Miten usein puhutte vapaa-ajan puheluita muiden kuin puolison tai sukulaisten kanssa?

En puhu edes puolison tai sukulaisten kanssa, joten en yhtään. Puolisolle tulee juteltua puhelimessa ainoastaan silloin harvoin kun ollaan useampi päivä erillään (toinen esim. reissussa). Olen tyytyväinen, koska puhelimessa puhuminen on vaivaannuttavaa omasta mielestäni.

En koskaan. Mulle ei oo koskaan kukaan kaveri soittanut ellei ole joku kiireellinen nopea kysymys. Viesteillä hoidetaan yhteydet. 

Hyvin harvoin ja en todellakaan halua lisätä määrää.

Uskon, että se on ihan oma ihmistyyppinsä, jotka tykkäävät puhua jatkuvasti puhelimessa. Näitä näkee aina välillä bussissa, jos käy huono tuuri. Soittavat läpi kaikki tutut siinä matkan aikana yksi kerrallaan. Sen jälkeen tiedät enemmän kuin olisi tarve kyseisen ihmisen yksityiselämästä ja ihmissuhdedraamoista. Ketkä tunnustautuu tällaisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että se on ihan oma ihmistyyppinsä, jotka tykkäävät puhua jatkuvasti puhelimessa. Näitä näkee aina välillä bussissa, jos käy huono tuuri. Soittavat läpi kaikki tutut siinä matkan aikana yksi kerrallaan. Sen jälkeen tiedät enemmän kuin olisi tarve kyseisen ihmisen yksityiselämästä ja ihmissuhdedraamoista. Ketkä tunnustautuu tällaisiksi?

https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/kansanedustaja-arto-satonen-puputt…

Lähes päivittäin. Sukulaisista täti soittaa jouluna ja juhannuksena. Lapset taas laittaa viestejä niin en oikeastaan puhu sukulaisten kanssa ollenkaan.

Puhun puhelimessa käytännössä vain äitini, mieheni ja lasteni kanssa. Piti ihan puhelimesta tarkistaa muut puhelut. 2kk sitten olen soittanut kaverille, kysyin neuvoa hyytyneen auton kanssa. Ei ollut mikään höpöttelypuhelu. Sitten oli kesän ajalta pari sellaista "ootko liikenteessä, tarttis kyytiä"-tyyppistä soittoa. Yhteen puheluun olin vastannut alkukesällä, kun kaveri soitti että ukon puhelimeen ei saa yhteyttä, onko se siinä sun vieressä, eli sekään höpöttelypuhelu ei ollut minulle. Lopputuloksena vahvistan, että en käytännössä koskaan puhu kavereideni kanssa puhelimessa. Kaikki hoidetaan viesteillä tai naamatusten.

En koskaan puhu kavereiden kanssa puhelimessa, miesystävän kanssa useamman kerran viikossa, ja lasten kanssa välillä nopeita puheluita. Veljet soittavat muutaman kuukauden välein. Siskon kanssa ei olla koskaan puhuttu puhelimessa, mutta snäppäillään päivittäin. 

Hyvä näin

En koskaan. Puhun puhelimessa lähinnä äitini kanssa. Yleensä ihmiset pitävät yhteyttä viesteillä. 

Puolisolle soitan ehkä kerran vuoteen, joka vuosi en kertaakaan.  Kavereille ja sukulaisille pari kertaa viikossa.

Ystävien kanssa menee tunti tai kaksi nopeasti. 

Soitan vaan kavereiden kanssa. Sukulaisia tapaan kerran vuodessa, mutta ei soitella. 

En ole ikinä soittanut mitään vapaa-ajan puheluita lämpimikseni. Aina vituttaa jos joku soittaa whatsapissa niin silloinkin teeskentelen että hups luuri on laukussa voivoi. Ääniviestejä lähettelevät voivat vajota vielä alempaan h-lvettiin. Vituttaa olla toisen panttivankina monta minuuttia vain sen takia että se päätti lörpötellä aivolohkonsa sisällön rasittavaan ääniviestiin eikä normaaliksi viestiksi jonka voin joko lukea tai skimmata.

Puhelut vain töissä tai juoksevia asioita (hammaslääkäri, rempat jne) hoitaessa.

Hyvin harvoin, tuskin koskaan. Tänävuonna ehkä 2-3x..

En laske mukaan työterv.puheluita tms.

Virallisten puheluiden, vanhempieni ja puolisoni lisäksi en oikeastaan puhu muita puheluita. Harvinaiset "viralliset" puhelut koostuvat lähinnä postista, pankista, kelasta ja sairaalasta. Tiedän keiden kuuluu soittaa minulle ja vastaan heille, mutta kaiken maailman roskan tyrkyttäjille en vastaa edes vittuillakseni. Sukulaisten kanssa kommunikointiin on whatsapp.