Lue keskustelun säännöt.
Taitaa olla melko tavallista keski-ikäisenä alkaa harventaa "kaveripiiriä"
22.08.2026 |
Oon havahtunut, että nyt viime aikoina oon pohtinut entistä enemmän kavereitani/ihmisiä, joiden kanssa vietän aikaa.
Olen miettinyt ja punninnut keiden kanssa oleminen antaa mulle jotain, ja taas keiden seura on kuluttavaa ja negatiivista. Tai muuten vaan ei ole oikeasti mitään yhteistä.
Hiljalleen olen sitten ryhtynyt tietoisesti vähentämään niiden ihmisten näkemistä, joiden seura vie voimia.
Miksi sitten tähän asti olen viettänyt kanssaan aikaa? Hyvä kysymys. Luultavasti siksi, että en ole kehdannut olla "tyly" ja halunnut olla kaikille hyvää seuraa, kun sitä ovat halunneet. Omat tuntemukseni olen työntänyt syrjään, ts. olen mielummin miellyttänyt näitä muita, itseni kustannuksella.
Osin olen myös kokenut että pitäisi kuunnella "asiantuntijoita", jotka esim mediassa toistelevat kuinka laaja sosiaalinen piiri ja useat ihmiskontaktit pitävät terveenä ja pirteänä. No joo, onhan sekin totta, mutta olen ehkä tulkinnut tämän vähän väärin. Kaikkien kanssa/mahdollisimman monen kanssa oleminen ei tuo välttämättä sitä hyvää oloa. Vain sellaisten, joiden seurassa on hyvä olla ja kaveruus vastavuoroista.
Lisäksi olen vasta nyt uskaltautunut myös kunnioittamaan sitä, että mä oikeasti olen se introvertti. Lataudun, viihdyn ja palaudun parhaiten yksin ollessani.
Kai sitä vihdoin, kliseisesti, uskaltaa näin keski-ikäisenä olla sitä mitä oikeasti on.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Itse en ole edes ajatellut muita ihmisiä, saati sitten jotain harvennusta.
Etkö?
Minkä ikäinen olet? Onko sinulla paljon vai vähän kavereita/ihmiskontakteja elämässäsi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös kuullut että tätä tapahtuu keski-iässä. Ihminen alkaa miettiä elämäänsä ja uskaltautuu olemaan enemmän oma itsensä.
Kiva jos saa valita, oon itse 41 ja kavereita ei enää vaan ole. On paljon tuttuja, mutta ei sellaisia jotka ottaisivat yhteyttä muuten kuin kerran vuodessa korkeintaan tyyliin.
Elämäntehtäväksi muuttunut jatkuva uusiin ihmisiin tutustuminen. Ei se minua väsytä erityisemmin, kunhan ei tee siitä työtä. Se on vaan elämää.
Nuorena vaikuttaa ryhmäpaine. Kypsänä aikuisena sitten ei niinkään. Samalla saattaa tiedostamatta tulla karsittua ihmisiä pois elämästä, kun uskaltaa elää välittämättä muiden mielipiteistä.
Korona oli kyllä hyvä syy etääntyä hankalissa suhteista, sen jälkeen huomasin esim. alkoholiongelman jota jakamaan minuakin yritettiin saada vaikken ole vuosiin ottanut enää pisaraakaan, ei ole vaan ollut mitään tarvetta tai mielitekoa ja ystävä sitten raahaa kaljatölkkejä vaikka mustikkametsään niin ollaan siinä jo vähän eri aaltopituuksilla ja yhteiset kiinnostuksenkohteet melko kaukana toisistaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole alka ut mihinkään harvennukseen. Voisi sanoa päinvastoin Olen suopeampi antamaan aikaani ihmisille. Ennen pidin jyrkästi rajani ja vältin tuhlaamasta aikaa muiden kuin huipputyyppien kanssa. Nykyään ajattelen että mitä siitä on haittaa jos viettää hetken tai pari ihmisen seurassa jossa on myös ikäviä puolia. Myös armollisempi muiden sanomiselle. Harvoin kukaan oikeasti mitään pahaa tarkoittaa. Kyllä niitäkin on ja niistä Olen pysytellyt aina etäällä.
50v eukko
Luulen, että liittyy enemmän nykyaikaan kuin ikätyypilliseen käyttäytymiseen. Ennen ihmiset kyläilivät paljon myös keski-ikäisinä ja yhteisöllisyyttä oli enemmän ja huonoa käytöstä siedettiin paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva jos saa valita, oon itse 41 ja kavereita ei enää vaan ole. On paljon tuttuja, mutta ei sellaisia jotka ottaisivat yhteyttä muuten kuin kerran vuodessa korkeintaan tyyliin.
Elämäntehtäväksi muuttunut jatkuva uusiin ihmisiin tutustuminen. Ei se minua väsytä erityisemmin, kunhan ei tee siitä työtä. Se on vaan elämää.
Mä taas alan nyt antaa itselleni luvan olla yrittämättä tutustua uusiin ihmisiin, tai esittämättä sellaista ihmistä joka haluaa tutustua ja jota on helppo lähestyä.
Annan esimerkin; aiemmin olen aina ollut se, joka esimerkiksi juhliin tullessaan on ollut koko ajan hymy päällä, olen tervehtinyt ihmisiä ensimmäisenä, katsellut avoimesti ihmisiä silmiin ottaen kontaktia, viritellyt ekana small talkia tuntemattomien kanssa, ja teeskennellyt todella kiinnostunutta kun he ovat sitten alkaneet kertoilla elämästään ja itsestään.
Nyt ensimmäistä kertaa ikinä olin viime kuussa juhlissa, jossa en alkanut juttelemaan kenellekään enkä yrittänyt edes tutustua kehenkään. Pysyttelin vähän omissa oloissani. Toki olin kohtelias ja iloinen, ja vastasin (lyhyesti ja ystävällisesti) jos joku mulle puhui, en murjottanut :D
Mutta uskaltauduin ensimmäistä kertaa toimimaan niinkuin oikeasti koin. Eli että en jaksa/en ole oikeasti kiinnistunut tutustumaan yhteenkään uuteen ihmiseen. Enkä jaksa kuunnella tuntemattomien tarinointia. Halusin vain olla rauhassa ja fiilistellä tunnelmaa.
Oli jotenkin vapauttavaa, mutta samalla outoa, koska en koskaan ennen ole toiminut näin.
Ap
Olen 44v ja mulla alkoi tuo sama reilu vuosi sitten. Olen ollut suvun liimapaperi ja juhlien järjestäjä, työpaikan ilopilleri ja kulmakunnan hätäapunainen. Helsingin reissulaisten majoittaja ja sukulaisten lastenvahti.
Nyt en vaan enää jaksa kun homma ei ole vastavuoroista. Multa tipahti hanskat aika kerrasta kun kuulin mitä meistä puhuttiin selän takana, ilmeisesti kateus syynä kun en kuitenkaan mitään pahaa ollut tehnyt, mutta olin kovalla työllä saavuttanut muutaman hienon asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloitus, ap! Tätä olen itsekin pohtinut. Väliin olen ajatellut, onko mulla pimennyt päässä, koska aloin harventaa ihmisiä (muuttojenkin seurauksena, mutta tiputin myös fb-listalta jne) jo 45 ikävuoden jälkeen. Nyt olen 57 eikä ole enää kohta ketään jäljellä :D Aiemmin olin miellyttäjätyyppiä, ystävällinen avoin - ja se, joka esim. juhlissa huomasi aina ne yksinäiset, ja koki vastuukseen pitää heistä huolta.
Nyt olen minä. Ja teen, mikä tuntuu hyvältä. Se tuntuu yhä luontevammalta, mitä enemmän vanhenee. Jos ystävyys ei ole vastavuoroista tai anna sinulle yhtään mitään, miksi jatkaa? Jos näet toisen läpi; hän ei edes kaipaa seuraasi vaan esim. viinaryyppyä, miksi tuhlaisit aikaa häneen? Et tietenkään tuhlaa. Sama harrastusten, työn, asuinpaikan kanssa. Inhosin kaupungin pintaliitoa ja pelkäsinkin kaduilla jo vähän - muutin maalle.
SItä uskaltaa olla oma itsensä enemmän. Uskon, että perustuu tähän. Tässä on myös jotain - ei ehkä uskonnollista, mutta filosofista siltä kannalta, että ihminen näkee elämänsä merkityksen ennen kuolemaansa. Näkee, mitä varten tänne syntyi, mitä varten ei. Eikä sellaisesta ole syytä kantaa huonoa omaatuntoa.
En ole tietoisesti harventanut, mutta tuntuu harvenevan silti. Osa ei pidä enää oma-aloitteisesti yhteyttä, joten minäkin olen sitten lopettanut yhteydenpidon, kun olen kyllästynyt olemaan aina aloitteellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveripiiriä harventaessa ja muilta täydellisyyttä odottaessa on hyvä miettiä myös, onko itse täydellinen ja kannattaako hylätä ihminen vaikka vain yhden riidan tai erimielisyyden tai havaitun ”toksisen käytöksen” takia (eri asia jos se on yleistä, eikä henkilö halua muuttua). Se tuntuu olevan nykyisen yleistä iästä riippumatta. Kukaan ei ole, eikä tule koskaan olemaan, täydellinen.
Vastavuoroisen suhteen saavuttaminen tuntuu nykyisin vaikealta, koska ihmiset haluavat usein vain hyötyä toisesta. Olen huomannut, että jos lopetan olemasta se, joka aina tekee aloitteet, kukaan ei ota enää ikinä yhteyttä, ellei satu törmäämään jossain. Olen kyllästynyt olemaan aina se, joka ehdottaa tapaamisia.
Jos on introvertti, eikä jaksa olla usein muiden seurassa, niin silloin kannattaa kuunnella itseä ja palautua. Itse olen huomannut, että tarvitsen nykyisin enemmän aikaa palautumiseen, vaikka olen myös sosiaalinen ja ekstrovertti ihmisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Itse en ole edes ajatellut muita ihmisiä, saati sitten jotain harvennusta.
Juu, kyllä se kaveripiiri harventaa itse itseään. Osa jo mullan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koko elämäni ollut oma itseni joka paikassa, ei ole ollut tarvetta karsia ystäväpiiriä.
Joitain on elämän virrassa karsiutunut erinäisistä syistä, ja uusia tullut tilalle.
Parhaat ystävät edelleen mukana, kolme joutunut valitettavasti manan maille.
Klisehän tuo on, kuten sanoit. Sinusta on vain tullut tylsä ja laiska keski-iän myötä joten et tarvitse ihmisiä mihinkään kun et tee koskaan mitään. Niin se on muillakin. Ystäväsi ja kaverisi ovat olleet sinulle vain käyttöesineitä joista saat hyötyä, mutta tämäkin asia on suomalaisille yleensä samoin.
Nykyään puhelimeen ei voi vastata kun 99% on jotain myyntipuheluita. Sähköpostissa sama juttu. Kadulla ainoa kohtaaminen on feissareiden kanssa. Pikkuhiljaa sitä alkaa uskoa että kaikki muut ihmiset haluaa sinulta jotain mikä on sinulta pois mutta plussaa heille. Näin ei ollut ennen.
Luontaisesti on harventunut. En oo hyvä pitämään yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhelimeen ei voi vastata kun 99% on jotain myyntipuheluita. Sähköpostissa sama juttu. Kadulla ainoa kohtaaminen on feissareiden kanssa. Pikkuhiljaa sitä alkaa uskoa että kaikki muut ihmiset haluaa sinulta jotain mikä on sinulta pois mutta plussaa heille. Näin ei ollut ennen.
Kapitalismi
Vierailija kirjoitti:
Klisehän tuo on, kuten sanoit. Sinusta on vain tullut tylsä ja laiska keski-iän myötä joten et tarvitse ihmisiä mihinkään kun et tee koskaan mitään. Niin se on muillakin. Ystäväsi ja kaverisi ovat olleet sinulle vain käyttöesineitä joista saat hyötyä, mutta tämäkin asia on suomalaisille yleensä samoin.
Noo, vähän meni metsään. Itseasiassa harrastan ja teen nykyään enemmän kuin koskaan ennen, koska mulla on nykyään enemmän aikaa asioille ja harrastuksille jotka mua kiinnostaa, kun se ylimääräinen ihmisten tapaaminen (viihdyttäminen) on vähentynyt.
Ap
Kuulostaa oudolta. Itse en ole edes ajatellut muita ihmisiä, saati sitten jotain harvennusta.