Jos asut yksin, onko sinua koskaan pelottanut sairauskohtaus?
Esim. aivoverenvuodon/aivoinfarktin voi saada todella nuorenakin. Ei kiitos mitään "yhyy, elämä menee pelätessä"-pilkkaa (tunnen jo av-tyylin), vaan ihan asiallista keskustelua vaikkapa vain joskus harvoin esiintyvästä pelosta/pohdinnasta, kiitos.
Kommentit (19)
Kyllähän se käy mielessä. Pidän kännykkää aina taskussa. Ainahan ei pysty itse soittamaan apua, jos tulee vaikka aivoinfarkti.
Ei yksinasuva voi asialle juuri mitään, ellei sensori mittaa 24h/7. Parisuhteessa olevankin voi asua erillään ja toinen ulkomailla. Joskus pääsee käytävään tai itse soittaa joku apua. Mikään ei ole varmaa. Kitua kukaan ei halua.
Jos on hätä, niin hätäkeskukseen kanssa pitää kyetä itse kommunikoimaan, muuten lyövät luurin korvaan
Jos tulee lähtö, niin sittenpä tulee. En murehdi moista.
Kyllä mietityttää joskus. Ihan turha olisi apuakaan huutaa kun naapurit molemmin puolin lähes kuuroja.
Jos sairauskohtaus tulee ja henki lähtee, sitten se on kohtaloni. Astmakohtauksen sain muutama vuosi sitten, pitkästä aikaa, lääke oli ehtinyt vanhentua mutta onneksi toimi sen verran että selvisin, monta annosta piti ottaa. Seuraavana päivänä heti ostamaan uutta. Halpa lääke alle 5€, nyt uusin tasaisin väliajoin jotta on aina tuoretta. Ei ollut yli 10 vuoteen ollut kohtauksia.
Vierailija kirjoitti:
Jos on hätä, niin hätäkeskukseen kanssa pitää kyetä itse kommunikoimaan, muuten lyövät luurin korvaan
Sitten se on naapureiden tai muiden varassa. Jos joku mumisee ja makaa lattialla. Palelee.
On. Mulla ykköstyypin diabetes, jonka kanssa riittää kaikenlaisia tilanteita.
Mulla on endometrioosi ja toissa kesänä makasin kolme päivää kivuissa lattialla. Viime kesänä yritin t appaa itseni.
Oon vielä tosi tapaturma altis niin kyllä se joskus mietityttää, ketään ei ole pelastamassa.
Suomessa on yksinasuvia noin 1.34 miljoonaa. Kyllä ne jotenkin pärjäilee
Ei. Olen jo kokenut kuolemanpelon. Jos kuolen, niin kuolen.
Opiskelustressini oli kova ja lisäksi join monta kuppia kahvia pitkin päivää viimeistellessäni gradua. Huh, kyllä päässä joskus tuntui niin kummalta, että tarkastelin tuntemuksiani. Kun niin tekee, niin sitten ne vasta tuntuukin! Psykosomatia voi liittyä stressiin, niin se sitten suurentelee oireiden tuntua. Mutta tietenkin kannattaa aina tarkistella tarkkaan olotilaansa, jos on jotakin outoa tuntemusta.
Sain tia-kohtauksen ja soitin itse ambulanssin. Hyvä tuuri. Ei mitenkään aiheetonta, että tuli ajokieltoa 1kk.
Kuoltava se on joka tapauksessa, onko sillä niin väliä tapahtuuko se vähän aikaisemmin tai myöhemmin
Kyllä on pelottanut. Valitettavasti en tälle palstalle halua tarkemmin kirjoittaa asiasta.
Kannattaa pitää kotona valmiina laukkua, jossa tavaroita, jotka tarvitset/haluat mukaasi sairaalaan, jos sinne joudut. Puhelimen varmaan aina muistaa ottaa mukaan, mutta laturi voi jäädä. Kassissa voisi olla laturi, jota muuten et käytä. Hammasharja ja -tahna, kampa, yms. Vihko ja kynä myös, niin voi tehdä tarvittavia muistiinpanoja tai vaikka piirtää. Pieni karkkiaski, jos tykkäät.
En mieti asioita joista ei ole hyötyä mihinkään. Mutta en olekkaan nainen
Eikö kumppanin kanssa asuvaa pelota, että sairaskohtaus tulee kun on yksin kotona?
Kyllä on ja olen joutunutkin sittemmin yksin selviytymään sairaskohtaustenkin ajan ja sairastamisen ajan. Kaikki järjestyy aina jotenkin, luota tähän.