Viime vuosi ja tämä kesä ollut niin täynnä kaikkea, että nyt olen väsynyt..

Ihan siis mukavaa tekemistä sinänsä; harrastuksia, treeniä, ystäviä, menoja ja juhlia, mutta tuntuu että nyt olen aivan uupunut, henkisesti mutta myös fyysisesti.

Nukun normaalisti vähän ja olen silti pirteä, mutta viimeiset viikot olen nukkunut paljon, sikeästi, ja silti haukottelen iltapäivisin ja illat, ja odotan nukkumaanmenoa. 

On suuri tarve tyhjätä kalenteria, kieltäytyä kaikesta ylimääräisestä, olla yksin (tai perheen kanssa) kotona, lukea kirjaa, kaivaa sukkapuikot esiin ja neuloa, katsella telkkaria sohvalla, ja vaan olla rauhassa kotona. 

Eilen töistä kotiin ajaessani mulle iski ihan puskista hirveä koti-ikävä, ja pihaan päästessä koin ihan älytöntä onnea, kun tiesin että ihan just pääsen kotiin. Hassua. 

Onneks tulee syksy. Otollista aikaa tällaiselle kotona kökkimiselle.