Kummalla tavalla uusperhe onnistuu paremmin:

Vanhemmat vastaavat lapsestaan. Näin kun mennään niin ei tule mitään katkeruuksia, hyväksikäyttöä tai pakkoa. Usein suhteessa nainen ajautuu varaäidiksi. Se ei ole oikein. Isien pitää ottaa vastuu omasta lapsesta. 

Tuntuu, että naiset ovat sitä mieltä, että uuden miehen on otettava naisen lapset "omakseen" ja hoitaa ja elättää heitä. Sitten taasen nämä samat naiset eivät kuitenkaan ole valmiita kohtelemaan miehen lapsia tasavertaisesti vaan ovat sitä mieltä, että "mies hoitakoon omat pentunsa"

Up

Ei ole omaa kokemusta, mutta ajattelen, että kumpikaan noista ei ole hyvä ratkaisu. Paras olisi, että oma vanhempi on vastuussa, mutta niissä tilanteissa, joissa lapset ovat läsnä, kaikki lapset ovat tasaveroisia. Siis oma biologinen vanhempi vastaa esim. lääkäriajoista, vanhempainvarteista jne. Ja isompien kanssa rajojen asettamisesta, esim. teinien kotiintuloajasta vääntämisestä jne.

Mutta normaalissa arjessa, jos lapsi pyytää apua vaikka läksyjen kanssa, se auttaa, joka on paikalla tai joka osaa paremmin. Se joka pesee pyykkiä, pesee kaikkien pyykit eikä vain omiaan ja oman lapsen jne.

Aikuisten pitää tietysti olla samoilla linjoilla perheen säännöistä, ei voi olla eri sääntöjä toisille lapsille (ikäsidonnaisesti tietysti). Ja aikuisten pitää myös jakaa kotityöt jotenkin tasapuolisesti, ettei käy niin, että uusperheen naispuolinen joutuu hoitamaan kaikki.

^ niin mutta kyllä ydinperheissäkin vanhemmat saattavat viettää kahdenkeskistä aikaa vain esim. Toisen lapsen kanssa, vaikka viemällä tämän ostoksille kauppakeskukseen, tai leffaan ja Heseen. Se on ihan hyvä antaa huomiota yhdelle lapselle kerrallaan.

Ja kyllä ne ainakin kouluikäiset lapset ymmärtävät sen, että ei se bonusvanhempi ole biologinen vanhempi ja se on ihan normaalia, että enemmän antaa huomiota omalle lapselleen. Voi olla niinkin, että toinen vanhempi saa elareita yhdestä lapsesta vaikka 500€ ja toinen minimin 170€ eli tavallaan elintasot ovat erilaisia. 

Omassa lapsuudenperheessä kaikkia lapsia kohdeltiin samalla tavalla, ja se oli hyvä. Siis samat säännöt, kotiintuloajat ja sellaista. Tietty jokaisen lapsen kanssa vietettiin aikaa myös erikseen, ihan tilanteen mukaan. Äitipuoli oli minulle kuin kolmas vanhempi, valitettavasti kuoli kun olin 14.

Vierailija kirjoitti:

^ niin mutta kyllä ydinperheissäkin vanhemmat saattavat viettää kahdenkeskistä aikaa vain esim. Toisen lapsen kanssa, vaikka viemällä tämän ostoksille kauppakeskukseen, tai leffaan ja Heseen. Se on ihan hyvä antaa huomiota yhdelle lapselle kerrallaan.

 

Ja kyllä ne ainakin kouluikäiset lapset ymmärtävät sen, että ei se bonusvanhempi ole biologinen vanhempi ja se on ihan normaalia, että enemmän antaa huomiota omalle lapselleen. Voi olla niinkin, että toinen vanhempi saa elareita yhdestä lapsesta vaikka 500€ ja toinen minimin 170€ eli tavallaan elintasot ovat erilaisia. 

Tasaveroinen kohtelu ei tarkoita sitä, että ei koskaan voisi viettää kahdenkeskistä aikaa. Mutta sitä se kyllä tarkoittaa, että saman katon alla asuvista lapsista ei viedä esim. vain yhtä huvipuistoon. 

Erisuuruiset elarit voivat olla kyllä ihan todellinen ongelma. Henkilökohtaisesti en lähtisi rakentamaan uusperhettä tilanteessa, jossa sen perheen sisälle muodostuisi suuret elintasoerot. Liian suuri riski katkeruuden ja osattomuuden kokemuksien syntyyn sillä/niillä lapsilla, jotka eläisivät paljon matalampaa elintasoa.

Ratkaisevaa on se onko etävanhempi mukana lapsen elämässä. 

Jos on, niin uudella puolisolla ei oo niin paljo vastuuta.

Tuttavaperheessä lapsi sanoo äidin uutta puolisoa isäksi.  Näin hän tavallaan onkin.

Lapsen oma isä on kuollut muutama vuosi sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ niin mutta kyllä ydinperheissäkin vanhemmat saattavat viettää kahdenkeskistä aikaa vain esim. Toisen lapsen kanssa, vaikka viemällä tämän ostoksille kauppakeskukseen, tai leffaan ja Heseen. Se on ihan hyvä antaa huomiota yhdelle lapselle kerrallaan.

 

Ja kyllä ne ainakin kouluikäiset lapset ymmärtävät sen, että ei se bonusvanhempi ole biologinen vanhempi ja se on ihan normaalia, että enemmän antaa huomiota omalle lapselleen. Voi olla niinkin, että toinen vanhempi saa elareita yhdestä lapsesta vaikka 500€ ja toinen minimin 170€ eli tavallaan elintasot ovat erilaisia. 

Tasaveroinen kohtelu ei tarkoita sitä, että ei koskaan voisi viettää kahdenkeskistä aikaa. Mutta sitä se kyllä tarkoittaa, että saman katon alla asuvista lapsista ei viedä esim. vain yhtä huvipuistoon. 

Erisuuruiset elarit voivat olla kyllä ihan todellinen ongelma. Henkilökohtaisesti en lähtisi rakentamaan uusperhettä tilanteessa, jossa sen perheen sisälle muodostuisi suuret elintasoerot. Liian suuri riski katkeruuden ja osattomuuden kokemuksien syntyyn sillä/niillä lapsilla, jotka eläisivät paljon matalampaa elintasoa.

Niin ja voihan muutenkin uusperheen vanhemmilla olla erilaiset tulot. Jos kummallakin vanhemmalla on kaksi teini-ikäistä lasta ja vaikka nainen on ammatiltaan erityisopettaja ja mies osa-aikatyötä tekevä myyjä, niin minun mielestäni ei voi edellyttää, että se isotuloisempi aikuinen alkaa elättää toisten ihmisten lapsia. Ne rahathan olisi käytännössä pois omilta lapsilta. 

Tuollaisessa tilanteessa se isotuloisempi voi vaikka kesälomalla lähteä lastensa kanssa kolmestaan Lontooseen ja pienituloisempi vie lapsensa päivämatkalle Helsinkiin. Mutta ei voi edellyttää, että se isotuloinen maksaisi omasta lompakosta bonuslasten lomamatkan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ niin mutta kyllä ydinperheissäkin vanhemmat saattavat viettää kahdenkeskistä aikaa vain esim. Toisen lapsen kanssa, vaikka viemällä tämän ostoksille kauppakeskukseen, tai leffaan ja Heseen. Se on ihan hyvä antaa huomiota yhdelle lapselle kerrallaan.

 

Ja kyllä ne ainakin kouluikäiset lapset ymmärtävät sen, että ei se bonusvanhempi ole biologinen vanhempi ja se on ihan normaalia, että enemmän antaa huomiota omalle lapselleen. Voi olla niinkin, että toinen vanhempi saa elareita yhdestä lapsesta vaikka 500€ ja toinen minimin 170€ eli tavallaan elintasot ovat erilaisia. 

Tasaveroinen kohtelu ei tarkoita sitä, että ei koskaan voisi viettää kahdenkeskistä aikaa. Mutta sitä se kyllä tarkoittaa, että saman katon alla asuvista lapsista ei viedä esim. vain yhtä huvipuistoon. 

Erisuuruiset elarit voivat olla kyllä ihan todellinen ongelma. Henkilökohtaisesti en lähtisi rakentamaan uusperhettä tilanteessa, jossa sen perheen sisälle muodostuisi suuret elintasoerot. Liian suuri riski katkeruuden ja osattomuuden kokemuksien syntyyn sillä/niillä lapsilla, jotka eläisivät paljon matalampaa elintasoa.

Niin ja voihan muutenkin uusperheen vanhemmilla olla erilaiset tulot. Jos kummallakin vanhemmalla on kaksi teini-ikäistä lasta ja vaikka nainen on ammatiltaan erityisopettaja ja mies osa-aikatyötä tekevä myyjä, niin minun mielestäni ei voi edellyttää, että se isotuloisempi aikuinen alkaa elättää toisten ihmisten lapsia. Ne rahathan olisi käytännössä pois omilta lapsilta. 

 

Tuollaisessa tilanteessa se isotuloisempi voi vaikka kesälomalla lähteä lastensa kanssa kolmestaan Lontooseen ja pienituloisempi vie lapsensa päivämatkalle Helsinkiin. Mutta ei voi edellyttää, että se isotuloinen maksaisi omasta lompakosta bonuslasten lomamatkan.

Niin kuten jo kirjoitin, itse en lähtisi rakentamaan uusperhettä tilanteessa, jossa sen perheen sisälle muodostuisi suuret elintasoerot.

Up