet?
Kommentit (28)
Uralla menee hyvin. Olen viimein siinä hyväpalkkaisessa asiantuntijaduunissa. Opiskelin yli 30 vuotiaana korkeakoulututkinnon, kun nuorempana ei opiskelut oikein jaksanut kiinnostaa. Pelkäsin, että jää pelkkä opintolaina käteen tuosta urakasta. Luojan kiitos tärppäsi.
Muuten elämä murros vaiheessa. Pitäisi oppia pitämään itsestään parempaa huolta. Liikkua enemmän ja syödä paremmin. Tällä ikää tuntuu jo yksikin uneton yö. Löytää muutakin sisältöä elämään kuin työ. En oikein vieläkään tiedä, mikä se oma juttu on.
Elämä ei ole siis tasapainossa tällä hetkellä ja sitä haetaan. Olen laittanut hitosti paukkuja uraan ja töihin viime vuosina. Muu elämä onkin sitten köyhää. Kehittymisen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta tuntuu näin pian 40-vuotiaana että tässä on eletty jo yhden elämän edestä aika paljon. Olen saanut lapset ja kasvattanut heitä 15 vuotta, ollut naimisissa, eronnut, elänyt sinkkuelämää, tapaillut, ollut muutama parisuhde, olen opiskellut kolme tutkintoa, vaihtanut työpaikkoja, muuttanut useasti.
Nyt kun ikä on kohta 40 niin olo on vähän sellainen alakuloinen. Olen aika väsynyt kaikesta, esivaihdevuodet vaivaa, olen kyllästynyt työhöni eikä viimeinen tutkinto työllistänyt paikkoihin mihin halusin, koska ne työpaikat hävisi huonon taloustilanteen ja tekoälyn myötä. Pian lapsetkin jo muuttaa omilleen, sitten asun ekaa kertaa elämässäni yksin.
Silti tavallaan myös odotan tulevaa. Enemmän omaa aikaa, haluan hiljentää tahtia. Muuttaa johonkin ihan uuteen paikkaa. Vaihtaa työtä, ehkä ryhtyä yrittäjäksi. Odotan myös eläkettä, kun ei tarvi mennä enää töihin. Siihen toki vielä aikaa.
Tämä välivaihe tässä on vaan nyt hankala. Niitä varmaan tulee lähes kaikille.
Nykyään monet näyttää aikuistuvan todella myöhään jos silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pian 54v jotenkin kahtiajakoista.
On oma elämä, kiva ihmissuhde. Erosta olen selvinnyt. Oma asunto, auto ja työ.
Silti esim. työni-tai sen järjestelyt-on mennyt jonnekin järjen tuolle puolen. Jatkan vain nykyisen yleisen ja yksityisen taloustilanteen vuoksi.
Varhaisista vaihdevuosista on pientä riesaa, vaikka muutos onkin tervetullut.
Vähän päälle 40-vuotiaana olin hyvässä nosteessa itsekin. Nyt elän ylimenokautta.
Sairasta niin sairasta
Taidat olla itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä.
Olen nelikymppinen mies. En ole koskaan ollut ansiotöissä enkä saanut seksiä.
Valmistuin AMK:sta 2024 ja töitä ei ole ollut. Pariin haastatteluun olen päässyt. Valmistun tänä vuonna myös maisteriksi ja saan toisen AMK-tutkinnon.
Harrastuksia on ollut ja ilmaiseksi on töitä saanut tehdä loputtomasti. Olisi kiva saada työstä joskus vielä palkkaakin. En oikein tiedä toivonko enää seksuaalisuudelta mitään, koska en oikein usko naisten pitävän miehistä. Naisten heteroseksuaalisuus tuntuu illuusiolta, jossa mies paikkaa kaikki reiät omalla mielikuvituksellaan. Toki oma lukunsa ovat nämä 200cm pornotähdet, joille on jonkin verran ottajia.
Mikähän tässä niin ärsyttää, että pitää perusjuttujen puuttumisen lisäksi vielä lyödä alapeukuilla? Onko esimerkiksi työstä palkan saaminen joku radikaali ajatus nykyajan Suomessa?
Perusjutut maistuisivat monelle, joka on vuosikymmeniä saanut olla ilman. Taustalla on monesti haasteita, joista moni ei ole tietoinen ja omat etuoikeudet taas ymmärretään omasta erinomaisuudesta kumpuaviksi, koska kukaan ei ole eksplisiittisesti sanoittanut niitä.
Erikoista. Moni suunnittelee tuossa vaiheessa jo arkun ostamista.
Olen diplomi-insinööri