Kummalla tavalla uusperhe onnistuu paremmin:
Olen useassa uusperheitä koskevassa keskustelussa lukenut kahta täysin päinvastaista neuvoa: Osa neuvoo, että uusperheen saa toimimaan parhaiten, kun biologinen vanhempi hoitaa ainoastaan oman lapsensa ja kumppanin ei tarvitse ottaa hoitovastuuta kumppanin lapsesta (toki täytyy käyttäytyä asiallisesti, se on päinselvä asia, mutta esim ei tarvitse olla kuskina jne vaan se on biologisten vanhempien tehtävä)
Toiset taasen ovat sitä mieltä, että uusperhe onnistuu vain, jos kaikkia lapsia kohtelee tasapuolisesti riippumatta siitä, onko kyseessä oma vai kumppanin lapsi ja uusperheessä sitä kumppanin lasta täytyy kohdella kuin omaansa. Nämähän ovat käytännössä täysin päinvastaisia neuvoja!?
Mitä mieltä te olette, kummalla tavalla uusperhe onnistuu PAREMMIN:
A) se on biologisen vanhemman tehtävä hoitaa täysin omat lapsensa, ei kuulu bonus vanhemmalle hoitaa kumppaninsa lapsen asioita
B) bonusvanhemman täytyy kohdella bonuslapsiaan tasavertaisesti omien lasten kanssa ja kohdella heitä kuin he olisivat omia lapsia.
Kommentit (61)
Uusperheellinen vastaa.
Äänestin A, mutta ei se tarkoita epätasapuolista tai epätasa-arvoista kohtelua. Se tarkoittaa sitä, että vanhempi kantaa oman vastuunsa, eikä sysää omaa vastuutaan toiselle.
Kaikki riippuu kaikesta. Millaisia lapset ovat, millaisia aikuiset ovat, millainen elämäntilanne on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ niin mutta kyllä ydinperheissäkin vanhemmat saattavat viettää kahdenkeskistä aikaa vain esim. Toisen lapsen kanssa, vaikka viemällä tämän ostoksille kauppakeskukseen, tai leffaan ja Heseen. Se on ihan hyvä antaa huomiota yhdelle lapselle kerrallaan.
Ja kyllä ne ainakin kouluikäiset lapset ymmärtävät sen, että ei se bonusvanhempi ole biologinen vanhempi ja se on ihan normaalia, että enemmän antaa huomiota omalle lapselleen. Voi olla niinkin, että toinen vanhempi saa elareita yhdestä lapsesta vaikka 500€ ja toinen minimin 170€ eli tavallaan elintasot ovat erilaisia.
Tasaveroinen kohtelu ei tarkoita sitä, että ei koskaan voisi viettää kahdenkeskistä aikaa. Mutta sitä se kyllä tarkoittaa, että saman katon alla asuvista lapsista ei viedä esim. vain yhtä huvipuistoon.
Erisuuruiset elarit voivat olla kyllä ihan todellinen ongelma. Henkilökohtaisesti en lähtisi rakentamaan uusperhettä tilanteessa, jossa sen perheen sisälle muodostuisi suuret elintasoerot. Liian suuri riski katkeruuden ja osattomuuden kokemuksien syntyyn sillä/niillä lapsilla, jotka eläisivät paljon matalampaa elintasoa.
Niin ja voihan muutenkin uusperheen vanhemmilla olla erilaiset tulot. Jos kummallakin vanhemmalla on kaksi teini-ikäistä lasta ja vaikka nainen on ammatiltaan erityisopettaja ja mies osa-aikatyötä tekevä myyjä, niin minun mielestäni ei voi edellyttää, että se isotuloisempi aikuinen alkaa elättää toisten ihmisten lapsia. Ne rahathan olisi käytännössä pois omilta lapsilta.
Tuollaisessa tilanteessa se isotuloisempi voi vaikka kesälomalla lähteä lastensa kanssa kolmestaan Lontooseen ja pienituloisempi vie lapsensa päivämatkalle Helsinkiin. Mutta ei voi edellyttää, että se isotuloinen maksaisi omasta lompakosta bonuslasten lomamatkan.
Toisaalta voidaan ajatella niin, että jos otat kumppanin, jolla alaikäisiä lapsia, sä otat enemmän kuin vain kumppanin.
Oletan, että uudelle rakkaudellesi olet valmis antamaan palan elintasoasi, mikset siis hänen lapsilleenkin?
Kyllä päävastuu on omalla vanhemmalla, mutta kyllä bonusvanhempien tulee kohdella kaikkia lapsia tasavertaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jos uusperheen äiti tekee ruokaa, jättääkö hän miehensä lapsen ilman? Entä jos hän päättää viedä omat lapsensa lLinnanmäelle, on Ok jättää miehen lapset kotiin?
A:n vastaaja vastaa:
Teen ruokaa aina koko porukalle. Minä siis vastaan kaikesta ruoanlaitosta. Mutta en alkaisi taiteilemaan, jos miehen lapsi olisi nirso. Mies saisi ihan itse hyppiä lapsen pillin mukaan. Minä en hyppisi.
Jos lapset olisivat samanikäisiä, niin voisin ottaa miehen lapset Lintsille mukaan. Mies tietty maksaisi heidän liput. Mutta jos miehen lapset olisivat niin pieniä, etten pystyisi kaitsemaan kaikkia, niin menisin vain omieni kanssa ja sinä viikonloppuna, kun miehen lapset eivät ole meillä.
Hädässä autamme toisiamme. Esim jos mies on sairaana. Mutta lähtökohtaisesti mies ottaa lapsensa vain, jos pystyy heidät itse hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
^ olisiko tuossa tilanteessa sitten sen uusperheen äidin pitänyt omasta lompakostaan maksaa miehen lasten äidin osuus huvipuistomatkasta, jos kerta uusperheessä kaikkia lapsia täytyy kohdella tasavertaisesti ikään kuin kaikki lapset olisivat omia?
Epätasa-arvo on jatkuvasti läsnä uusperheessä.
Meillä miehen lasten äiti ostaa lapsilleen iphoneja ja hillfigeriä. Minun lasteni isä on pihi.
Olen tämän vuoksi joutunut ostamaan vähän kalliimpaa omille lapsilleni. Kompensoidakseni sen.
Älä perusta uusperhettä koskaan, se on maanpäällinen helvetti.
Plus nuo tapaukset, että isovanhemmat ostavat omille biologisille lapsenlapsille ajokortteja, mopoja, autoja, ulkomaanmatkoja. Aivan normaalia, täysin hyväsyttävää.
Mutta uusperheessä se onkin ongelma, kun kaikki isovanhemmat ei siihen pysty/ halua.Sitten ( yleensä nainen ) on katkera ja kateellinen kun hänen lapsensa eivät saa. Seurauksena kireä ilmapiiri ja tukehtunut tunnelma. Onpa uusperheen elämä monimutkaista !
Se menee niin että uuden miehen kuuluu huolehtia ja maksaa naisen lapsien elämä mutta uuden naisen ei kuulu laittaa tikkua ristiin miehen lapsien eteen
En vastaa kumpaankaan, kun mun mielestä ehkä enemmänkin aloittaja oot ymmärtänyt väärin osittain nuo vinkit.
Esim. ekassa väittämässä ehkä enemmänkin se idea on, ettei toisesta vanhemmasta tule yksin sitä vastuunkantajaa, eli kummankin pitää sääsääntöisesti huolehtia omista. Kuitenkin kummankin kannattaa osallistua koko perheen hoitamiseen ja kunnosapitämiseen ja se voi tarkoittaa sitä, että toisen ollessa kiireellinen viedään sen toisen lapsia harrastuksiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Jos uusperheen äiti tekee ruokaa, jättääkö hän miehensä lapsen ilman? Entä jos hän päättää viedä omat lapsensa lLinnanmäelle, on Ok jättää miehen lapset kotiin?
Ruokahuolto nyt on yhteistä. Sen sijaan jos isä ei halua lähteä omien lasten kanssa linnanmäelle niin eihän se ole tämän puolison velvollisuus. Yleensähän nuo reissut tehdään perheenä.
Exäni on muuttanut uuden kumppaninsa kanssa saman katon alle. En tiedä miten heillä asiat sujuvat. Itselleni on parasta asua omien lasten kanssa vaikka uusi kumppani minulla onkin. Selviää monesta asiasta todella paljon helpommalla.
Pitää kohdella tasavertaisesti. Ei pitää bonuksia omana lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Exäni on muuttanut uuden kumppaninsa kanssa saman katon alle. En tiedä miten heillä asiat sujuvat. Itselleni on parasta asua omien lasten kanssa vaikka uusi kumppani minulla onkin. Selviää monesta asiasta todella paljon helpommalla.
Oletko sä itse mies vai nainen? Onko tällä sun exän uudella kumppanilla omia alaikäisiä lapsia kotona? Miksi et halua muuttaa yhteen nykyisen kumppanisi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Pitää kohdella tasavertaisesti. Ei pitää bonuksia omana lapsena.
Mitä eroa on sillä, että kohtelee tasavertaisesti, mutta ei kuitenkaan pitää ikään kuin omana lapsena?
Jos asutaan saman katon alla kaikki, edes osa-aikaisesti, niin pääsääntöisesti pitäisi olla samat olosuhteet ja periaatteet kaikille. Tietysti iät saattavat vaikuttaa jne. Eli sanoisin B, tietyin poikkeuksin.
Yksi henkilö sanoi, että kun hänen perheessään on 5 lasta, niin ei he ole koskaan ihmetelleet sitä, jos vaikka jonkun sisaruksen kummi on halunnut viedä kummilapsensa kahden kesken vaikka leffaan tai joku saa kummilta arvokkaamman lahjan jne vaan he ovat ymmärtäneet sen, että se on sen sisaruksen kummi ja siksi haluaa välillä antaa enemmän huomiota juuri tälle lapselle.
Minulla on 8 vuotta nuorempi velipuoli isän puolelta ja isän vaimo on varsin hyvin toimeentuleva ja velipuoleni on saanut pienestä pitäen matkustella ulkomailla jne, kun hänen äitinsä on maksanut perheen matkan (en ole ollut mukana) ja en ole sitä koskaan ihmetellyt, kun tajusin kyllä lapsena, että hänellä on eri äiti ja ei ole faijan uuden vaimon tehtävä maksaa minun matkojani vaan se olisi ollut vanhempien tehtävä
Aika kova tuo vaatimuksesi sellaiselle sinkkuhenkilölle, joka toivoo lapsia ja perhettä, ja sattuu rakastumaan pienen lapsen totaaliyksinhuoltajaan. Että 18 vuoden päästä saman katon alle sitten.