Kummalla tavalla uusperhe onnistuu paremmin:

Jos molemmilla on lapsia niin ehdottomasti B, etenkin jos asutaan saman katon alla. Jos vain toisella niin A voi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Yksi uusperheen bonusäiti kertoi Somessa, että hänellä on 7-vuotiaat kaksoset miehensä kanssa. Lisäksi miehellä on kaksi teini-ikäistä lasta exän kanssa joka toinen viikonloppu ja lomilla käyvät. Tämä nainen oli menossa lastensa ja miehensä kanssa huvipuistoon/hotellilomalle ja mies oli kysynyt vanhempien lastensa äidiltä, että jos lapset tulevat mukaan, niin pystyykö hän maksamaan osan lasten kuluista (rannekkeet, hotellihuone, ruuat), niin äiti oli vastannut että ei pysty. Näin ollen nämä vanhemmat lapset eivät lähteneet mukaan, kun ei isällä ollut varaa yksin maksaa lasten kuluja, mikä on ihan ymmärrettävää.

Tuossa tilanteessa ei lähdetä ollenkaan matkalle, jonne pariskunnalla ei ole varaa maksaa kaikkia lapsia, tai sitten mennään ainakin sellaisena ajankohtana kun noilla vanhemmilla lapsilla on muita suunnitelmia eivätkä nämä joka tapauksessa olisi tulossa mukaan.

Nuo eivät ole toisensa poissulkevia asioita. Eli uuden kumppanin tulee kohdella toisen lapsia hyvin ja kauniisti. Mutta lasten vanhemman täytyy järjestää arki niin, että hän on se joka defaulttina vastaa omien lastensa menoista ja arjesta eli vähän niin kuin eläisi yksin lasten kanssa. Kumppani voi auttaa pyydettäessä mutta häntä ei saa käyttää ilmaisena piikana. Tämä siis jos kumppani on lapseton.

Vierailija kirjoitti:

^ olisiko tuossa tilanteessa sitten sen uusperheen äidin pitänyt omasta lompakostaan maksaa miehen lasten äidin osuus huvipuistomatkasta, jos kerta uusperheessä kaikkia lapsia täytyy kohdella tasavertaisesti ikään kuin kaikki lapset olisivat omia?

Isän pitäisi tuossa kohtaa päättää että ei mennä huvipuisto/hotellilomalle, kun ei ole varaa viedä sinne kaikkia lapsia. Valita joku edullisempi lomavaihtoehto. Tai säästää ja viedä koko konkkaronkka vaikka ensi vuonna sitten.

Itse en koskaan voisi kohdella omia lapsiani epätasa-arvoisesti. En ikinä. Että toiset pääsee huvipuistoon ja toiset ei. Ja tietenkin vielä niin, että ne ”uudet” lapset pääsee ja ne, jotka muutenkin jo kärsivät erosta, ei pääse. Ihmiset on ihan sairaita. 

Mutta olenkin ollut järkevä, enkä ole edes harkinnut mitään uusperheen perustamista. 

Uusperheet eivät lähtökohtaisesti toimi.

Mutta jos sellaisen kuitenkin vastoin lasten etua kyhää, on siinä tapauksessa jokseenkin vastuullista pysähtyä miettimään, kuten ap tekee. Tasa-arvo on viehättävä periaate, mutta lapsilla on toisetkin vanhemmat ja toinen suku. Neuvottelut siitä, mitä sallitaan ja mitä edellytetään täytyy käydä toisen vanhemman kanssa ei uuden kumppanin. Miten ihmeessä lopputuloksena voisi olla harmoninen tasapuolisuus.

Valikosta unohtui ainoa lapsille oikeudenmukainen vaihtoehto.

C. Aikuiset seurustelevat omista kodeistaan käsin ja lapset suojellaan uusperhepelleilyltä.

Vierailija kirjoitti:

Valikosta unohtui ainoa lapsille oikeudenmukainen vaihtoehto.

C. Aikuiset seurustelevat omista kodeistaan käsin ja lapset suojellaan uusperhepelleilyltä.

Kirjoitat asiaa!

Vierailija kirjoitti:

Valikosta unohtui ainoa lapsille oikeudenmukainen vaihtoehto.

C. Aikuiset seurustelevat omista kodeistaan käsin ja lapset suojellaan uusperhepelleilyltä.

Mä en ymmärrä sitä, kun kaikki haukkuvat uusperhemeininkiä, kun kuitenkin valtaosa uusperheessä elävistä lapsista (ja aikuisista) on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa.

Vierailija kirjoitti:

Uusperheet eivät lähtökohtaisesti toimi.

 

Mutta jos sellaisen kuitenkin vastoin lasten etua kyhää, on siinä tapauksessa jokseenkin vastuullista pysähtyä miettimään, kuten ap tekee. Tasa-arvo on viehättävä periaate, mutta lapsilla on toisetkin vanhemmat ja toinen suku. Neuvottelut siitä, mitä sallitaan ja mitä edellytetään täytyy käydä toisen vanhemman kanssa ei uuden kumppanin. Miten ihmeessä lopputuloksena voisi olla harmoninen tasapuolisuus.

Mitä tarkoitat tuolla, että "neuvottelut siitä, mitä sallitaan ja mitä edellytetään täytyy käydä toisen vanhemman kanssa ei uuden kumppanin"? Eikös nimenomaan keskustella ennen yhteenmuuttoa, että miten lasten hoito ja asumiskulut ja ruokakulut jaetaan keskustellaan sen uuden kumppanin kanssa? Jos minä muuttaisin yhteen naisen kanssa, jolla on vaikka yksi teini-ikäinen lapsi, Niin minä tekisin selväksi, että sitten nainen maksaa 2/3 asumiskuluista ja myös maksaa lapsensa osuuden ruokakuluista jne

Ainoa oikea ratkaisu on, että molemmat perheet asuvat omissa kodeissaan.

Vierailija kirjoitti:

^ olisiko tuossa tilanteessa sitten sen uusperheen äidin pitänyt omasta lompakostaan maksaa miehen lasten äidin osuus huvipuistomatkasta, jos kerta uusperheessä kaikkia lapsia täytyy kohdella tasavertaisesti ikään kuin kaikki lapset olisivat omia?

Olisi. Reissut suunnittellaan niin, että kaikki voivat osallistua. Ei ydinperheessäkään tehdä niin, että osa jätetään kotiin kun ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ olisiko tuossa tilanteessa sitten sen uusperheen äidin pitänyt omasta lompakostaan maksaa miehen lasten äidin osuus huvipuistomatkasta, jos kerta uusperheessä kaikkia lapsia täytyy kohdella tasavertaisesti ikään kuin kaikki lapset olisivat omia?

Olisi. Reissut suunnittellaan niin, että kaikki voivat osallistua. Ei ydinperheessäkään tehdä niin, että osa jätetään kotiin kun ei ole varaa.

Tai sitten kompromissi olisi se, että nainen lähtee kolmestaan lasten kanssa reissuun ilman miestä.

Mies voi sitten säästyneillä rahoilla tehdä jotain kivaa omien lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ olisiko tuossa tilanteessa sitten sen uusperheen äidin pitänyt omasta lompakostaan maksaa miehen lasten äidin osuus huvipuistomatkasta, jos kerta uusperheessä kaikkia lapsia täytyy kohdella tasavertaisesti ikään kuin kaikki lapset olisivat omia?

Olisi. Reissut suunnittellaan niin, että kaikki voivat osallistua. Ei ydinperheessäkään tehdä niin, että osa jätetään kotiin kun ei ole varaa.

Ei tietenkään koska ydiperhe on perhe eikä mikään perkuleen uusperhe! Ei voi verrata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan sitä asiantuntijatkin sanovat, että uusperhe ei toimi kuin ydinperhe ja on kohtuutonta vaatia, että bonusvanhempi kohtelisi bonuslapsiaan kuin omiaan.

Uusperhe ei ole mikään perhe, ketä kiinnostaa miten ne onnistuu?

Kyllä meillä ainakin on aina ollut perhe. En siis ymmärrä kommenttiasi. Ehkä meillä on sitten ollut harvinaisen selkeä uusperhe, kun kaikki lapset ovat aina asuneet samassa osoitteessa ja vaikka on ollut uusperhe, vanhempiakin on vain kaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperheet eivät lähtökohtaisesti toimi.

 

Mutta jos sellaisen kuitenkin vastoin lasten etua kyhää, on siinä tapauksessa jokseenkin vastuullista pysähtyä miettimään, kuten ap tekee. Tasa-arvo on viehättävä periaate, mutta lapsilla on toisetkin vanhemmat ja toinen suku. Neuvottelut siitä, mitä sallitaan ja mitä edellytetään täytyy käydä toisen vanhemman kanssa ei uuden kumppanin. Miten ihmeessä lopputuloksena voisi olla harmoninen tasapuolisuus.

Mitä tarkoitat tuolla, että "neuvottelut siitä, mitä sallitaan ja mitä edellytetään täytyy käydä toisen vanhemman kanssa ei uuden kumppanin"? Eikös nimenomaan keskustella ennen yhteenmuuttoa, että miten lasten hoito ja asumiskulut ja ruokakulut jaetaan keskustellaan sen uuden kumppanin kanssa? Jos minä muuttaisin yhteen naisen kanssa, jolla on vaikka yksi teini-ikäinen lapsi, Niin minä tekisin selväksi, että sitten nainen maksaa 2/3 asumiskuluista ja myös maksaa lapsensa osuuden ruokakuluista jne

Hämmentävää, että ei ymmärrä. Tarkoitan tietysti sitä, että uusperheessä elävät lapset eivät voi saada kaikkea tasapuolisesti suhteessa toisiinsa, sillä heidän arkeaan määrittää myös se vanhempi, joka ei ole osa teidän uusperhettä. Jos päätettä, että teidän perheessä kaikki lapset (sinun, minun ja yhteiset) eivät saa mopokorttia, vaan vasta ajokortin, voi toinen vanhempi ostaa OMALLE lapselleen niin kortin kuin moponkin piittaamatta lainkaan siitä, miten te olette oman uusperheenne sisällä halunneet linjata. Ihan vaan yhtenä esimerkkinä triljoonista.

Niinkään oleellista ei ole se, miten kumppanin lapsia kohdellaan, vaan tärkeintä on, että jokainen kohtelee omia lapsiaan samalla tavalla. Esim. jos isällä ei ole varaa viedä kolmea lastaan huvipuistoon, niin sitten hän vie lapset jonnekin edullisempaan paikkaan retkelle. Lapsi selviää kyllä siitä, jos bonusvanhempi jää etäiseksi, mutta epätasa-arvoinen kohtelu omalta vanhemmalta jättää pysyvät jäljet.

Uusperheissä lapsilla on kaksi kotia. Jos lapset ovat viikko viikko periaatteella vanhempiensa luona, voi joskus käydä niin, että lapset ei ole mukana kaikilla reissuilla, joita tehdään. Se on ihan normaalia. Jos heidän tarvitsee olla mukana kaikilla reissuilla, niin silloinhan niiden uusperheiden yhteisten lasten tulisi päästä myös niille reissuilla mukaan mitä tehdään toisen vanhemman luona, eikä se niin mene.

Kyllä lapset ymmärtää, kun heille selittää. On ok tehdä reissuja omien lasten kanssa keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Uusperheissä lapsilla on kaksi kotia. Jos lapset ovat viikko viikko periaatteella vanhempiensa luona, voi joskus käydä niin, että lapset ei ole mukana kaikilla reissuilla, joita tehdään. Se on ihan normaalia. Jos heidän tarvitsee olla mukana kaikilla reissuilla, niin silloinhan niiden uusperheiden yhteisten lasten tulisi päästä myös niille reissuilla mukaan mitä tehdään toisen vanhemman luona, eikä se niin mene.

Kyllä lapset ymmärtää, kun heille selittää. On ok tehdä reissuja omien lasten kanssa keskenään.

Tarkennus: tämä on normaalia uusperheissä. Mutta se ei ole silti normaalia sinällään.

Aihetta sivuten vastaan

Älkää perustako uus"perheitä", lapsuus on lyhyt aika ihmisen elämässä, muuttakaa yhteen vasta kun lapsenne ovat varttuneet ja lähteneet omilleen. Kotileikki vieraiden ihmisten kanssa ei tuo lapsenne elämään mitään rakentavaa.

Mitä ap tarkoittaa uusperheen onnistumisella? Sitäkö, että lapset sopeutuvat, kiintyvät vieraisiin ihmisiin, alkavat pitämään toisen lapsia sisarinaan? 

Kyllähän lapset monasti sopeutuvatkin, mutta kun se lyhyt lapsuus on ohi ja lopulta tulee aika jolloin istutaan perunkirjoituksissa, on aika tunnustaa tosiasiat : ei ollutkaan  minun kotini, ei minun perheeni,  ei minun sisarukseni eivätkä lapsemme ole serkuksia kun emme ole sisaruksia oikeasti...

Kallis hinta siitä, että aikuiset saavat nyt muutaman vuoden leikkiä uusperhettä, laskun maksavat lapset aikuistuttuaan.

Tiivistäen : uusperheen lapset ovat taloudellisesti eri asemassa toisiinsa nähden.

Vierailija kirjoitti:

Uusperheissä lapsilla on kaksi kotia. Jos lapset ovat viikko viikko periaatteella vanhempiensa luona, voi joskus käydä niin, että lapset ei ole mukana kaikilla reissuilla, joita tehdään. Se on ihan normaalia. Jos heidän tarvitsee olla mukana kaikilla reissuilla, niin silloinhan niiden uusperheiden yhteisten lasten tulisi päästä myös niille reissuilla mukaan mitä tehdään toisen vanhemman luona, eikä se niin mene.

Kyllä lapset ymmärtää, kun heille selittää. On ok tehdä reissuja omien lasten kanssa keskenään.

Ei kaikissa uusperheissä lapsilla ole kaksi kotia, ei pidä yleistää. Taidan tuntea enemmän sellaisia uusperheitä itse, missä lapsilla on vain yksi koti.