Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon äidin masennus vaikuttaa lapseen?
14.01.2012 |
Meillä on 8v. ja 6v. lapset ja olen ollut koko ikäni enemmän tai vähemmän alavireinen. Lapsuusajalta muistan poteneeni kovaa ahdistusta, joka on vaivannut tähän päivään asti. Joskus on ollut paniikkikohtauksiakin. Olotila ei ole mitenkään äärettömän masentunut. Enimmäkseen vain alavireinen ja en oikein saa mitään aikaan. Töissä käyn ja työn hoidan hyvin. Välillä on parempia kausia ja nyt olen alkanut miettiä, että kuinka paljon tämä kaikki vaikuttaa lapsiin? Etenkin isompi tuntuu aistivan herkästi kaiken ja näen hänessä hyvin paljon samoja ominaisuuksia kuin itsessäni lapsena ja en missään nimessä halua hänelle tällaista elämää kuin itselläni on ollut!
Kommentit (6)
on suurimman osan ajasta reagoimaton eikä lapset siten saa äidiltään tunteisiinsa palautetta, niin se vaikuttaa todella paljon lasten aivojen ja siten tunne-elämän ja kognitiivisten kykyjen kehittymiseen. Vakavasti masentuneen äidin lapsien aivoissa on yleensä näkyvissä fysiologisia muutoksia. Masentuneen äidin lapsilla on suuri riski masentua myöskin.
Jos äiti jaksaa huolehtia lapsistaan ja olla peilinä lapsen tunteille ja näyttää iloaan lasten olemassaolosta riittävästi, niin silloin masennuksesta ei ole haittaa lapsille.
Eli masennuksen syvyydellä ja ilmenemistavalla on suuri merkitys. Myös toisen vanhemman kyky vastata lapsen (tunne)tarpeisiin on merkityksellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni monet vakavat tunne-elämän ja persoonallisuuden vauriot kehittyvät puutteellisesta tai sairaasta suhteesta vanhempiin ja lähipiirin aikuisiin. Tietysti biologiallakin on merkitystä.
On tärkeätä että ympärillä on muita vahvoja aikuisia, mutta ei sekään kaikelta "pelasta".
ohis
et saa olla allapäin se vaikutaa lapsiin aika paljon varmaan meillä täällä kotona on niin kaikki hyvin seksiä on joskus mutta ei se siihen asiaan vaikuta yritä pärjätä 8v ja 6v lapseen kaa
pps. kato vaikka tv se piristää
Riippuu masennuksen asteesta, vanhempien tavoista käsitellä sitä masennusta, lapsen saamasta informaation määrästä, heistä itsestään mm. millaisia ovat luonteeltaan, masennuksen vaikutuksesta arkeen, arkiympäristöön, vuorovaikutukseen kotona vanhempien välillä, vanhempien ja lasten välillä jne.
Masennuksella voi olla riskinä siirtyä sukupolvien yli toiselle. Se ei tarkoita, että näin tapahtuisi, vaan kuten sanottu, se on monen asian summa. Itselleni se on selvästi kodin perintöä. Näistä asioista ei puhuttu, kasvatusilmapiiri oli syyllistävä ja kasvattaminen häpeällä tavallista. Sanoja ei lapsena ollut kuvata omaa pahaa oloa, aikuisena niitä joutui etsimään sitten urakalla.
Siskoni, joka on asunut samassa kodissa on aivan erilainen. Hän ei ole koskaan sairastunut samalla tavalla henkisesti kuin minä.
seurailla sitä isompaa tarkasti..
Oma äitini oli nuorena jokseenkin masentunut ja on varmasti ollut myöhemminkin, vaikkei sitä myönnäkkään. Jos kysyy.
Olen huomannut itsessäni paljon samanlaisia piirteitä ja ominaisuuksia, kuin äidissäni. Mutta olen aina ollut herkkis ja kantanut maailman murheita hartioillani ja äitini siinä samalla. Mutta minulla on myös kolme sisarusta, jotka ovat huomattavasti iloisempia ja rohkeampia perusluonnoltaan.
Minä olen ollut ihan samanlainen kuin sinä ja lapsilla menee hyvin. Lasten isä luonteeltaan vetäytyvä ja ujo. Liekö lapset sitten vaihtuneet laitoksella, kun ovat niin reippaita ja iloisia :) Ja lapset ovat iältään 15v, 13v ja 6v.