Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka on vain kuolleessa/huonossa suhteessa kun ei jaksa mt-ongelmien takia lähteä?
11.09.2026 |
Suhteestani on kuollut kaikki romantiikka ja elän kuin kämppiksen kanssa. Seurustelen ihmisen kanssa, joka ei halua kanssani läheisyyttä tai seksiä. Kun olen ehdottanut seksiä hän on torjunut minut, läheisyys on tosi väkinäistä ja vähäistä. Hän on äreä ja osoittaa joka tavalla rivien välistä, ettei välitä musta silleen. Lenkillä hän kävelee monta metriä edelläni, kun olen liian "hidas kävelijä", mikä kertoo arvostuksen puutteesta, koska emme kokoajan lenkkeile yhdessä. Sen kerran kun käymme hän voisi skarpata. Tällaiset pienet asiat vaan konkretisoivat kokoajan minulle mielessä sitä, että hän ei oikeasti välitä tai arvosta. Uskon, että olin hänen varavaihtoehtonsa aina - en se oikea - enkä kyllä tiedä oliko hänkään minun. Aika on vierähtänyt ja yhdessäoloa on silti yli vuosikymmen. On ihan ok olla yhdessä ainakin osan ajasta, mutta ei ole mitään kipinääkään, eikä oikeastaan mitään romanttiseen suhteeseen viittaavaa. Suudelmiakaan ei ole ja nekin on olleet aina hirveän väkinäisiä.
Mikä minut pitää tässä? Arjen helppous, se että on joku jonka kanssa jutella ja joka kuitenkin välittää jollain tasolla. Yhteinen asunto on laitettu. Välittäminen näkyy käytännön teoissa, kuten siinä, että hän yrittää auttaa arjessa. Mutta toisaalta hän ei halua satsata minuun oikein muuten mitenkään. Hän ei halua yllättää minua, hän ei halua suunnitella tekemistä, hän ei halua suunnitella tulevaisuutta, hän ei oikeasti halua minua ja se näkyy kaikessa. Olen vaistonnut tämän aina että joku on pielessä. Triggeröidyn joka kerta, kun hänen ruumiinkielensä jännittyy kun yritän mennä lähelle koska tuntuu että hän ei vain halua mitään läheisyyttä minun kanssani. Jossain sielujen tasolla toki on voimakas kiintymys ja paljon yhteistä historiaa. Joskus aikanaan oli jokin kiihkeä alkuhuuma, jonka jälkeen jossain vuosien aikana suhde kuoli.
Olen oleskelukumppani - jos sanon lähteväni - hän sanoo silti "älä mene".
Minut pitää ennenkaikkea tässä mt-ongelmani - mieleni joka sanoo että en minä kuitenkaan ketään saa. Ja voi olla että sama asia pitää kumppaniakin tässä. En kuitenkaan ole riittävä kellekään muullekaan. Että hyväksyisikö joku minut kaikkine murheineen? Jaksaisinko edes hankkia toista kumppania? Yksinolokin ahdistaa. On helppoa elää elämäänsä niin mihin on tottunut, on kai sitä välillä hauskaa ja mukavaakin - mutta riittääkö se ? Pitkään ajattelin, että kyllä tämä tästä vielä paranee - ei parane. Mikään määrä puhumista ei auta. Se on alkanut jäytää psyykettä että olo on kokoajan jotenkin torjuttu.
Osa minusta kaipaa suhdetta, jossa kosketetaan, ollaan jotenkin läsnä toisen kanssa, että se toinen ei ole vain kämppis ja sellainen jonka kanssa istutaan tv:n ääressä. Mietin onko ketään kohtalotovereita tällaisissa suhteissa.
Kommentit (10)
On aika kuvaavaa, että minusta tuntuisi ihan kertakaikkisen omituiselta, että joku haluaisi olla lähelläni, antaisi suudelman, haluaisi seksiä, kävelisi kanssani vierekkäin lenkillä, ottaisi kädestä kiinni, haluaisi suunnitella tulevaisuutta. Siis tuntuisi aivan absurdilta, että joku oikeasti haluaisi minun kanssani jotain tällaista. Ehkä se kertoo jotain suhteestani tällä hetkellä.
Tiedostan täysin, että huono suhde jäytää sisältä, toisen äreys ja huono tunnelma nostattaa jatkuvaa stressikokemusta kotona. Ja tavallaan voi tulla päivä jolloin on vain pakko lähteä, koska ei vain kestä enää. Vielä toistaiseksi jatkan vielä tätä suhteen leikkimistä, koska ei ole energiaa muun elämän lisäksi lähteä ja tavallaan kaikki menee samalla rutiinilla. Nielen pettymykseni kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani en enää kaipaa suhdetta minkäänlaista kenenkään kanssa.Minulla on hyvä liitto ja vaikka kuviot on arkiset,olen osaani tyytyväinen.Meillä mieheni kanssa on mukavaa yhdessä.Oltu kimpassa jo 32 vuotta!
Hieno juttu, että sinulla on hyvä liitto. Minä olen ollut vasta vuosikymmenen, avioliittoonkaan minua ei ole koskaan kysytty - mikä ei varmaan tässä kontekstissa ole yllätys laisinkaan. Tottakai on mukavaakin yhdessä ainakin välillä, mutta sitä vaan miettii riittääkö se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani en enää kaipaa suhdetta minkäänlaista kenenkään kanssa.Minulla on hyvä liitto ja vaikka kuviot on arkiset,olen osaani tyytyväinen.Meillä mieheni kanssa on mukavaa yhdessä.Oltu kimpassa jo 32 vuotta!
Hieno juttu, että sinulla on hyvä liitto. Minä olen ollut vasta vuosikymmenen, avioliittoonkaan minua ei ole koskaan kysytty - mikä ei varmaan tässä kontekstissa ole yllätys laisinkaan. Tottakai on mukavaakin yhdessä ainakin välillä, mutta sitä vaan miettii riittääkö se.
Ole pahoillani että asia on näin!
Oletko ihmisen kanssa, jolla on välttelevä kiintymyssuhdemalli? https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01359
Entä jos sinä skarppaisit lenkillä ja olisit nopeampi? Ehkä tuo kuvastaa suhdetta kokonaisuudessaan. Toinen vie ja toinen roikkuu mukana. Kai sentään käyt töissä tai opiskelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kumppani edustaa välttelevää kiintymyssuhdemallia, toinen osapuoli voi kokea suhteessa voimakasta yksinäisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta. Välttelevä kumppani saattaa vetäytyä, hänen voi olla vaikea sanoittaa omia tunteitaan, ja läheisyys voi herättää hänessä ahdistusta.
Minä elin tällaisessa suhteessa vuosien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sinä skarppaisit lenkillä ja olisit nopeampi? Ehkä tuo kuvastaa suhdetta kokonaisuudessaan. Toinen vie ja toinen roikkuu mukana. Kai sentään käyt töissä tai opiskelet?
Kyllä, olen työssäkäyvä ihminen, mikäli tällä on tässä asiassa mitään merkitystä. Tuo kävelyvauhtikommentti on täysin typerä - jos harvoin käy lenkillä yhdessä voi oikeasti odottaa toista. En kyllä mitenkään koe, että suhteeni dynamiikka on se, että toinen vie ja minä roikun mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sinä skarppaisit lenkillä ja olisit nopeampi? Ehkä tuo kuvastaa suhdetta kokonaisuudessaan. Toinen vie ja toinen roikkuu mukana. Kai sentään käyt töissä tai opiskelet?
Kyllä, olen työssäkäyvä ihminen, mikäli tällä on tässä asiassa mitään merkitystä. Tuo kävelyvauhtikommentti on täysin typerä - jos harvoin käy lenkillä yhdessä voi oikeasti odottaa toista. En kyllä mitenkään koe, että suhteeni dynamiikka on se, että toinen vie ja minä roikun mukana.
Enemmän koen, että jos tässä joku on pielessä, se liittyy voimakkaasti kumppanin joihinkin ongelmiin, jotka estävät häneltä läheisyyttä tai hän yksinkertaisesti itse kokee hankaluuksia lähteä suhteesta, vaikka tunteet on kuolleet. Ja yleensä jos tällä lailla jää jumittamaan suhteeseen, se liittyy ongelmiin. Koska harvemmin ihmiset jäävät jumittamaan näin kuolleisiin suhteisiin.
Minä puolestani en enää kaipaa suhdetta minkäänlaista kenenkään kanssa.Minulla on hyvä liitto ja vaikka kuviot on arkiset,olen osaani tyytyväinen.Meillä mieheni kanssa on mukavaa yhdessä.Oltu kimpassa jo 32 vuotta!