Apua. Kohta kaksi vuotta raittiina. On alkanut tehdä mieli..

.... 

Toivon sinun olevan AAssa, se on monen tärkeä pelastusrengas päivittäisessä päätöksenteossa.  Sieltä saa kummin, joka tukee vaikeissa hetkissä. 

Mulla oli toi vaihe aikalailla pahimmillaan juuri siinä kahden vuoden päihteettömyyden kohdilla. 

Hanki harrastus, lähde vaikka salille. Liikunta tukee mielenterveyttä. 

Ei muuta kuin ota hörppy

En ole koskaan päässyt tuohonkaan asti. Alkoholisti olen, mutta noin 6kk välein vedän kännit ja sitten taas ei tee mieli n. puoleen vuoteen. Ihan ok tämä näinkin on, mutta ainahan se täysraittius mukavampi olisi, enkä ymmärrä edes mistä se himo siihen alkoholiin aivan tyjästä iskee, kun tietää että palkkana siitä on pelkkää paskaa

Kehittele "addiktio" johonkin muuhun juomaan (esim. mehuihin), johonkin herkkuun (mutta ei tietty övereitä, voi olla vaikka fetajuusto ja muut juustot tms.) Ala kulinaristiksi, niin voi laitella herkullisia ruokia ja suuhun jotain mukavaa eikä alkoa. 

Käy AA:ssa. Oikeasti hyvä paikka ja tukee juuri noissa tilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kehittele "addiktio" johonkin muuhun juomaan (esim. mehuihin), johonkin herkkuun (mutta ei tietty övereitä, voi olla vaikka fetajuusto ja muut juustot tms.) Ala kulinaristiksi, niin voi laitella herkullisia ruokia ja suuhun jotain mukavaa eikä alkoa. 

Jos terveydellä ei ole väliä niin voi samantien juoda alkoa.

Vierailija kirjoitti:

Kehittele "addiktio" johonkin muuhun juomaan (esim. mehuihin), johonkin herkkuun (mutta ei tietty övereitä, voi olla vaikka fetajuusto ja muut juustot tms.) Ala kulinaristiksi, niin voi laitella herkullisia ruokia ja suuhun jotain mukavaa eikä alkoa. 

Sanon nyt eri kirjoittajana vierestä tämän, että et ymmärrä alkoholismista tai riippuvuussairauksista kirjoittamastasi päätellen yhtään mitään, vaikka ajatuksesi varmaan ihan kaunis onkin.

Mikseivät alkoholistit vaan kehitä riippuvuutta olla hyviä aviomiehiä tai urheilijoita sen viinan sijaan. Siksi että sitä vaikka ryyppää mielummin sen perheensä ja terveytensä, kuin luopuu siitä viinasta. Siinä ei valitettavasti mitkään fetajuustot kiinnosta hevonhelvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli toi vaihe aikalailla pahimmillaan juuri siinä kahden vuoden päihteettömyyden kohdilla. 

Niin, tämä on varmaan nyt jokin tällainen kuoppa vain jonka yli pitää mennä. Aika pelottavaa, että tällaisia tulee. Hengitän syvään ja tämän läpi on vain mentävä, luottaa siihen, että tämä vaihe menee ohi. Ap 

Minulla itselläni on lupa retkahtaa joka päivä joka sekunti. Ilmeisesti siksi olen pysynyt ihan helposti selvinpäin ja ilman alkoholia jo yli 4 vuotta putkeen. Onneksi saa retkahtaa, koska en kyllä meinaa koko elämääni selvinpäin viettää, mutta tämä on se meikäläisen resepti, joka toimii. Ei tarvitse juoda tänään, kun voi huomennakin ja miksi huomenna joisi, kun voi juoda ylihuomennakin. No tiedän jo miten alkoholi vaikuttaa haitallisesti ihmisen terveyteen, niin en halua. 

Ota vaan..aloita jo tänään..iloista vkonloppua pukkaa sitten päälle

Vierailija kirjoitti:

Minulla itselläni on lupa retkahtaa joka päivä joka sekunti. Ilmeisesti siksi olen pysynyt ihan helposti selvinpäin ja ilman alkoholia jo yli 4 vuotta putkeen. Onneksi saa retkahtaa, koska en kyllä meinaa koko elämääni selvinpäin viettää, mutta tämä on se meikäläisen resepti, joka toimii. Ei tarvitse juoda tänään, kun voi huomennakin ja miksi huomenna joisi, kun voi juoda ylihuomennakin. No tiedän jo miten alkoholi vaikuttaa haitallisesti ihmisen terveyteen, niin en halua. 

Minulla ei ole ollut ongelmia tässä aiemmin. Olen ollut todella kiitollinen raittiudesta ja edelleenkin tietenkin olen. Unet joissa retkahdan ovat helvetin kamalia ja herään helpottuneena, että olikin vain painajaista. En ole halunnut juoda sen jälkeen kun päätin raitistua. Enkä nytkään halua mutta jokin siellä alitajunnassa nyt kuiskii, joka kuulostaa todella tutulta niiltä ajoilta kun join. Se on sellainen tumma varjo minussa, joka romantisoi sitä elämän kivikkoisella puolella elämistä ja siitä ettei huomisella ole väliä ja siihen omaan tuskaan olisi joskus helpompi uppoutua kuin pysyä pinnalla. 

Sisimissäni tiedän kuitenkin, että tämä menee ohi ja että elämällä on jotain aivan muuta minulle tarjottavana kuin sitä paskaa minkä läpi olen jo kulkenut. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli toi vaihe aikalailla pahimmillaan juuri siinä kahden vuoden päihteettömyyden kohdilla. 

Niin, tämä on varmaan nyt jokin tällainen kuoppa vain jonka yli pitää mennä. Aika pelottavaa, että tällaisia tulee. Hengitän syvään ja tämän läpi on vain mentävä, luottaa siihen, että tämä vaihe menee ohi. Ap 

Itselläni alkoi tuossa kahden vuoden paikkeilla jotenkin hahmottumaan se, että oloni ei parantunut vähääkään siitä kun lopetin. Sen kaksi vuotta jaksoi jotenkin uskoa parempiin päiviin. Kas kummaa, että kun ne päihteillä sivuutetut mielenterveysongelmat eivät olleet kadonneet yhtään mihinkään.

Mitä enemmän aikaa kului, sitä vähemmän noita ajatuksia on tullut. Nykyään, liki 12 vuoden jälkeen tulee enää tosi harvoin, mutta viime keväänä oli taas pitkästä aikaa paha hetki. Eli itseni täytyy olla tavallaan nöyrä koko ajan sen edessä, että mistä tähän on tultava, eikä alkaa pitämään tätä liian itsestäänselvyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli toi vaihe aikalailla pahimmillaan juuri siinä kahden vuoden päihteettömyyden kohdilla. 

Niin, tämä on varmaan nyt jokin tällainen kuoppa vain jonka yli pitää mennä. Aika pelottavaa, että tällaisia tulee. Hengitän syvään ja tämän läpi on vain mentävä, luottaa siihen, että tämä vaihe menee ohi. Ap 

Itselläni alkoi tuossa kahden vuoden paikkeilla jotenkin hahmottumaan se, että oloni ei parantunut vähääkään siitä kun lopetin. Sen kaksi vuotta jaksoi jotenkin uskoa parempiin päiviin. Kas kummaa, että kun ne päihteillä sivuutetut mielenterveysongelmat eivät olleet kadonneet yhtään mihinkään.

Mitä enemmän aikaa kului, sitä vähemmän noita ajatuksia on tullut. Nykyään, liki 12 vuoden jälkeen tulee enää tosi harvoin, mutta viime keväänä oli taas pitkästä aikaa paha hetki. Eli itseni täytyy olla tavallaan nöyrä koko ajan sen edessä, että mistä tähän on tultava, eikä alkaa pitämään tätä liian itsestäänselvyytenä.

Mulla ei tee alkoholia ehkä siksi, että mulle sattui todella paljon humalassa pahoja juttuja tai humalaisten toimesta pahoja juttuja. Pelkään, että tapahtuu jotain ikävää, jos menen kännisten ihmisten kanssa tai yksin kännissä. Alkoholi jäi siksi, että pelkäsin menettäväni henkeni, kun jatkuvasti sattui ja tapahtui sekä olin ihan oikeasti kuolemanvaarassa usein. Elämästä kyllä tuli heti mukavampaa, kun alkoholi jäi pois tai väheni. Muuten kesti tottakai vuosia oppia nauttimaan yksinäisistä illoista kotona. Muuten nyt noin 10 vuotta myöhemmin on jo niin paljon kaikenlaista tekemistä, ettei ehtisi juopottelemaan tai olemaan krapulassa. Jos joskus ehtisi olemaan krapulassa, voisi kyllä muutaman ottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli toi vaihe aikalailla pahimmillaan juuri siinä kahden vuoden päihteettömyyden kohdilla. 

Niin, tämä on varmaan nyt jokin tällainen kuoppa vain jonka yli pitää mennä. Aika pelottavaa, että tällaisia tulee. Hengitän syvään ja tämän läpi on vain mentävä, luottaa siihen, että tämä vaihe menee ohi. Ap 

Itselläni alkoi tuossa kahden vuoden paikkeilla jotenkin hahmottumaan se, että oloni ei parantunut vähääkään siitä kun lopetin. Sen kaksi vuotta jaksoi jotenkin uskoa parempiin päiviin. Kas kummaa, että kun ne päihteillä sivuutetut mielenterveysongelmat eivät olleet kadonneet yhtään mihinkään.

Mitä enemmän aikaa kului, sitä vähemmän noita ajatuksia on tullut. Nykyään, liki 12 vuoden jälkeen tulee enää tosi harvoin, mutta viime keväänä oli taas pitkästä aikaa paha hetki. Eli itseni täytyy olla tavallaan nöyrä koko ajan sen edessä, että mistä tähän on tultava, eikä alkaa pitämään tätä liian itsestäänselvyytenä.

Pitää muistaa mistä on tultu. Tosiaan. Jos tekee mieli bilettää aivan älyttömästi, kuten joskus tekee mieli, koitan muistaa ne hetket kun meinasin humalassa hypätä lähimmältä sillalta alas, melko usein kännissä meinasin hypätä jonnekin junan alle kotimatkalla. Juomisesta tuli liian vaarallista, kun neljännen tai viidennen oluen jälkeen oli menossa junan alle. 

Koitan myös muistaa, miltä tuntuu kipu keuhkoissa, jos polttaa tupakan, joten voi pitää ne tupakatkin pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli toi vaihe aikalailla pahimmillaan juuri siinä kahden vuoden päihteettömyyden kohdilla. 

Niin, tämä on varmaan nyt jokin tällainen kuoppa vain jonka yli pitää mennä. Aika pelottavaa, että tällaisia tulee. Hengitän syvään ja tämän läpi on vain mentävä, luottaa siihen, että tämä vaihe menee ohi. Ap 

Itselläni alkoi tuossa kahden vuoden paikkeilla jotenkin hahmottumaan se, että oloni ei parantunut vähääkään siitä kun lopetin. Sen kaksi vuotta jaksoi jotenkin uskoa parempiin päiviin. Kas kummaa, että kun ne päihteillä sivuutetut mielenterveysongelmat eivät olleet kadonneet yhtään mihinkään.

Mitä enemmän aikaa kului, sitä vähemmän noita ajatuksia on tullut. Nykyään, liki 12 vuoden jälkeen tulee enää tosi harvoin, mutta viime keväänä oli taas pitkästä aikaa paha hetki. Eli itseni täytyy olla tavallaan nöyrä koko ajan sen edessä, että mistä tähän on tultava, eikä alkaa pitämään tätä liian itsestäänselvyytenä.

Pitää muistaa mistä on tultu. Tosiaan. Jos tekee mieli bilettää aivan älyttömästi, kuten joskus tekee mieli, koitan muistaa ne hetket kun meinasin humalassa hypätä lähimmältä sillalta alas, melko usein kännissä meinasin hypätä jonnekin junan alle kotimatkalla. Juomisesta tuli liian vaarallista, kun neljännen tai viidennen oluen jälkeen oli menossa junan alle. 

 

Koitan myös muistaa, miltä tuntuu kipu keuhkoissa, jos polttaa tupakan, joten voi pitää ne tupakatkin pois. 

Välillä, aika harvoin tekee tupakkaa mieli. Sitten mietin, että haluanko sen kroonisen ientulehduksen ja alkavan paradontiitin riesakseni, henki haisee ja ikenet vuotavat verta joka päivä. En halua. Kun lopetti tupakoinnin niin suu tervehtyi ja hengitys on raikas. Tupakan mukana sitten tulisi tietysti sata muutakin riesaa mukanaan. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehittele "addiktio" johonkin muuhun juomaan (esim. mehuihin), johonkin herkkuun (mutta ei tietty övereitä, voi olla vaikka fetajuusto ja muut juustot tms.) Ala kulinaristiksi, niin voi laitella herkullisia ruokia ja suuhun jotain mukavaa eikä alkoa. 

Sanon nyt eri kirjoittajana vierestä tämän, että et ymmärrä alkoholismista tai riippuvuussairauksista kirjoittamastasi päätellen yhtään mitään, vaikka ajatuksesi varmaan ihan kaunis onkin.

Mikseivät alkoholistit vaan kehitä riippuvuutta olla hyviä aviomiehiä tai urheilijoita sen viinan sijaan. Siksi että sitä vaikka ryyppää mielummin sen perheensä ja terveytensä, kuin luopuu siitä viinasta. Siinä ei valitettavasti mitkään fetajuustot kiinnosta hevonhelvettiä.

Tämä totta. Sama kun sanoo laihduttajalle että, jos tekee mieli pizzaa, niin syö porkkana. Ei se porkkana pizzan himoa vie mihinkään, kun se pizza pyörii siellä ajatuksissa kaiken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli toi vaihe aikalailla pahimmillaan juuri siinä kahden vuoden päihteettömyyden kohdilla. 

Niin, tämä on varmaan nyt jokin tällainen kuoppa vain jonka yli pitää mennä. Aika pelottavaa, että tällaisia tulee. Hengitän syvään ja tämän läpi on vain mentävä, luottaa siihen, että tämä vaihe menee ohi. Ap 

Itselläni alkoi tuossa kahden vuoden paikkeilla jotenkin hahmottumaan se, että oloni ei parantunut vähääkään siitä kun lopetin. Sen kaksi vuotta jaksoi jotenkin uskoa parempiin päiviin. Kas kummaa, että kun ne päihteillä sivuutetut mielenterveysongelmat eivät olleet kadonneet yhtään mihinkään.

Mitä enemmän aikaa kului, sitä vähemmän noita ajatuksia on tullut. Nykyään, liki 12 vuoden jälkeen tulee enää tosi harvoin, mutta viime keväänä oli taas pitkästä aikaa paha hetki. Eli itseni täytyy olla tavallaan nöyrä koko ajan sen edessä, että mistä tähän on tultava, eikä alkaa pitämään tätä liian itsestäänselvyytenä.

Pitää muistaa mistä on tultu. Tosiaan. Jos tekee mieli bilettää aivan älyttömästi, kuten joskus tekee mieli, koitan muistaa ne hetket kun meinasin humalassa hypätä lähimmältä sillalta alas, melko usein kännissä meinasin hypätä jonnekin junan alle kotimatkalla. Juomisesta tuli liian vaarallista, kun neljännen tai viidennen oluen jälkeen oli menossa junan alle. 

 

Koitan myös muistaa, miltä tuntuu kipu keuhkoissa, jos polttaa tupakan, joten voi pitää ne tupakatkin pois. 

Niin ja ymmärrän sinua hyvin. Muistan myös olleeni hyvin itsetuhoisten ajatuksien kanssa vuosikaudet, etenkin viimeisimmät vuodet kun joi. Se oli kyllä todella raskasta aikaa ja silti oli "pakko" juoda, se oli kaiken keskipisteenä ja sitä eli uskomuksessa, että alkoholi on se joka tekee elämästä helpompaa. Aika kiitollista kyllä, että sai raitistua. En ole enää itsetuhoinen vaikka välillä masennus puskee pintaan mutta ei se ole enää ollenkaan samanlaista vaan sitä kehittyy sisimmissään mielestäni nyt siihen suuntaan kuka oikeasti olen vaikka se aikansa ottaakin. Ap