Vanhanaikaista, että jompikumpi muuttaa sukunimensä avioituessaan

Mitä haittaa siitä on, että aviopuolisot ottavat yhteisen nimen? Eiköhän se ole pariskunnan oma asia.

No, nainen saa nykyisin pitää oman sukunimensä. Mikä oli ongelma?

Tutustupa vähän historiaan ensin. Ei ole ollut vuosisatoja tapana, oli pakollista lyhyen aikaa. Ihmisillä ei edes ollut sukunimiä. Ja nykyään saa taas pitää tai ottaa toisen ihan miten haluaa. 

Tuo lisää yhteenkuuluvuutta se, että on yhteinen sukunimi. Kuulumme toisillemme. Me olemme perhe.

Kyllähän nyt jo annetaan kaikkien pitää sukunimensä. Jos osa haluaa sen vaihtaa puolison nimeen, miksi se pitäisi estää?

Minusta oli kiva kun vaimo otti minun sukunimeni. En olisi kyllä osannut muuta ajatellakaan, mutta onneksi tarvinnut edes miettiä tai keskustella. Tapahtui ihan itsestään.

Koin sen rakkauden ja sitoutumisen osoituksena ja vaimoni sai varmasti vastavuoroisesti paljon takaisin kun ei hänen tarvitse miettiä sitoutumistani.  

Tasavertaisia ja arvoisia ollaan eikä minun mielipiteeni ole tärkeämpi kuin vaimonkaan. Loppuun asti ollaan yhdessä.

Kai yhteisen sukunimen ottaminen liittyy siihen, että lapset saavat sukunimen, joka voidaan liittää sekä isään, että äitiin.

Millä tavalla nimi lisää yhteenkuuluvuutta ja on osoitus sitoutumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla nimi lisää yhteenkuuluvuutta ja on osoitus sitoutumisesta?

Kyllä minulle ainakin tuli sellainen olo, että mies on jotenkin harvinaisen sitoutunut, kun otti ystäväni eli vaimonsa sukunimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla nimi lisää yhteenkuuluvuutta ja on osoitus sitoutumisesta?

Kyllä minulle ainakin tuli sellainen olo, että mies on jotenkin harvinaisen sitoutunut, kun otti ystäväni eli vaimonsa sukunimen.

Mihin tuo "olo" perustui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla nimi lisää yhteenkuuluvuutta ja on osoitus sitoutumisesta?

Kyllä minulle ainakin tuli sellainen olo, että mies on jotenkin harvinaisen sitoutunut, kun otti ystäväni eli vaimonsa sukunimen.

Mihin tuo "olo" perustui?

Mihin sulla perustuu se "olo", että yhteisen sukunimen ottaminen on jotenkin typerää ja vanhanaikaista? Ihan samalla tavalla sullakin on olo, että näin on. Samalla tavalla toisilla ihimisillä voi olla olo, että he haluavat perheelleen yhteisen sukunimen. Sua asia tuskin mitenkään koskettaa, joten anna olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla nimi lisää yhteenkuuluvuutta ja on osoitus sitoutumisesta?

Kyllä minulle ainakin tuli sellainen olo, että mies on jotenkin harvinaisen sitoutunut, kun otti ystäväni eli vaimonsa sukunimen.

Mihin tuo "olo" perustui?

Syvään rakkauteen, syvään kiintymykseen, halu elää yhdessä yli satavuotiaiksi, molemminpuoliseen kunnioitukseen, yhteen hiileen puhaltamiseen. Kuinka pitkälle pitää luetella? T. nainen, 60 vuotta naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla nimi lisää yhteenkuuluvuutta ja on osoitus sitoutumisesta?

Kyllä minulle ainakin tuli sellainen olo, että mies on jotenkin harvinaisen sitoutunut, kun otti ystäväni eli vaimonsa sukunimen.

Mihin tuo "olo" perustui?

No siihen, että näki vaivan vaihtaa sukunimensä jotta perhe saisi yhteisen nimen, vaikkei olisi ollut pakko. 

Mies on perheenpää hengellisessä mielessä, jos ap Raamattua taas koittaa solvata. Se, että ihmiset ovat senkin asian muuttaneet muuksi, ei ole Jumalan, Raamatun eikä kristinuskon vika, vaan ihmisten oma vika.

Ja kyllä minä ainakin kannatan sitä. että on saman sukunimi koko perheellä. Sellainen perhe, jossa isä on vaikka Jantusen Jari, äiti Karppisen Kirsi, tytär naisen ex-puolison mukaan Tossavaisen Liisa ja poika Jantusen Niilo, koska on Jantusen kanssa tehty, niin kyllä se vasta sekava nimisetti on.

Ennen vanhaan oli pitkään niin, ettei edes ollut sukunimiä. Suomessa sukunimi on tullut lain mukaan pakolliseksi kaikille vasta 1921. Sukunimiasia on siis tosi uusi asia. Lähinnä vain paremmalla väellä oli satoja vuosia aiemmin sukunimet käytössään erilaisista käytännön syistä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli kiva kun vaimo otti minun sukunimeni. En olisi kyllä osannut muuta ajatellakaan, mutta onneksi tarvinnut edes miettiä tai keskustella. Tapahtui ihan itsestään.

Koin sen rakkauden ja sitoutumisen osoituksena ja vaimoni sai varmasti vastavuoroisesti paljon takaisin kun ei hänen tarvitse miettiä sitoutumistani.  

Tasavertaisia ja arvoisia ollaan eikä minun mielipiteeni ole tärkeämpi kuin vaimonkaan. Loppuun asti ollaan yhdessä.

Näin varmasti teillä ja monilla muilla, eikä ole tarkoitus kyseenalaistaa.

Jäi vain ihmetyttämään tuo perustelu, että vaimosi saa paljon takaisin, kun hänen ei tarvitse miettiä sinun sitoutumistasi. Mitä tarkoitat? Ethän sinä osoittanut sitoutumistasi ottamalla vaimon nimeä. Mitä hän konkreettisesti tai symbolisesti saa takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Mies on perheenpää hengellisessä mielessä, jos ap Raamattua taas koittaa solvata. Se, että ihmiset ovat senkin asian muuttaneet muuksi, ei ole Jumalan, Raamatun eikä kristinuskon vika, vaan ihmisten oma vika.

Ja kyllä minä ainakin kannatan sitä. että on saman sukunimi koko perheellä. Sellainen perhe, jossa isä on vaikka Jantusen Jari, äiti Karppisen Kirsi, tytär naisen ex-puolison mukaan Tossavaisen Liisa ja poika Jantusen Niilo, koska on Jantusen kanssa tehty, niin kyllä se vasta sekava nimisetti on.

Uskoisin, että perheelle itselleen sukulaisuussuhteet ovat täysin selviä. Minusta on suorastaan julmaa, jos lapsen täytyy asian selkiinnyttämiseksi ulkopuolisille ihmisille ottaa esimerkiksi isäpuolen nimi, eikä hän saa pitää kuolleen isän nimeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla nimi lisää yhteenkuuluvuutta ja on osoitus sitoutumisesta?

Kyllä minulle ainakin tuli sellainen olo, että mies on jotenkin harvinaisen sitoutunut, kun otti ystäväni eli vaimonsa sukunimen.

Tämä kuulostaa hieman Kauniilta ja rohkeilta, jos kyseessä on sinun miehesi.

Haluan ottaa miehen sukunimen. Se on kunnianosoitus hänelle ja osoitus että rakastan. Ja kuten joku sanoikin jo niin osoittaa että kuulumme yhteen ja olemme perhe.

Mieheni otti sukunimeni, kun menimme naimisiin. Aluksi harkitsimme molempien sukunimien käyttämistä, mutta sitten valitsimme lyhyimmän sukunimen, ja se sattui olemaan minun sukunimeni. En ole sen jälkeen miettinyt asiaa, eikä sillä ole mitään syvempää merkitystä.