Kauanko olisit valmis elämään seksittömässä suhteessa? (ei johdu kumppanin sairaudesta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla näyttää parisuhde olevan enemmänkin hyötysuhde. Eli kumppani heti vaihtoon, jos seksiä ei ole jatkuvasti. Se toinen ei ihmisenä kiinnosta, jos hyötyä ei saa revittyä irti.

 

Pitäiskö enemmän keskustella seksiholismista?

Olen ihmetellyt tätä ennenkin. Nykyään on niin paljon kaikenlaisia apuvälineitä asiaan, että jokaiselle löytyy ja varmasti tulee. 

Pahempaa olisi, jos kaikki läheisyys loppuisi. Ei enää mitään kosketuksia, halauksia, kainalossa olemista. Siihen ei apuvälineitä ole.

Se vaan on niinkin että kun itse kaipaisi sen muun läheisyyden lisäksi myös seksiä, se kaikki muu läheisyys alkaa lopulta tuntua vain pahalta. 

Haluton puolisoni kuulee tämän tietenkin vain niin että "kaiken" kosketuksen pitäisi "aina" johtaa seksiin, mitä en suinkaan tarkoita enkä edes sano. Mutta kyllä kaipaisin sitä että se kosketus johtaisi seksiin edes joskus. 

Meillä on valtavasti kaikkea muuta läheisyyttä ja kosketusta, vielä. Mutta se tuntuu minusta todella surulliselta nykyään. Se kuin muistuttaa minua jostain kauniista ja ihanasta jota meillä aiemmin oli, mutta jota meillä ei enää ole. 

En minä voi sille mitään, ihan kuten puolisoni ei voi sille mitään että hän ei halua. 

Ero lienee vääjäämätön, ja sekin saa minut todella surulliseksi. Minä rakastan sitä ihmistä ja tiedän että hän rakastaa minua. En kuitenkaan voi elää loppuelämääni näin. Tämä on varmaan suhteemme kuolinkamppailua.

Tuntuu niin tutulta! Meillä ei vain enää ole juuri sitä läheisyyttäkään. Minun on lähdettävä. Murenen hitaasti sen tunteen alla, joka tulee, kun puoliso ei halua minua. Suren tätä eroa kyllä. 

N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla näyttää parisuhde olevan enemmänkin hyötysuhde. Eli kumppani heti vaihtoon, jos seksiä ei ole jatkuvasti. Se toinen ei ihmisenä kiinnosta, jos hyötyä ei saa revittyä irti.

 

Pitäiskö enemmän keskustella seksiholismista?

Olen ihmetellyt tätä ennenkin. Nykyään on niin paljon kaikenlaisia apuvälineitä asiaan, että jokaiselle löytyy ja varmasti tulee. 

Pahempaa olisi, jos kaikki läheisyys loppuisi. Ei enää mitään kosketuksia, halauksia, kainalossa olemista. Siihen ei apuvälineitä ole.

Se vaan on niinkin että kun itse kaipaisi sen muun läheisyyden lisäksi myös seksiä, se kaikki muu läheisyys alkaa lopulta tuntua vain pahalta. 

Haluton puolisoni kuulee tämän tietenkin vain niin että "kaiken" kosketuksen pitäisi "aina" johtaa seksiin, mitä en suinkaan tarkoita enkä edes sano. Mutta kyllä kaipaisin sitä että se kosketus johtaisi seksiin edes joskus. 

Meillä on valtavasti kaikkea muuta läheisyyttä ja kosketusta, vielä. Mutta se tuntuu minusta todella surulliselta nykyään. Se kuin muistuttaa minua jostain kauniista ja ihanasta jota meillä aiemmin oli, mutta jota meillä ei enää ole. 

En minä voi sille mitään, ihan kuten puolisoni ei voi sille mitään että hän ei halua. 

Ero lienee vääjäämätön, ja sekin saa minut todella surulliseksi. Minä rakastan sitä ihmistä ja tiedän että hän rakastaa minua. En kuitenkaan voi elää loppuelämääni näin. Tämä on varmaan suhteemme kuolinkamppailua.

Tuntuu niin tutulta! Meillä ei vain enää ole juuri sitä läheisyyttäkään. Minun on lähdettävä. Murenen hitaasti sen tunteen alla, joka tulee, kun puoliso ei halua minua. Suren tätä eroa kyllä. 

N47

Tsempit sinne. Ikävä kuulla.😟🙁

Vaikka loppuelämän, jos suhde vain muuten olisi hyvä. Olisi keskusteluja, vastuun jakamista, huumoria, uusia juttuja, toisesta huolehtimista jne.

Enkä ole aseksuaali. Seksi on kivaa, vaikka päivittäin tai viikottain. Mutta ei se ole pääasia elämässä tai suhteessa.

Loppuelämäni voisin elää, seksi on ylimainostettua, ei enää mitään uutta.

Nuorena elin liian pitkään. Kolmen vuoden suhde toimi ekan vuoden aikana, mutta mies ei ollut kiinnostunut seksistä. Olin tulla hulluksi. Enää en odottaisi puoltakaan vuotta, tuolloin odotin ehkä kaksi - siis semmoista vuotta, että seksiä oli, kun äijää muistutti, että semmoinenkin asia on olemassa. Olin tulla hulluksi, oikeasti, itkin ja raivosin, olin niin turhautunut.

Siinä ei koiranpennut auta. 

Jos muuta läheisyyttä ja kommunikaatio toimii niin loppuelämän. Olen ollut nyt sinkkuna kolme vuotta eikä ole kertaakaan tullut sellaista oloa että pitäisi etsiä joku pelkästään seksin takia.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka loppuelämän, jos suhde vain muuten olisi hyvä. Olisi keskusteluja, vastuun jakamista, huumoria, uusia juttuja, toisesta huolehtimista jne.

 

Enkä ole aseksuaali. Seksi on kivaa, vaikka päivittäin tai viikottain. Mutta ei se ole pääasia elämässä tai suhteessa.

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisen mieheni kanssa vaikka loppuelämän. Itselläkin on vaihdevuodet ja halut vähentyneet lähes nollaan.

Oletko kysynyt miehen mielipidettä asiaan, onko hän onnellinen tilanteeseen? Jos hän ei ole tyytyväinen, päästä hänet vapaaksi, jotta hän voi löytää naisen, jonka kanssa halut kohtaavat ja onni voi kukoistaa suhteessa.

Miestäni ei seksi kiinnosta senkään vertaa kuin minua eli ei ongelmaa sen suhteen.

Huh, olipa huojentavaa lukea, että on muitakin samassa tilanteessa kuin minä ja mieheni. Kumpaakaan ei voisi vähemmän seksi kiinnostaa, mutta silti tykätään toisistamme kuin hullu puurosta, emmekä halua erota.

Seksi ei kiinnosta pätkääkään niin tuollainen olisi ainoa suhde johon suostuisin. 

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei kiinnosta pätkääkään niin tuollainen olisi ainoa suhde johon suostuisin. 

Vaikea ymmärtää miksi joku alapeukuttaa sitä että kaikkia ei seksi kiinnosta. Ei luulisi olevan ongelma kenellekkään, kun ei ole kerran henkilölle itsellekkään. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorena elin liian pitkään. Kolmen vuoden suhde toimi ekan vuoden aikana, mutta mies ei ollut kiinnostunut seksistä. Olin tulla hulluksi. Enää en odottaisi puoltakaan vuotta, tuolloin odotin ehkä kaksi - siis semmoista vuotta, että seksiä oli, kun äijää muistutti, että semmoinenkin asia on olemassa. Olin tulla hulluksi, oikeasti, itkin ja raivosin, olin niin turhautunut.

Siinä ei koiranpennut auta. 

Harmillista kuulla, toivottavasti nyt asiat paremmin.

Pitkään. Yli vuoden jo olin. Sitten, tänä kesänä, se tapahtui. Jälkihehkussa edelleen. Ilman toivoa olisi vaikea elää.

Otan seksittömyydestä vastuuta myös omalle kontolleni, vaikka mielestäni olen aina ollut se halukkaampi osapuoli. Kesälomalla mulla oli aikaa syvällisemmille keskusteluille ja vaimoni huomioimiselle. Sitten, henkinen läheisyys johti fyysiseen läheisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Pitkään. Yli vuoden jo olin. Sitten, tänä kesänä, se tapahtui. Jälkihehkussa edelleen. Ilman toivoa olisi vaikea elää.

 

Otan seksittömyydestä vastuuta myös omalle kontolleni, vaikka mielestäni olen aina ollut se halukkaampi osapuoli. Kesälomalla mulla oli aikaa syvällisemmille keskusteluille ja vaimoni huomioimiselle. Sitten, henkinen läheisyys johti fyysiseen läheisyyteen.

Hyvä että kääntyi näin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisen mieheni kanssa vaikka loppuelämän. Itselläkin on vaihdevuodet ja halut vähentyneet lähes nollaan.

Oletko kysynyt miehen mielipidettä asiaan, onko hän onnellinen tilanteeseen? Jos hän ei ole tyytyväinen, päästä hänet vapaaksi, jotta hän voi löytää naisen, jonka kanssa halut kohtaavat ja onni voi kukoistaa suhteessa.

Onneako ei voi olla ilman panemista? Ikävää, että vain alapääsi toimii... 

Mies ei halunnut seksiä kahteen vuoteen. Siinä kohtaa muutin pois omilleni, luulin silloin, että seksittömyys oli suhteen pahin puoli. Silloin mies yhtäkkiä halusikin. Harrastimme sitä ehkä kymmenen kertaa, kunnes en enää pystynyt, se vain tuntui kauheslta. Tajusin että seksittömyys oli ollut huonon suhteen oire, ei syy. Ja että mies oli ollut koko ajan henkisesti väkivaltainen, mutten ollut tajunnut sitä, etäisyys avasi silmät. Väittäisin että seksi vaatii henkisesti turvallisuudentunteen ainakin naisilla ja jos sitä ei ole, niin ei kannata olla koko suhteessa. Lisäksi tajusin että mies oli pidättäytynyt seksistä tietoisesti ja tahallaan, eikä edes pitänyt minusta, yritti kai lähinnä loukata pihtaamalla. Nyt ei ole seksiä kenenkään kanssa, meni luottamus ja usko miehiin.

En hetkeäkään

Monta vuotta oli todella hiljaista. Syytä oli toki minussakin. Aloitin suhteen vanhan ystäväni kanssa, joka ei ollut saanut kotona neljään vuoteen. Jostain syystä puolisoni innostuikin uudestaan, ja nyt meillä onkin seksiä taas viikoittain. Viime viikonloppuna olin kahdesti kummankin kanssa, kun en ole osannut kieltäytyäkään.

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei kiinnosta pätkääkään niin tuollainen olisi ainoa suhde johon suostuisin. 

Siitähän tässä ketjussa on kyse. Että kaksi ihmistä on suhteessa vain jos tarpeet kohtaa. Ei niin että toinen on 100% haluton ja toinen haluaa 3x viikossa. Eihän siitä mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Monta vuotta oli todella hiljaista. Syytä oli toki minussakin. Aloitin suhteen vanhan ystäväni kanssa, joka ei ollut saanut kotona neljään vuoteen. Jostain syystä puolisoni innostuikin uudestaan, ja nyt meillä onkin seksiä taas viikoittain. Viime viikonloppuna olin kahdesti kummankin kanssa, kun en ole osannut kieltäytyäkään.

Mitä jos kuitenkin valitsisit vain toisen? Vai onko teillä avoin suhde?