Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit? Parisuhde ja perheasia
17.08.2026 |
Mitä itse tekisit tilanteessani? Olen ollut n. 15v naimisissa ja olemme asuneet vuosia miehen kotikaupungissa. Muutimma tänne sillä mielellä että jäädään, ja vaikka paikasta pidänkin, tuntuu että elämäni on jotenkin jumissa. Meillä on 3 poikaa ja he ovat juurtuneet tänne. Mikä minua asiassa kiusaa, on se ettei meillä ole ihmisiä elämässä. Olen osin introvertti, mutta kaipaan kuitenkin kyläilyjä, sukuloimista, ystäviä ja sen sellaista. Rakastin entisessä elämässä järjestää päivällisiä, peli-iltoja yms. Minun suku on kaukana ja pitkän etäisyyden vuoksi ei olla läheisiä oikein kenenkään kanssa enää. Miehen vanhemmat ovat kuolleet ja lapsille tärkeän vaarin poismenon jälkeen tuntuu että elämästä puuttuu palanen, eikä meillä ole täällä "ketään".
Mies on introvertti ja epäsosiaalinen ja muuttunut iän myötä entistä mölömmäksi. Vieraita ei saisi käydä ja jos joku harvoin käy, niin mies tule juttelemaan, vaan max. moikkaa ja sit pysyttelee jossain omissa oloissaan ja jos naamaa näkyy, niin se on nurinpäin. Ei halua itse käydä missään, ei halua pitää omiin vähiin sukulaisiinsa yhteyttä. Ystäviä ei ole, pari tuttua kyllä, mutta ei halua tavata heitä vapaalla. Työkavereita ei käytännössä ole ja tekee työt kotoa käsin. On aina kotona, eikä käy ikinä missään tuntia pidempään, joten ei saada koskaan edes mitään käty-päiviä jolloin voisi kutsua ihmisiä käymään ilman että yksi kulkee happamana nurkissa.
Minullakin on työt etänä ja ei ole omaa työyhteisöä täällä. Parhaat kaverit asuvat muualla ja heitä olisi kiva vaikka kutsua lomilla käymään useammaksi päiväksi, mutta mies ei halua ketään yökylään. Pari kaveria olen täältä saanut, mutta ei läheisiä ystävyyksiä.
Olen koittanut kannustaa miestä sosiaaliseen kanssakäymiseen siksi, että lapsia olisi näille, mutta mies ei pidä tärkeänä eikä halua nähdä vaivaa. PItää omia sukulaisiaan rasittavina, vaikka minusta he ovat ihan kivoja. Tämä on alkanut vi tuttaa minua suunnattomasti. Mun sosiaalinen elämä on rajoittunut sen vuoksi, että en halua kutsua ketään kylään tänne. Muutenkni olen kokenut vaikeaksi saada ystäviä täällä. Miehen sukulaisten kanssa ei juuri olla tekemisissä hänen aloitteestaan ja minun sukulaisten kanssa vähän, koska asutaan eri puolella maata. En esim tiedä keitä voimme kutsua vanhimman lapsen rippijuhliin parin vuoden päästä. Ehkä minun yhden ystävän perheineen, ehkä lapsen omia kavereita, jos pääsevät. Mutta tilanne masentaa ja ahdistaa.
Mitä siis tehdä? Otanko eron, muutan omilleni ja alan rakentaa omaa "kylää" ja satsata ihmisiin ja ystävyyksiin? Tällainen ei ole aina ollut minulle helppoa, joten jännittää sekin. Mitä jos epäonnistun ja jään yksin? Olen muuttanut paljon, joten omia ihmisiä ei ole jäänyt matkaan montaa. Avioliitto on aika onneton, enkä esim itkisi jos mies nyt lähtisi. Raha mietityttää myös, en tiedä selviänkö.
Kommentit (18)
En ainakaan lukisi tai lue noin pitkää selostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli mölö mies, joka esti kavereiden kutsumisen. Erottiin. Hän on hyvä isä, meidän välit on hyvät, mutta eihän tollasesta tule mitään, että toinen kaipaa seuraa ja toinen murjottaa. Saa nyt murjottaa siellä keskenään. Mulla on taas elämä.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis vankilassa?
Perhe on nostettu liian korkealle jalustalle. Sen korostaminen jättää muut ihmissuhteet ja varsinkin itsensä varjoon. Kun se arki on tasapainossa työn, harrastusten, ystävien, perheen, jne, ei tule tuota hetkeä mihin hittoon unohdin itseni.
Onkos se ongelma nyt se mies, eikä kunta? Ihan outoa käytöstä tuollainen, ettei vieraiden kanssa seurustella. Ei mene minusta introverttiuden piikkiin, ellei introverttiydellä ole tautiluokitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuokraa itsellesi "mökki" kalenterikierroksi. Kutsu ystäviä, käy tapahtumisssa, humputtele, jne.
Onko miehesi ollut aina tuollainen vai muuttunut vuosien myötä? Oletko kertonut miehellesi että olet onneton ja kaipaat kavereiden ja sukulaisten tapaamista? Jos olet niin mitä mies siihen sanoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuuko se miehesi edes sun kanssa sitten oikein mitään?
Yksin yhdessä siis. Sinnittele vielä pari vuotta kunnes lapset muuttavat pois. Ala käymään enemmän omilla reissuilla ja kokeile saatko sitä kautta tarpeeksi sosialisointia. Jos se ei riitä, tiedät lasten lähdettyä pesästä mitä itse haluat, voit painaa kaasua täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ex oli myös tuollainen, ettei halunnut ketään meille eikä halunnut pitää yhteyttä entisiin kavereihinsa. Ainoastaan hänen omat perheenjäsenensä saivat käydä ja siellä käytiin. Minulla oma perhe satojen kilometrien päässä ja ylivoimaisen vaikeaa oli edes kerran vuodessa yhdessä mennä. Sille oli niin kaikki vaikeaa, mihinkään ei halunnut yhdessä lähteä eikä yksin mennyt. Töissä sentään kävi mutta kun itse lähdin työpäiväni jälkeen koirien kanssa ulkoilemaan niin hapannaama odotti kotona palatessa kun olin ollut niin kauan. Ahdisti niin paljon, muutuin itsellenikin tuntemattomaksi ja puhumattomaksi. Onneksi älysin erota.
Lukematta liian pitkää tekstiä sanoinsin, että: jätä se sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei normaalia noin pitkä vuodatus.
Jos nyt lähdet, otatko ne 3 poikaasi mukaan vai jätätkö heidät isälleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin yhdessä siis. Sinnittele vielä pari vuotta kunnes lapset muuttavat pois. Ala käymään enemmän omilla reissuilla ja kokeile saatko sitä kautta tarpeeksi sosialisointia. Jos se ei riitä, tiedät lasten lähdettyä pesästä mitä itse haluat, voit painaa kaasua täysillä.
Pari vuotta? Sanottiinko jossain minkä ikäisiä lapset ovat?
Jos et halua miehen takia porukkaa teille, on oikeastaan ainoa vaihtoehto järjestää kavereiden kanssa tapaamisia jossain muualla. Joko sitten kavereiden kotona tai sitten vaikka vuokramökillä tai käytte risteilyllä tai jotain muuta. Mutta näin täältä ulkopuolelta näkisin kyllä sellaisenkin vaihtoehdon, että alat kutsua ihmisiä teille ja lakkaat välittämästä siitä, että mies luikkii pitkin nurkkia naama norsunv*tulla. Hänellä on varmasti vuodessa ihan tarpeeksi iltoja aikaa olla oman kodin rauhassa, vaikka sinä joskus kutsuisit teille vieraita. Jos joku kysyy, miksei mies osallistu, niin sanot, että "ei se halua, mutta ei anneta sen haitata".
Jaaha, tämä pitkiä perhe- ja parisuhde aiheisia trollauksia tekevä palstahullu taas. Jälleen kerran provosta unohtui uskottavuus. Ilmeisesti vastauksistakin suurin osa on epätoivoisia yrityksiä nostaa omaa provoa.
Auttaisiko joku harrastus, jossa voit tavata ihmisiä?
paras vaihtoehto kirjoittaa vauvapalstalle ja kysyä neuvoa, vai mitä