Absolutisti - millä sinä juhlistat viikonlopun alkamista / kohotat tunnelmaa vapaailtana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menen salille, ulos syömään, leffaan, tilaan hyvää ruoka kotiin, kokkaan tai leivon lempiherkkuja. Milloin mitäkin sattuu huvittamaan.

Itsellä ei alkoholi kohota mielialaa mitenkään. Paremmat nousut saa vaikka liikunnasta ja sen päälle saunasta.

Aina tota mässyttämistä.

Syömistä.

Typerää ja turhaa.

Minusta syöminen ei ole mitenkään turhaa ja kun tykkään laittaa ruokaa, niin sehän on win-win kuvio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menen salille, ulos syömään, leffaan, tilaan hyvää ruoka kotiin, kokkaan tai leivon lempiherkkuja. Milloin mitäkin sattuu huvittamaan.

Itsellä ei alkoholi kohota mielialaa mitenkään. Paremmat nousut saa vaikka liikunnasta ja sen päälle saunasta.

Aina tota mässyttämistä.

Syömistä.

Typerää ja turhaa.

Ei se kovin turhaa voi olla. Ihminen ei elä kovin montaa päivää jos lopettaa syömisen. 

Vierailija kirjoitti:

Olin tuossa taannoin 8kk käytännössä juomatta ollenkaan alkoholia. Testinä ihan hyvä, laihduin siinä sopivasti ja muutenkin kuntoilin enemmän. Mutta ongelma oli juurikin se että kaikki on sellaista tasapaksua ja tylsää. Jos ei grillatessa tai saunoessa ole olutta, niin eipä se touhu ole mitenkään erityistä. Ei ole mitään mitä odottaa. Sinänsä pystysin olla juomatta alkoholia lopun elämääni, mutta en näe siihen mitään syytä. Miksi kieltää itseltään kivat asiat?

Niin totta, alat valmistaa upeaa illallista mut mitä se on ilman viiniä??? Turha edes tehdä. Pahinta olis syödä hyvää ruokaa ilman sopivaa viiniä. Sama ku vetäis sit vaan ranuja.

Se että juoma sihahtaa tai poreilee, on jo juhlavampaa kuin pelkkä kraanavesi. Ei siinä juomassa välttämättä prosentteja tarvi olla. Siihen on sitten vain totuttanut itsensä, jos tarvii myös alkoholia. Alkoholittomat oluet, siiderit ja lonkerot ja mocatilit kasvattavat suosiotaan edelleen. Yhtä hyvin sitä voi perjantaina jonkun alkoholittoman totutella sihauttamaan auki tai opetella hyvän moctailin ohjeen.

Viini kyllä vaatii myös prosentteja, maistuakseen hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Offtopic mutta oon alkanut viime aikoina miettiä, että saattaakohan mies olla alkoholisti. Ensin ajattelin, että turha tässä nyt mitään diagnooseja alkaa tekemään, mutta kun näitä juttuja rupeaa kasaantumaan, niin väkisinkin tulee mieleen että onkohan kaikki ihan mallillaan.

Aiemmin mies joi käytännössä vain viikonloppuisin. Perjantaina ja lauantaina saattoi ottaa muutaman, mutta arki oli ihan normaalia. Nyt on alkanut olla sellaisia tilanteita, että viennin jälkeen tulee koiran kanssa lenkiltä ja mies haisee alkoholille. Ei siis mitenkään kaatokännissä, mutta kyllä sen haistaa. Kun kysyy, että oletko ottanut jotain, vastaus on yleensä jotain ympäripyöreää.

Sama kuvio toistuu autotallissa. Mies tykkää tehdä siellä pienoismalleja ja on aina sanonut, että se on hänen oma rauhoittumispaikkansa. Nykyään sinne saattaa mennä pariksi tunniksi ja takaisin tullessa on taas sellainen tuttu alkoholin haju. Joskus on ollut ihan hyväntuulinen, joskus vähän omissa maailmoissaan. En tiedä juoko siellä yhden vai viisi, enkä oikeastaan edes tiedä haluanko tietää.

Sitten nämä poikien illat. Aikaisemmin kun lähti viihteelle, tuli yöllä kotiin. Nyt ei välttämättä. Voi mennä seuraavan päivän iltapäivään asti. Kuulemma ilta vaan venähti. En oikein ymmärrä miten “ilta” voi nykyään kestää melkein 24 tuntia.

Kerran lompakko katosi kokonaan. Se löytyi myöhemmin jostain baarin läheltä, mutta mies ei itse osannut sanoa missä oli ollut. Toisella kertaa tuli kotiin naama veressä. Ei kuulemma mitään ihmeellistä, oli vain tullut joku tilanne. Siis mitä tarkoittaa “joku tilanne”, jos mies tulee aamulla kotiin naama veressä?

Yksi kerta lähti ihan tavalliselle kauppareissulle ja viipyi useita tunteja. Kun kysyin missä oli ollut, oli kuulemma tavannut tutun ja mennyt “yhdelle”. Jotenkin näitä yhdelle lähtemisiä alkaa olla aika paljon.

Toinen juttu on se, että mies tuntuu nykyään puolustelevan juomistaan enemmän. Jos sanon jotain, vastaus on helposti että kaikki muutkin juovat tai että minä liioittelen. Ehkä liioittelenkin. En halua olla se puoliso, joka kyttää jokaista kaljapulloa ja tekee numeron normaalista alkoholin käytöstä.

Mutta missä menee normaalin ja ongelmallisen raja? Jos ennen juotiin viikonloppuisin ja nykyään myös keskellä arkea, harrastuksen yhteydessä ja koiran lenkin jälkeen, niin onhan siinä joku muutos tapahtunut.

Ja ehkä huolestuttavinta on juuri se, että alan itsekin miettiä asiaa joka kerta kun mies lähtee ovesta. Tuleeko se tänään takaisin? Missä kunnossa? Onko puhelin mukana? Onko taas joku selitys aamulla?

En tiedä onko mies alkoholisti. Enkä halua sellaista leimaa hänelle heittää. Mutta kyllä tässä alkaa olla sellainen olo, että pitäisi oikeasti pysähtyä miettimään, onkohan asiat ihan oikeasti kunnossa.

Teit jo oman ketjun tätä samaa kommenttia käyttäen, johon sinulle myös vastattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin pitkään aloittajan  tekstiä.  Itse viikonlopun alkaminen on jo niin mukavaa, että mieliala on korkealla ja vapautunut kun edessä on  viikonlopun mieluisat harrastukset ja tekemiset.  Samoja tunteita tulee pitkin vuotta eri asioista: keväällä kun puutarhat ja taimistot avautuvat täynnä kesän kukkauutuuksia, hyvä sinfoniaorkesterin konsertti, ensimmäiset joulusuklaat kaupoissa..jne.   

Riittääkö tuollaiset hyvän olon hetket oikeasti hauskaan elämään?

Ei se kännikään iäti kestä. Ohi sekin menee lopulta eli on vain hetkellinen nautinto. Paitsi täysdeekulla.

Kannattaa hakeutua hoitoon, jos käyttää alkoholia joka viikonloppu. Kerran pari vuodessa on hyväksyttävää, mutta jos käyttää useammin, on alkoholismia.