Maalaiselämä pettymys :'(
Ainoa lähin kunnollinen metsäpolku, jolla olen lenkkeillyt, on nyt aivan täynnä risuja ja vesoja metsänomistajan trimmailujen jäljiltä. Eikä mulla ole mitään sanomista kun en metsää omista. Veetuttaa vaan kun muutin (lähes) maalle, jotta saisi viettää stressittömämpää elämää luonnon helmassa ilman metelöiviä naapureita ja ulkoilla rauhallisesti lähimetsässä. Nyt voi vain todeta, että kaikki on liian kaukana eikä siinä lähimetsässäkään voi enää voi liikkua ilman rämpimistä. Naapurissakin asuu joku yliutelias huru-ukko ja ylimielisiä maajusseja. Parempi olisi varmasti ollut muuttaa kaupunkiin paikkaan, missä on hoidettuja puistoalueita vieressä. Naurakaa vaan maajussit, olette voittaneet minut.
Kommentit (4)
Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Ota harava joukkoon metsälenkille.
Nykyisin on tapana pyytää konekuskia ja metsuria tekemään noin eli mitä enemmän poluilla on risuja, sitä vähemmän siellä metsässä lappaa väkeä. Tänä kesänä olen käynyt kaatamassa pari haapaa polulle, jotta sain maastopyöräilyn loppumaan.
Maatiloja on alle 40 000 kpl, kohta maajussi on menneisyyttä.
Luulutko sitten, että tuppukyliin ja maaseudulle hyväksytään muukalaisia? Ehkä joku viides sukupolvi saatetaan kitkerän katkerasti hyväksyä.