Miksi ihmiset ovat sellaisissa parisuhteissa, jossa toinen ei tiukan paikan tulle edes halua elättää toista?

Ihmiset haluavat suhteiltaan eri asioita. Ei kaikki todellakaan ole yhdessä sillä mentaliteetillä että hautaan saakka.

En halua olla parisuhteessa, jossa toinen ei tajua kerätä kunnon puskuria.

Nyt viisikymppisenä olisin erilainen kumppani.

Kaikki ei ehkä vaan ole ahneita rahan perässä juoksijoita, vaikka sä näköjään oletkin sellainen.

Ei kukaan nainen ala elättämään miestä 😂

Miten sen nyt sanoisi. Minä olin valmis elättämään toista tiukan paikan tullen. Sitten se tiukka paikka tuli ja edelleen ajattelin, että voin kyllä kannatella meitä sen yli ja odottaa, että toinen saa itsensä kasaan.  Mutta se tiukka paikka vain jatkoi olemistaan kunnes muuttui vakiintuneeksi asiantilaksi, eikä muuttunut miksikään. Sitä on nyt jatkunut kymmenkunta vuotta ja alan olla aika väsynyt siihen, että toinen ei tee osuuttaan. En enää tiedä, paljonko hän yrittää, enkä ole ihan varma, kauanko sillä enää on väliäkään, jos yritys ei koskaan muutu todellisuudeksi.

Riippuu ihan, mikä se tiukka paikka oikein on.

Mulla ei ainakaan ole varaa elättää miestäni, enkä sitäkään odota häneltä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan, mikä se tiukka paikka oikein on.

Viina loppu.

Mun tuttu pariskunta , että mies  maksaa asunnon kulut, ostaa auton, maksaa sen vakuutuksen, vaimo maksaa bensoja, vain hän käyttää autoa, oman puhelinlaskun, joskus hän ostaa ruokia, mies enimmäkseen.  Ollaan kaverien kanssa ihmetelty tilannettaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttu pariskunta , että mies  maksaa asunnon kulut, ostaa auton, maksaa sen vakuutuksen, vaimo maksaa bensoja, vain hän käyttää autoa, oman puhelinlaskun, joskus hän ostaa ruokia, mies enimmäkseen.  Ollaan kaverien kanssa ihmetelty tilannettaan.

Miten muut edes tietää, mitä he maksaa?

Kuka haluaa nykypäivänä täysin toisen varassa elävän ihmisen vaatuulleen? Kotiäitiyskään ei ole ammatti, jos siitä ei saa palkkaa ja eläketurvaa. No rikkaat ovat asia erikseen. 

Ei sunkaan mies elättäisi sua hoora jos tietäisi totuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Miten sen nyt sanoisi. Minä olin valmis elättämään toista tiukan paikan tullen. Sitten se tiukka paikka tuli ja edelleen ajattelin, että voin kyllä kannatella meitä sen yli ja odottaa, että toinen saa itsensä kasaan.  Mutta se tiukka paikka vain jatkoi olemistaan kunnes muuttui vakiintuneeksi asiantilaksi, eikä muuttunut miksikään. Sitä on nyt jatkunut kymmenkunta vuotta ja alan olla aika väsynyt siihen, että toinen ei tee osuuttaan. En enää tiedä, paljonko hän yrittää, enkä ole ihan varma, kauanko sillä enää on väliäkään, jos yritys ei koskaan muutu todellisuudeksi.

Mulla kaks mieskaveria joilla näin. Karusti sanottuna, rouvat eivät vain viitsi mennä töihin. Ahdistaa, uuvuttaa. 

Kun on näitä keskusteluita että toisen pitäisi syödä terveellisesti ja liikkua paljon, omassa vaakakupissa painaa enemmän mm. just se arjen vastuunkanto ja kyky elättää itseään. Totta kai mitä tahansa voi tapahtua, mutta noissa tietämissäni tapauksissa vaikuttaa että eivät vain viitsi kun toinen elättää.

Jos ollaan parisuhteessa/avioliitossa, silloin ollaan toisen kanssa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Jos ei huvita, aina voi erota. Onko suhde romanttinen vai taloudellinen? 

Itselläni on romanttinen suhde ja todellakin elättäisin miestäni jos hän sairastuisi tai jäisi työttömäksi. 

Jos ovat avioliitossa niin rikkovat kakia, koska avioliitossa on elatusvelvollisuus eli molemmilla sama elintaso.

Ei kannata olla. Rahakas voi osallistua, jos on säännölliset tulot.

Sen kun tiukan paikan löytäs.

Isolla on vedelleet ja on kyllä värkissä välystä.

Kaitpa se ei tuuman putki riitä mihkää nykyajan eukkojen kanssa.