Muita joilla luottamus- tai muita ongelmia parisuhteessa, mutta tässä iässä ei enää viitsi erotakaan?

Mulla bi-mies ja luultavasti grindr.ssä on. En jaksa enää olla kiinnostunut, kirjoitelkoot fantasioitaan, jos sikseen. Sanoo ettei ole, mutta kun vielä jaksoin narauttaa niin usein sieltä löytyi.

Noh, puoliso jätti kertomatta edellisistä suhteistaan. Tässä oltu yhdessä plus kakskytvuotta. Miten voi luottaa, jos ei tunne sittenkään toista. Mitä muuta hän salailee. Tullu ystäviä.

En voi luottaa en. Niin kauan valehdellut asioista, lähinnä naisiin liittyen, etten koskaan enää luota hänen sanoihinsa ollenkaan. En tiedä onko pettänyt ihan sängyssä asti, mutta ainakin kovaa kiinnostusta, kosketuksia, nojailuja, sylissä olemista. Ihan omin silmin siis olen nähnyt. Minulle tuollainen ei missään nimessä olisi ollut sallittua.

Olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten, enkä tajua miksen saanut sitä tehtyä, en todellakaan.

Nyt kuitenkin jo koen olevan myöhäistä.

Niinhän siinä yleensä tahtoo käydä, että kaverisuhteeksi pitkä liitto( 30+), helposti kallistuu. Vanhana on hyvä, että on joku jakamassa murheet ym. ja jos se kaveri on tuttuakin tutumpi, on helpompaa vanheta. Syitä yhdessäolemiselle löytyy monia ja kun plussat ja miinukset laskee yhteen, niin ilmeisesti plussaa löytyy kuitenkin enemmän. Ärsyttää kuitenkin pitkien liittojen hehkutus mediassa, koska mitään reseptiä ei ole, jokainen tapaus on omanlaisensa. 

Vierailija kirjoitti:

En voi luottaa en. Niin kauan valehdellut asioista, lähinnä naisiin liittyen, etten koskaan enää luota hänen sanoihinsa ollenkaan. En tiedä onko pettänyt ihan sängyssä asti, mutta ainakin kovaa kiinnostusta, kosketuksia, nojailuja, sylissä olemista. Ihan omin silmin siis olen nähnyt. Minulle tuollainen ei missään nimessä olisi ollut sallittua.

Olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten, enkä tajua miksen saanut sitä tehtyä, en todellakaan.

Nyt kuitenkin jo koen olevan myöhäistä.

Miksi olisi liian myöhäistä? Jos sinua on petetty, voit alkaa elää omaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä yleensä tahtoo käydä, että kaverisuhteeksi pitkä liitto( 30+), helposti kallistuu. Vanhana on hyvä, että on joku jakamassa murheet ym. ja jos se kaveri on tuttuakin tutumpi, on helpompaa vanheta. Syitä yhdessäolemiselle löytyy monia ja kun plussat ja miinukset laskee yhteen, niin ilmeisesti plussaa löytyy kuitenkin enemmän. Ärsyttää kuitenkin pitkien liittojen hehkutus mediassa, koska mitään reseptiä ei ole, jokainen tapaus on omanlaisensa. 

Mitä muuta patisuhde sitten pitäisi olla?

On meillä parisuhde, ei kaverisuhdetta. Vaikka ei luottamusta olekaan. 

Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä? 

Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana. 

jos puoliso on ihan kiva ja elämä mallillaan, niin miksi pitäisi erota? Helpottuuko se arki eron myötä?

Vierailija kirjoitti:

jos puoliso on ihan kiva ja elämä mallillaan, niin miksi pitäisi erota? Helpottuuko se arki eron myötä?

Puolisoon ei voi luottaa ja välillä ahdistaa = ihan kiva ja elämä mallillaan? Seeeelvä. On kyllä ihmisillä rimat alhaalla, sanoisin että olemattomat. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä? 

Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana. 

53 olen ja tottakai voisin lähteä, mutta en siinä nyt niin järkeäkään enää näe. Tilannehan olisi eri, jos sitä haikailisi uutta elämän rakkautta vielä, mutta kun ei ole tarvetta. Plussat voittaa miinukset.