Lue keskustelun säännöt.
Yli 30 vuotiaana ihmiselämän rajallisuus ja ajan nopeus realisoituu
22.08.2026 |
En tiedä sanoitinko tuon otsikon oikein. Mitään tälläisiä tunteita ei ollut esim 18-28vuotiiana. Tuntui et odotti vain,että "jee seuraavaksi kun täytän teen sitä ja tätä". Nyt vain ihmettelen mitä ihmettä täytän seuraavaksi 35 vuotta, sitten 36, sitten pian 40v. Onko tämä nyt sitä kolmenkympin kriisiä? Olen myös sen ikäinen, että omat vanhemmat alkavat vanheta. He puhuvat koko ajan vaivoistaan yms. Tuntuu että esim siihen ei ole kuin silmänräpäys että itsekin olen vaikka 50v. Siitä sitten pian niin 60v. Siis tuntuu että aika vain menee jotenkin liian nopeasti eikä siitä edes kerkeä nauttia koska se ei vaan pysähdy. Teen myös itelleni nautinnollisia asioita, huolehdin terveydestä yms,mutta se ei ajan kulkua pysäytä. Miten tälläisestä ahdistuksesta voisi päästä eroon?
Kommentit (9)
Aika tuntuu kuluvan vanhetessa nopeammin, se on sen oravanpyörän sivuvaikutus ja eipä siihen kuule oikein mitään muuta neuvoa ole kuin se, että sinun täytyy hyväksyä oman aikasi rajallisuus. Yleensä se alkaa konkretisoitumaan tuossa vähän nejänkympin jälkeen kun ekat omat vaivat tulee, satunnainen selän kolotus hieman pitkittyy yms.
Kun hyväksyt oman ja muiden kuolevaisuuden opit arvostamaan sitä nykyhetkeä ihan eri tavalla. Mitä enemmän vietät aikaasi menneitä kaihoisasti muistellen, sitä enemmän menetät elämättä nykyistä hyvää aikaasi josta maksaisit mitä tahansa jos voisit palata siihen kolmenkymmenen vuoden päästä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika tuntuu kuluvan vanhetessa nopeammin, se on sen oravanpyörän sivuvaikutus ja eipä siihen kuule oikein mitään muuta neuvoa ole kuin se, että sinun täytyy hyväksyä oman aikasi rajallisuus. Yleensä se alkaa konkretisoitumaan tuossa vähän nejänkympin jälkeen kun ekat omat vaivat tulee, satunnainen selän kolotus hieman pitkittyy yms.
Kun hyväksyt oman ja muiden kuolevaisuuden opit arvostamaan sitä nykyhetkeä ihan eri tavalla. Mitä enemmän vietät aikaasi menneitä kaihoisasti muistellen, sitä enemmän menetät elämättä nykyistä hyvää aikaasi josta maksaisit mitä tahansa jos voisit palata siihen kolmenkymmenen vuoden päästä uudelleen.
Joku kirjoitti et vuodet 20-80vuotiaaksi menee kuulemma nopeammin kuin lapsuusvuodet 2å vuotiaaksi
Ainahan se takana oleva aika on kuluvinaan nopeasti mutta eteenpäin ei taatusti mene yhtä nopeasti.
Minulle se eskaloitui viimeistään 22-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on tosi lyhyt. Siksi on tärkeää pohtia sitä, mitä tämän elämän jälkeen tulee.
Missä vietät iankaikkisuutesi?
Oon 47v. Mietin myös. Mutta maailmasta pitäisi tulla parempi paikka kaikille, muillekin kuin työnarkomaaneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika tuntuu kuluvan vanhetessa nopeammin, se on sen oravanpyörän sivuvaikutus ja eipä siihen kuule oikein mitään muuta neuvoa ole kuin se, että sinun täytyy hyväksyä oman aikasi rajallisuus. Yleensä se alkaa konkretisoitumaan tuossa vähän nejänkympin jälkeen kun ekat omat vaivat tulee, satunnainen selän kolotus hieman pitkittyy yms.
Kun hyväksyt oman ja muiden kuolevaisuuden opit arvostamaan sitä nykyhetkeä ihan eri tavalla. Mitä enemmän vietät aikaasi menneitä kaihoisasti muistellen, sitä enemmän menetät elämättä nykyistä hyvää aikaasi josta maksaisit mitä tahansa jos voisit palata siihen kolmenkymmenen vuoden päästä uudelleen.
Ollaan liikaa netissä? Ja lähiympäristöt liian betonisia? Sitten on pitkä talvi.
Mulle tuo kävi nelikymppisenä. Eksistentiaalinen ahdistus.