Lue keskustelun säännöt.
Muutamma omakotitalosta lähiöstä keskustaan kerrostaloon.
22.01.2012 |
Eipä olisi uskonut, mutta unelmamme omasta talosa pienellä kaupunkipihalla ei ollutkaan tavoittelemisen arvoinen. "Pakko" olla kaksi autoa vaikka itse haluaisin liikkua jalan (ei bussiliikennettä), pihasta aika paljon työtä, paineet pihanhoitoon ja naapuritalkoisiin aika kovat, ihme kyttäystä, yksi porukka aina lainaamassa jotain, toiset vain tykkäävät katsella mitä teemme pihallamme. Näin lähtee 200 neliön perinnetalo, sellainen joita kaikki uudet asuinalueet ovat täynnä, myyntiin ja katseemme kohdistuvat noin sataan neliöön pikkukaupunkimme keskustassa. Ei pihatöitä, matkalla ei huolta edes posteista, päivittäistavaroiden ostaminen käy nopeasti ja helposti vaikka illalla pikkupyrähdyksen muodossa perjaintai-illan hypermarketin sijaan.
Kommentit (3)
Moni vain jämähtää ja ajattelee, että kun talo on hankittu niin nyt sen kanssa pitää oppia elämään...
Mun mielipiteeni vaihtelee vuodenajan mukaan. Syksyllä ja talvella mietin että olisi ihanaa asua taas kerrostalossa, mutta keväällä mieli alkaa muuttua, ja kesällä olen ihan onnessani okt:ssa. Olisipa rikas, niin voisi olla kaksi kotia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutaan uudessa omakotitalossa uudella alueella. Mieluiten kans muuttaisin uudehkoon kerrostaloon keskustaan. Täällä vaan ei ole tarpeeksi suurta asuntoa tarjolla, kaikki myytävät asunnot max 75m2 niin ei mahduta.
ei tosin siksi, että siinä omakotitalossa mitään vikaa olisi ollut, vaan siksi, että siinä missä alakoululaiselle okt-alueella oli hyvä koulu, yläkoululaiselle ne paremmat koulut oli keskustassa.
Nyt asutaan taas okt-alueella. Jahka lapset lähtee kokonaan kotoa, muutan mökille...