Onko muita useampilapsisia perheitä, joissa isä ei koskaan osallistu lasten iltatoimiin?

osallistunut kummankaan lapsen hoitamiseen yhtään millään tavalla, kun mä ole kotona. Ei myöskään tee ollenkaan kotitöitä minkäänlaisia kotitöitä, esim imuriin tarttununut viimeksi 3vuotta sitten.

Lähes aina jättää myös astiansa tiskipöydälle kun ei jaksa laittaa niitä koneeseen asti.

Teen 3-vuorotyötä ja silloin kun olen töissä saa välillä lämmitettyä valmiin ruuan pojille jääkaapista, mutta usein käyvät hampurilaisella.

Lapset 5v ja 13v.

ja aina hoitanut kaikki itse. Mies ei osallistu kuin joskus harvoin johonkin legoilla leikkimiseen. Ajattelen sen niin, että mies kyllä katuu tätä joskus. Nyt jo huomannut, kun kukaan lapsista ei ole sanonut edes 10. sananaan isi vaan aina on tullut äiti ja moni muu sana.

Meillä mies hoitaa valtaosan lasten iltahommista, kun itse rentoudun hetken suihkussa ja koneella. Mies tulee niin myöhään töistä, että juuri lasten mennessä nukkumaan on mun päivän ensimmäinen ja ainoa pieni oma hetki. Sitten lasten nukkuessa ollaan miehen kanssa yhdessä, jutellaan ja katsellaan telkkaria. Mun mies kyllä itse tykkää olla lasten kanssa eikä hänelle ole mikään ongelma puurottaa ja kylvettää heidät (1 ja 3v lapset), minä kyllä sitten nukutan pienemmän, kun mies laittaa petiin isomman. Mutta oikeasti, kuinka jaksatte tuollaista mitään tekemätöntä miestä katkeroitumatta? Itse ainakin alkaisin varmaan helposti marttyyrisoitua tuollaisessa tilanteessa.

Meillä mies hoitaa valtaosan lasten iltahommista, kun itse rentoudun hetken suihkussa ja koneella. Mies tulee niin myöhään töistä, että juuri lasten mennessä nukkumaan on mun päivän ensimmäinen ja ainoa pieni oma hetki. Sitten lasten nukkuessa ollaan miehen kanssa yhdessä, jutellaan ja katsellaan telkkaria. Mun mies kyllä itse tykkää olla lasten kanssa eikä hänelle ole mikään ongelma puurottaa ja kylvettää heidät (1 ja 3v lapset), minä kyllä sitten nukutan pienemmän, kun mies laittaa petiin isomman. Mutta oikeasti, kuinka jaksatte tuollaista mitään tekemätöntä miestä katkeroitumatta? Itse ainakin alkaisin varmaan helposti marttyyrisoitua tuollaisessa tilanteessa.

Ihmisellä tulee tietty piste, jolloin tilanteesta välittäminen lakkaa. Eli teen vain robotinomaisesti pakolliset jutut pois. Kun ei mieti/välitä, asiat soljuu painollaan eteenpäin. Katkeroitumista on saattanut jo tapahtua, mutta so what. Kun mies ei kerran osallistu,niin ei munkaan tarvitse miettiä tekeväni miehen eteen mitään.

Meillä mies hoitaa valtaosan lasten iltahommista, kun itse rentoudun hetken suihkussa ja koneella. Mies tulee niin myöhään töistä, että juuri lasten mennessä nukkumaan on mun päivän ensimmäinen ja ainoa pieni oma hetki. Sitten lasten nukkuessa ollaan miehen kanssa yhdessä, jutellaan ja katsellaan telkkaria. Mun mies kyllä itse tykkää olla lasten kanssa eikä hänelle ole mikään ongelma puurottaa ja kylvettää heidät (1 ja 3v lapset), minä kyllä sitten nukutan pienemmän, kun mies laittaa petiin isomman. Mutta oikeasti, kuinka jaksatte tuollaista mitään tekemätöntä miestä katkeroitumatta? Itse ainakin alkaisin varmaan helposti marttyyrisoitua tuollaisessa tilanteessa.

Ihmisellä tulee tietty piste, jolloin tilanteesta välittäminen lakkaa. Eli teen vain robotinomaisesti pakolliset jutut pois. Kun ei mieti/välitä, asiat soljuu painollaan eteenpäin. Katkeroitumista on saattanut jo tapahtua, mutta so what. Kun mies ei kerran osallistu,niin ei munkaan tarvitse miettiä tekeväni miehen eteen mitään.

Joo ei, tuo ei kuulosta _ollenkaan_ katkeralta tekstiltä :) Mutta tuollainen on kurja avioliitto, jos toinen luistaa yhteisistä hommista ja toinen on sen takia katkera. Mitä siitäkin tulee vuosien kuluessa.

Koska minusta olisi väärin lapsia kohtaan, että iltahommia hoitaisi isä, joka koko olemuksellaan viestittää, että ei kiinnosta. On ärtyyntynyt ja haluaa hoitaa homman nopeasti. MInäkin olen asenteella, että mies se on, joka tässä menettää.

Koska minusta olisi väärin lapsia kohtaan, että iltahommia hoitaisi isä, joka koko olemuksellaan viestittää, että ei kiinnosta.

Meillä mies hoitaa valtaosan lasten iltahommista, kun itse rentoudun hetken suihkussa ja koneella. Mies tulee niin myöhään töistä, että juuri lasten mennessä nukkumaan on mun päivän ensimmäinen ja ainoa pieni oma hetki. Sitten lasten nukkuessa ollaan miehen kanssa yhdessä, jutellaan ja katsellaan telkkaria. Mun mies kyllä itse tykkää olla lasten kanssa eikä hänelle ole mikään ongelma puurottaa ja kylvettää heidät (1 ja 3v lapset), minä kyllä sitten nukutan pienemmän, kun mies laittaa petiin isomman. Mutta oikeasti, kuinka jaksatte tuollaista mitään tekemätöntä miestä katkeroitumatta? Itse ainakin alkaisin varmaan helposti marttyyrisoitua tuollaisessa tilanteessa.

Ihmisellä tulee tietty piste, jolloin tilanteesta välittäminen lakkaa. Eli teen vain robotinomaisesti pakolliset jutut pois. Kun ei mieti/välitä, asiat soljuu painollaan eteenpäin. Katkeroitumista on saattanut jo tapahtua, mutta so what. Kun mies ei kerran osallistu,niin ei munkaan tarvitse miettiä tekeväni miehen eteen mitään.

Joo ei, tuo ei kuulosta _ollenkaan_ katkeralta tekstiltä :) Mutta tuollainen on kurja avioliitto, jos toinen luistaa yhteisistä hommista ja toinen on sen takia katkera. Mitä siitäkin tulee vuosien kuluessa.

Jos miehen kanssa yrittää keskustella asiasta ja tuloksena saa joko huutoa tai hurja kasa turhia tekosyitä, niin mitä jää jäljelle? Pakko jonkun on ne kotihommat tehdä ja lapset hoitaa ettei sossu hae lapsia heitteillejätön vuoksi pois :)

Jos tämän vuoksi parisuhde päätyy eroon, kun äidillä ei yhtään omaa aikaa(aika menee töihin,lapsiin ja kotiin), niin sitten tulee. Ei maailma siihen kaadu. Toivon miehen tajuavan vielä ennemmin tai myöhemmin mitä saa aikaan laiskuudellaan. Luultavasti näin ei käy.

Mutta minä en myöskään enää tee miehen puolesta asioita. Eli jos jättää jonkun tärkeän lehtensä lattialle, niin paperinkeräyksene menee kun olen ilmoittanut näin käyvän.