Työuupumuksen kokeneet, mikä teidät ajoi työssä loppuun?

15 tunnin työpäivät. Tein sitä pari vuotta. Palkka oli 25000 euroa kk. Sitten vaan romahti eikä jaksanut nousta enää töihin ku väsytti ja jotenkin  kroppa meni jumiin. Siinä oli aikaerot maiden välilläkin ja rytmi sekaisin kun piti lentää usein. Luulin että nuorena jaksaa kaiken. Samallle työnantajalle palasin töihin vuoden päästä.

24/7 kiinni maatilalla palkollisena. Robotti herätti joka yö ja aanusta aikaisin navettaan. Kaikki minun vastuulla. Myös eläinten henki. Lopulta väsyin ja yritin tappaa itteni. Asuin myös tilalla. Lopulta eitossa ollut psyykkinen sairaus nousi pintaan ja pääsin eläkkeelle. Tein beljässä vuodessa yli 8 vuoden palkjatyöläisen tunnit. Omistajat istui tietokoneella,ryyppäsivät ja riitelivät. Lehmiä oli lypsyssä yli 100 plus nuorikarja päälle

Surkea johtaminen. Ihmisiä kohdellaan todella epäreilusti ja eriarvoisesti, lisäksi työtehtävien jako sekä prosessit on epäselvää ja niistä joutuu jatkuvasti vääntämään. Nyt olen jo irtisanoutunut, vaikka vielä pari viikkoa täytyykin jatkaa vanhassa paikassa olen pitkästä aikaa taas nukkunut yöni ilman lääkkeitä. Auttaa kun en enää jaksa vähääkään välittää mitä täällä tapahtuu. 

Pätkätyöt, joista seurasi, ettei vuoteen ollut lainkaan lomaa. Millekään työnantajalle ei sopinut, että kertyneet lomat pidetään.

Ei ollut lomia kun olin nollatunti sopimuksella, tein käytännössä 4 vuotta töitä putkeen ilman kunnon lomaa, työnantaja pakotti tekemään ja sanoi, että ei sulla ole lomaa. Esihenkilö teetätti minulla omat työnsä ja oli poissa ne stressaavimmat päivät/tärkeät päivät kun tarkastaja tuli, nakitti hommansa minulle kun mulla oli koulutusta. En saanut siitä kuitenkaan mitään korvausta, että omien töiden lisäksi piti tehdä hänen töitä ja manipuloi uskomaan, että minun vastuulle kuuluu enemmän kuin oikeasti työnkuvaan kuului. Kyseinen ihminen tietysti nauttii elämästään vieläkin, ilman seurauksia. Minulle seuraukset sitäkin isommat. 

Vierailija kirjoitti:

Pätkätyöt, joista seurasi, ettei vuoteen ollut lainkaan lomaa. Millekään työnantajalle ei sopinut, että kertyneet lomat pidetään.

Ei tämmöiseen valtioon uskalla enää tehdä lapsia..

Johtaminen, eriarvoisuus, liian tiukat mitoitukset vs laadun vaatimukset, ei saanut apuja vaan syyllistettiin. 2 kertaa loppuunpalaneena en toisen kerran jälkeen palannut, vaan annoin itselleni aikaa toipua ja vaihdoin alaa. 

Olin nokialla töissä. 

Tein liikaa töitä. 250-270 h/kk päivällä, yöllä ja välillä yötäpäivää. Jaksoin 9kk. sitten tuli stoppi.

Hankalat omaiset, haastavat asiakkaat ja kiittämättömyys. Työilmapiirissäkin oli parantamisen varaa. Vuorotyö vielä kaiken lisäksi. Alusta asti ahdisti mennä töihin, lopulta niin paljon että aloin oksentelemaan ja itkemään ja olin jatkuvasti flunssakierteessä. Unetkin meni. Sitten se seinä vaan tuli vastaan ihan konkreettisesti kun yritin pyöräillä umpihangessa töihin (sille päivälle oli tullut hirveästi lunta eikä pyöräteitä oltu vielä ehditty siltä väliltä aurata). Menin seuraavana päivänä työterveyshuoltoon ja sillä tiellä ollaan edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

24/7 kiinni maatilalla palkollisena. Robotti herätti joka yö ja aanusta aikaisin navettaan. Kaikki minun vastuulla. Myös eläinten henki. Lopulta väsyin ja yritin tappaa itteni. Asuin myös tilalla. Lopulta eitossa ollut psyykkinen sairaus nousi pintaan ja pääsin eläkkeelle. Tein beljässä vuodessa yli 8 vuoden palkjatyöläisen tunnit. Omistajat istui tietokoneella,ryyppäsivät ja riitelivät. Lehmiä oli lypsyssä yli 100 plus nuorikarja päälle

Kuulostaa, että tapahtui jopa jokin rikos, olisit haastanut oikeuteen. Ei kukaan palkollinen ole 24/7 vastuussa firmasta. Toki hyvävelikerholaisia voi olla pienellä paikkakunalla vaikea haastaa joten senkin ymmärtää. 

Alihankkijana isossa firmassa, jossa samaa työtä teki myös talon oma väki. Olin vuosia 2. luokan työntekijä tämän takia. Ja jälkeeni tulleita alihankkijoita palkattiin talon kirjoille, vaikka olin ollut kauemmin samoissa hommissa. Tämä ajoi minua tekemään enemmän ja paremmin, mutten siltikään saanut työsopimusta taloon, tai edes kehuja tai luottamuksen osoituksia. Työuupumukseen ei siis tarvita älyttömiä työaikoja, ihan se 8h riittää kyllä!

Vihamielinen ja puolueellinen johto, joka haluaa yksiköstäni eroon. Ei siksi, ettei yksikköni olisi tuloksekas vaan nimenomaan siksi, että on. Se nimittäin saa heidän suosikkinsa näyttämään huonolta, 

Huono johtaminen, vuorotyö, hankalat asiakkaat ja huono työilnapiiri. Näen vieläkin painajaisia kyseisestä työpaikasta.

IT-alan homma, minut ajoi loppuun se etten osannut rajata töitäni, ja kun kerran tein enemmän, vastuita ja tekemistä annettiin aina enemmän. Lopulta tein ylitöitä illat ja usein yötkin, koko ajan ajatellen, että "tämä rutistus vielä, tämä projekti loppuun, sitten saa levätä". Mutta aina tuli heti perään uusi projekti, ja kun huomattiin että minä "venyn", mulle annettiin yhä enemmän pelastettavia kriisiprojekteja. 3 vuotta meni muutaman tunnin unilla, lopussa uhmaten jatkuvia fyysisiä oireita kuten kroonisia tulehduksia, rytmihäiriöitä jne. 

Sitten pää löi liinat kiinni, ja suorituskyky romahti. Vaikka kuinka hoputin itseäni, että "PAKKO, KIIRE, TEE", niin tulikin enää itku, ei työtehoa. Ja tämä jatkui vaan. Pakkohan siinä oli mennä työterveyteen, kun ei pystynyt mihinkään enää. Uupumuslomaa kirjoitti ensin työterveyslääkäri viikon, ja laittoi psykiatrille, joka sitten kirjoitti lomaa reilusti enemmän. Kävin myös terapiassa yhteensä 5 kk lomani aikana, jona aikana oivalsin tuon oman osuuteni loppuunpalamiseeni - minun pitäisi itse laittaa rajat tekemiselleni, eikä odottaa että kyllä joku firmasta katsoo, että työtaakkani on kohtuullinen.

Mutta joo, palasin sairausloman jälkeen samoihin hommiin, ja olen tehnyt niitä sen jälkeen ilman ongelmia vuosikausia. Enää en huoli ylimääräisiä vastuita ja erittäin rajoitetusti "venyn" työntekoon vapaa-ajalla. Pääosin se on työtä klo 9-17 ja siinä se.

Töitä saattoi olla 9 päivää putkeen. Vuoroilla ei mitään rytmiä. Hieno herätä iltavuorosta aamuun, kun ehtinyt nukkua max 3h koiranunta. Käytännössä aina kahden tai kolmen ihmisen työt hoidettavana, kun joku on poissa eikä tuuraajia ole. Et ehdi pitää taukoja, hyvä jos vessassa ehti kerran käymään. Tätä jaksoin kuusi vuotta. Sitten vaan keho ei enää toiminutkaan ja tuli pysyviä kiputiloja.

Vierailija kirjoitti:

Alihankkijana isossa firmassa, jossa samaa työtä teki myös talon oma väki. Olin vuosia 2. luokan työntekijä tämän takia. Ja jälkeeni tulleita alihankkijoita palkattiin talon kirjoille, vaikka olin ollut kauemmin samoissa hommissa. Tämä ajoi minua tekemään enemmän ja paremmin, mutten siltikään saanut työsopimusta taloon, tai edes kehuja tai luottamuksen osoituksia. Työuupumukseen ei siis tarvita älyttömiä työaikoja, ihan se 8h riittää kyllä!

Tää on minusta yleinen taktiikka, jolla ihmisistä just revitään kaikki irti ihan tahallaan ja kun se edellinen riistetty alkaa väsyä palkataan jo uusia riistettäviä imettäviä tilalle kenestä revitään kaikki. Sitten jokainen luulee olevansa alisuoriutuja vaikka todellisuudessa sama paska aivopesu temppu tehdään kaikille ja sama ralli jatkuu. Näin oli myös meillä töissä, että vaihtuvuus työntekijöissä oli suurta. Noin 1-2 vuoden välein vaihtui suurin osa työntekijöistä ja niitä ketkä oli ns. extroja eli ei vakituisena imettiin kuiviin niin paljon kuin lähtee ja pakotettiin tekemään aina vain nopeammin ja nopeammin töitä samalla kun sisäpiirin vakkarit otti rennosti. Oksettaa vieläkin ajatus tuosta narsistin hovista ja jäsenistä yök yök. Ja siitä ettei tuollaiseen puututa suomessa ollenkaan. Yksi työkaveri tuli kertomaan, että esihenkilöt oli naureskelleet sosiopaattisesti, että he ottaa kaiken irti teistä ja palkkaa sitten uudet kun teidät on ajettu loppuun. Tulee vähän oksennusta suuhun tätä kertoessa. Niin kuka tällaiseen mätään valtioon uskaltaa lasta tehdä jossa työnantaja puoli ei ole missään ruodussa vaan ihan mitä saa tehdä. 

Töistä pääsi yleensä kotiin vasta illalla.  Ei ollut arkena aikaa mihinkään muuhun.