Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit? Parisuhde ja perheasia
17.08.2026 |
Mitä itse tekisit tilanteessani? Olen ollut n. 15v naimisissa ja olemme asuneet vuosia miehen kotikaupungissa. Muutimma tänne sillä mielellä että jäädään, ja vaikka paikasta pidänkin, tuntuu että elämäni on jotenkin jumissa. Meillä on 3 poikaa ja he ovat juurtuneet tänne. Mikä minua asiassa kiusaa, on se ettei meillä ole ihmisiä elämässä. Olen osin introvertti, mutta kaipaan kuitenkin kyläilyjä, sukuloimista, ystäviä ja sen sellaista. Rakastin entisessä elämässä järjestää päivällisiä, peli-iltoja yms. Minun suku on kaukana ja pitkän etäisyyden vuoksi ei olla läheisiä oikein kenenkään kanssa enää. Miehen vanhemmat ovat kuolleet ja lapsille tärkeän vaarin poismenon jälkeen tuntuu että elämästä puuttuu palanen, eikä meillä ole täällä "ketään".
Mies on introvertti ja epäsosiaalinen ja muuttunut iän myötä entistä mölömmäksi. Vieraita ei saisi käydä ja jos joku harvoin käy, niin mies tule juttelemaan, vaan max. moikkaa ja sit pysyttelee jossain omissa oloissaan ja jos naamaa näkyy, niin se on nurinpäin. Ei halua itse käydä missään, ei halua pitää omiin vähiin sukulaisiinsa yhteyttä. Ystäviä ei ole, pari tuttua kyllä, mutta ei halua tavata heitä vapaalla. Työkavereita ei käytännössä ole ja tekee työt kotoa käsin. On aina kotona, eikä käy ikinä missään tuntia pidempään, joten ei saada koskaan edes mitään käty-päiviä jolloin voisi kutsua ihmisiä käymään ilman että yksi kulkee happamana nurkissa.
Minullakin on työt etänä ja ei ole omaa työyhteisöä täällä. Parhaat kaverit asuvat muualla ja heitä olisi kiva vaikka kutsua lomilla käymään useammaksi päiväksi, mutta mies ei halua ketään yökylään. Pari kaveria olen täältä saanut, mutta ei läheisiä ystävyyksiä.
Olen koittanut kannustaa miestä sosiaaliseen kanssakäymiseen siksi, että lapsia olisi näille, mutta mies ei pidä tärkeänä eikä halua nähdä vaivaa. PItää omia sukulaisiaan rasittavina, vaikka minusta he ovat ihan kivoja. Tämä on alkanut vi tuttaa minua suunnattomasti. Mun sosiaalinen elämä on rajoittunut sen vuoksi, että en halua kutsua ketään kylään tänne. Muutenkni olen kokenut vaikeaksi saada ystäviä täällä. Miehen sukulaisten kanssa ei juuri olla tekemisissä hänen aloitteestaan ja minun sukulaisten kanssa vähän, koska asutaan eri puolella maata. En esim tiedä keitä voimme kutsua vanhimman lapsen rippijuhliin parin vuoden päästä. Ehkä minun yhden ystävän perheineen, ehkä lapsen omia kavereita, jos pääsevät. Mutta tilanne masentaa ja ahdistaa.
Mitä siis tehdä? Otanko eron, muutan omilleni ja alan rakentaa omaa "kylää" ja satsata ihmisiin ja ystävyyksiin? Tällainen ei ole aina ollut minulle helppoa, joten jännittää sekin. Mitä jos epäonnistun ja jään yksin? Olen muuttanut paljon, joten omia ihmisiä ei ole jäänyt matkaan montaa. Avioliitto on aika onneton, enkä esim itkisi jos mies nyt lähtisi. Raha mietityttää myös, en tiedä selviänkö.
Kommentit (34)
Sinulla on ongelma ja se ratkeaa, kun mies muuttuu eikä sinun itsesi tarvitse tehdä yhtään mitään asian hyväksi? Miksi sinulla ei ole kavereita, harrastuksia, verkostoja paikkakunnalla, jossa olette olleet jo vuosia, miksi vaadit, että mies hoitaa tuollaiset asiat ja sitten sinä emännöit peli-iltoja.
Ystävien kanssa se eka askel ei ole kutsua kylään, ensin tutustutaan harrastuksessa tms. ja kyläilyt tulevat kuvaan paljon myöhemmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkos se ongelma nyt se mies, eikä kunta? Ihan outoa käytöstä tuollainen, ettei vieraiden kanssa seurustella. Ei mene minusta introverttiuden piikkiin, ellei introverttiydellä ole tautiluokitusta.
Ehkä molemmat on ongelma. Jos asuttaisiin minun kotiseudulla, mulla olisi sukua ja kavereita suht lähellä. Nyt välimatkaa on yli 600km. Jos taas miestä ei olisi, niin voisin rakentaa tänne omaa elämää.
Ap
Siinä tämän päivän tekoälyn tekemä miesvihasepustus. Mitä iloa oikein saat näistä provoista?
Onko siellä mitään sosiaalisia harrastusmahdollisuuksia? Naisten höntsäjoukkue, kuoro, lukupiiri..? Vapaaehtoistyö? Yrittäisin sellaista ja sitten alkaisin reissata säännöllisesti yksin tai lasten kanssa. Siellä kotipaikkakunnallasi ja myös ulkomailla, tai jos ulkomaat ei mahdu budjettiin niin vaikka vaellus-, tai pyöräilyreissuja kotimaassa? Ylipäätään ala tehdä jotain noissa puitteissa mitä sinulla on.
Kuulostaa eron harkinta hyvältä vaihtoehdolta.
Jos kaksi noin erityyppistä ihmistä, lapset tehty ja suht isoiksi yhdessä kasvatettu, eikä yhteiselo paremmalta kuulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala elää omaa elämää nyt. Käy ihmisten ilmoilla, hanki harrastuksia ja tutustu ihmisiin. Ei niitä ihmisiä ole heti pakko kotiin kutsua. Vieraile lasten kanssa sukulaistesi luona ja mene ystäviesi luo, jos he eivät kerran voi tulla sinun luo. Tai vuokratkaa porukalla mökki tai ottakaa hotelliyö. Niin muutkin tekevät. Mies saa mököttää itsekseen. Joko kokee herätyksen tai sitten ei. Mutta ainakaan sinun ei tarvitse jäädä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi ollut aina tuollainen vai muuttunut vuosien myötä? Oletko kertonut miehellesi että olet onneton ja kaipaat kavereiden ja sukulaisten tapaamista? Jos olet niin mitä mies siihen sanoo?
On muuttunut tosi paljon. Varmasti myös minä. Ennen halusin muuttaa, matkustaa, nähdä maailmaa. Nyt toivon, että olisi itsellä ja lapsilla ihania ihmisiä ympärillä, mielekkäitä harrastuksia ja tekemistä ja kaikin puolin kivaa elämää. Toki nytkin haluaisin muuttaa, jos saisin valita, mutta lapset ovat juurtuneet tänne, niin en halua heitä kesken peruskoulun lähteä siirtämään minnekään.
Kyllä tästä on keskusteltu, ja joskus harvoin jopa iltaisin itken kun olen niin onneton, mutta se tuntuu vain triggeröivän miestä. Hän ei ymmärrä yhtään miksi kaipaan kavereita ja sukulaisia, kun hän ei itse kaipaa. Ei osaa ollenkaan asettua toisen asemaan, eikä siis myöskään ymmärrä mun tarpeita. Olen koittanut myös lasten kautta selittää, että heidän olisi hyvä oppia sosiaalista kanssakäymistä ja tavata miehen sukulaisia edes joskus, mutta nämä menee myös yli ymmärryksen. Hän ei tajua ollenkaan miksi hänen pitäisi tehdä jotain itselleen epämiellyttävää lasten takia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähdet, otatko ne 3 poikaasi mukaan vai jätätkö heidät isälleen?
Jos nyt lähtisin, niin jäisin samaan kaupunkiin. Pojat eivät varmasti haluaisi muuttaa (13, 11 ja 8v), mutta en osaa sanoa miten huoltajuus toimisi. Luultavasti 50/50, tai sitten lapset olisi mulla pääasiassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse totella sun miestä, et ole sen lapsi etkä orja. Teet omassa kodissasi kuten haluat. Kutsu vieraita ja keksi joku harrastus, jossa voit tutustua paikallisiin. Lähde matkoille tapaamaan omia ystäviäsi ja sukulaisiasi.
Anna miehen murjottaa, mitä se sulle kuuluu.
Mulla on harrastuksia ja kavereitakin täällä, vaikka ne kaikkein rakkaimmat ystävät asuvatkin muualla. Olen kyllä kutsunut ihmisiä kylään, mutta se käy lopulta tosi ahdistavaksi. Kun mies kuulee että joku tai jotkut ovat tulossa, niin kiukuttelee kuin pikkulapsi, pahimmillaan monta päivää etukäteen. Kerran kilahti siitä kun kutsuin veljeni käymään juhannuksena. Menee kuulemma koko juhannus pilalle. Vaikka miten koittaisin sanoa, että ne on mun vieraita ja sinä saat mököttää missä haluat ja tehdä mitä haluat, niin ei. Kaikki on pilalla. Päivä, viikko, kuukausi. Sitten ottaa itseäkin päähän ja ärsyttää vaan, kun on ihmisiä käymässä ja yksi hiipii nurkissa huokaillen ja puhisten.
Parhaita ystäviä näen heidän kotikaupungeissan. Olisi kiva kutsua vastavierailulle, mutta ihan mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmaan koko palstahistorian tylsin aihe.
Ihan ensimmäiseksi haarat kiinni ja katsot mihin se johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä tämän päivän tekoälyn tekemä miesvihasepustus. Mitä iloa oikein saat näistä provoista?
Miks miehet ei tee mitään korjatakseen tilannetta? Kannattaisi katsoa peiliin kun miettii miksi teitä vihataan. Tämänkin postauksen on aiheuttanut yksi itsekäs mieslapsi.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa että ap kysyy neuvoja mutta ei vastaa enää mitään. Joten alan itsekin epäillä turhanpäiväiseksi provoksi.
Nämä jaarittelitrollaajan aloitukset menevät aina samalla kaavalla. Vastaa aloittajana sen kerran tai kaksi ja lopuissa viesteissä esiintyy muina vastaajina nostaakseen omaa trollaustaan.
Ei sun tarvitse totella sun miestä, et ole sen lapsi etkä orja. Teet omassa kodissasi kuten haluat. Kutsu vieraita ja keksi joku harrastus, jossa voit tutustua paikallisiin. Lähde matkoille tapaamaan omia ystäviäsi ja sukulaisiasi.
Anna miehen murjottaa, mitä se sulle kuuluu.