Auttakaa minua ymmärtämään, miksi minua seuraa vuodesta toiseen haave itsemurhasta, jonka toteuttaisin?

Sano näin: mene pois Jeesuksen nimessä, sinä paha!

Tuo auttoi ystävääni.

 Mistä tuo voisi heijastua riippuu miten olet henkisesti suuntautunut. Jos uskot menneisiin elämiin, tuo voi olla joku heijastuma sieltä. Sinulle on käynyt noin edellisessä elämässäsi. 
Voi liittyä johon menneisyyden elämäntilanteeseen, olet nähnyt/kuullut jollekin käyneen noin tai sitten olet vain kuvitellut että tuo voisi olla hyvä tapa lähteä.

Jos uskot pahoihin henkiin tai ilmiöihin, niin silloin tuo voi olla niiden ilmentymää.

Voi liittyä myös jonkinlaiseen kuoleman kaipuuseen. Joskus vanhemmille ihmisille tulee tätä. Silloin tuntuu että elämällä ei ole enää mitään annettavaa. Tämä on siis tunne ihmisen päässä, ei todellisuus. 

Kuitenkin niin kauan kun et oikeasti ole aikeissa toteuttaa tuota, kaikki on hyvin.

Olen käynyt pitkän matkan ja olen tosi uupunut. Tämä on tosi pitkäaikainen juttu ollut ja tuntuu, ettei tämä elämän kehittymisprojekti ole koskaan valmis vaan aina tulee lisää, omasta halustakin. Sitten sitä onkin vain jossain sisimmissään todella kyllästynyt ja väsynyt elämään. Ei vain jaksaisi. Haluaisi vain lähteä "kotiin". Sitten kuitenkin tietää ettei vielä ole aika. Ap 

Treenaa. Elämälle tulee jotain tarkotusta ja opit minäpystyvyyttä ja saat samalla hyvää oloa. 

Aiheuttaako kyseinen haave esimerkiksi ahdistusta ja kuinka paljon tuo haaveilu pyörii mielessäsi ja kuluttaako se voimavarojasi siitäkin huolimatta ettet koe olevasi masentunut tms? 

Ajattele, pääsisit näkemään, onko kuolemanjälkeistä elämää. Loppuu verojen maksaminenkin. Eikö houkutakin kummasti?

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt pitkän matkan ja olen tosi uupunut. Tämä on tosi pitkäaikainen juttu ollut ja tuntuu, ettei tämä elämän kehittymisprojekti ole koskaan valmis vaan aina tulee lisää, omasta halustakin. Sitten sitä onkin vain jossain sisimmissään todella kyllästynyt ja väsynyt elämään. Ei vain jaksaisi. Haluaisi vain lähteä "kotiin". Sitten kuitenkin tietää ettei vielä ole aika. Ap 

Onko ruokavaliosi kunnossa, jaksatko fyysisesti, onko sinulla ystäviä, joita tapaat säännöllisesti? Tuo voi olla kehon keino kertoa että pidä paremmin huolta itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt pitkän matkan ja olen tosi uupunut. Tämä on tosi pitkäaikainen juttu ollut ja tuntuu, ettei tämä elämän kehittymisprojekti ole koskaan valmis vaan aina tulee lisää, omasta halustakin. Sitten sitä onkin vain jossain sisimmissään todella kyllästynyt ja väsynyt elämään. Ei vain jaksaisi. Haluaisi vain lähteä "kotiin". Sitten kuitenkin tietää ettei vielä ole aika. Ap 

Jos olet oikeasti ap, niin tuo vaikuttaa juurikin masennukselta. Kyse voi olla myös muustakin joka muistuttaa masennusta. 

Onko sinulla ollut OCD oireilua? 

Se voi oireilla pelkästään pakkoajatuksista, eikä ne pakkooireet yms aina liity mihinkään käsien pesuihin tai muihin stereotypioihin. 

Kyseinen sairaus tunnetaan täällä suomessa todella huonosti ja oireilua voi olla joskus sellaisillakin joilla ei kyseistä sairautta ole. 

Itselläni tuli joskus aina yhtäkkiä sellainen ajatus päähän että "hyppää nyt sen kaiteen yli", juokse tuon lähestyvän auton alle" jne. En kuitenkaan halunnut kuolla ja minua nuo ajatukset ahdistivat. Itseäni auttoi se kun sain puhua näistä ajatuksistani ammattilaiselle ilman että se aiheutti minkäänlaisia toimenpiteitä tai ajatusteni tuomitsemista. Kyseinen sairaus ei tosin "parantunut" mutta nuo kuolemaan tai vammautumiseen johtavia ajatuksia ei enää tullut. 

Pakkoajatukset voivat oireilla aika monin tavoin. 

Monille mielenterveysongelmille on kuitenkin yhteistä turvattomuuden tunne, eikä sekään ole aina tietoinen tunne. 

Terveydestä kannattaa kuitenkin pitää huolta, koska monet puutostilat aiheuttaa kaikenlaisia oireilua ja ne saattavat jäädä huomaamatta labroista huolimatta koska viitearvot on asetettu joissakin liian mataliksi/korkeikdi jolloin puutostilasi tms jää helposti huomaamatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt pitkän matkan ja olen tosi uupunut. Tämä on tosi pitkäaikainen juttu ollut ja tuntuu, ettei tämä elämän kehittymisprojekti ole koskaan valmis vaan aina tulee lisää, omasta halustakin. Sitten sitä onkin vain jossain sisimmissään todella kyllästynyt ja väsynyt elämään. Ei vain jaksaisi. Haluaisi vain lähteä "kotiin". Sitten kuitenkin tietää ettei vielä ole aika. Ap 

Onko ruokavaliosi kunnossa, jaksatko fyysisesti, onko sinulla ystäviä, joita tapaat säännöllisesti? Tuo voi olla kehon keino kertoa että pidä paremmin huolta itsestäsi.

Liikun aika paljon. Noin 100 000 askelta viikossa tulee keskimäärin. Tykkään erityisesti luonnossa liikkua tai ulkona kävellä. Minun on vietettävä aikaa itsekseni koska uuvun ihmisistä ja töissä olen sosiaalinen kyllä sekä voin olla oma itseni. Pidän itsestäni ja elämä on ihmeellistä usein. Olen kuitenkin sisimissäni todella uupunut. Sitä on vaikea selittää. Pääosin syön terveellistä ravitsevaa ruokaa, välillä herkuttelen. Kehoni on vahva mutta mieli-keho yhteys on jotenkin pielessä. Voisin sanoa olevani melkoisen epävakainen ja on todella vaikeita asioita ollutkin ettei sinänsä ihme että en ole ihan kunnossa mutta joskus tällainen on raskasta kun hermosto, mieli ja keho on niin yli-ja alivireinen vuoron perään. Ap 

Tämä kuulostaa vähän minun kirjoittamaltani: päättäisin päiväni pienellä erämaajärvellä, paikassa, jossa olen ollut kaikkein onnellisin. Katselisin sumuiselle järvelle ja kuuntelisin läheisellä suolla lähtöä tekeviä kurkia. Martainen maa tuoksuisi havuilta ja happamalta, lähestyvältä roudalta. Lukisin lempikirjani viimeisen kerran ja lähtisin.

Minulla on kylläkin keskivaikea masennus, joten ehkä se vaikuttaa asiaan. Haluaisin kuolla, koska paranin syömishäiriöstä, ja painoni nousi normaaliin ja pikkuisen ylikin. Ironista, että paranin vain elääkseni elämää, jota en enää halua.

Liian alhaiset rauta-arvot voi olla syynä. Jotenkin sain sellaisen käsityksen että olet "nepsy"  mutta ei ole nepsyillekään normaalia olla jatkuvasti uuvuksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt pitkän matkan ja olen tosi uupunut. Tämä on tosi pitkäaikainen juttu ollut ja tuntuu, ettei tämä elämän kehittymisprojekti ole koskaan valmis vaan aina tulee lisää, omasta halustakin. Sitten sitä onkin vain jossain sisimmissään todella kyllästynyt ja väsynyt elämään. Ei vain jaksaisi. Haluaisi vain lähteä "kotiin". Sitten kuitenkin tietää ettei vielä ole aika. Ap 

Onko ruokavaliosi kunnossa, jaksatko fyysisesti, onko sinulla ystäviä, joita tapaat säännöllisesti? Tuo voi olla kehon keino kertoa että pidä paremmin huolta itsestäsi.

Liikun aika paljon. Noin 100 000 askelta viikossa tulee keskimäärin. Tykkään erityisesti luonnossa liikkua tai ulkona kävellä. Minun on vietettävä aikaa itsekseni koska uuvun ihmisistä ja töissä olen sosiaalinen kyllä sekä voin olla oma itseni. Pidän itsestäni ja elämä on ihmeellistä usein. Olen kuitenkin sisimissäni todella uupunut. Sitä on vaikea selittää. Pääosin syön terveellistä ravitsevaa ruokaa, välillä herkuttelen. Kehoni on vahva mutta mieli-keho yhteys on jotenkin pielessä. Voisin sanoa olevani melkoisen epävakainen ja on todella vaikeita asioita ollutkin ettei sinänsä ihme että en ole ihan kunnossa mutta joskus tällainen on raskasta kun hermosto, mieli ja keho on niin yli-ja alivireinen vuoron perään. Ap 

Kuulostat ihmiseltä, jonka kanssa haluaisin keskustella. Kirjoitat taitavasti ja analyyttisesti, ja ajatuksesi ovat paikoin kuin omiani.

Kaikki kuolee joskus, mitä sitä kiirehtimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt pitkän matkan ja olen tosi uupunut. Tämä on tosi pitkäaikainen juttu ollut ja tuntuu, ettei tämä elämän kehittymisprojekti ole koskaan valmis vaan aina tulee lisää, omasta halustakin. Sitten sitä onkin vain jossain sisimmissään todella kyllästynyt ja väsynyt elämään. Ei vain jaksaisi. Haluaisi vain lähteä "kotiin". Sitten kuitenkin tietää ettei vielä ole aika. Ap 

Onko ruokavaliosi kunnossa, jaksatko fyysisesti, onko sinulla ystäviä, joita tapaat säännöllisesti? Tuo voi olla kehon keino kertoa että pidä paremmin huolta itsestäsi.

Liikun aika paljon. Noin 100 000 askelta viikossa tulee keskimäärin. Tykkään erityisesti luonnossa liikkua tai ulkona kävellä. Minun on vietettävä aikaa itsekseni koska uuvun ihmisistä ja töissä olen sosiaalinen kyllä sekä voin olla oma itseni. Pidän itsestäni ja elämä on ihmeellistä usein. Olen kuitenkin sisimissäni todella uupunut. Sitä on vaikea selittää. Pääosin syön terveellistä ravitsevaa ruokaa, välillä herkuttelen. Kehoni on vahva mutta mieli-keho yhteys on jotenkin pielessä. Voisin sanoa olevani melkoisen epävakainen ja on todella vaikeita asioita ollutkin ettei sinänsä ihme että en ole ihan kunnossa mutta joskus tällainen on raskasta kun hermosto, mieli ja keho on niin yli-ja alivireinen vuoron perään. Ap 

Kuulostat ihmiseltä, jonka kanssa haluaisin keskustella. Kirjoitat taitavasti ja analyyttisesti, ja ajatuksesi ovat paikoin kuin omiani.

Olipa ihanasti sanottu, kiitos. Minun kanssani saa keskustella mistä haluaa. Usein töissäkin ihmiset avautuvat minulle ja saa avautua. Monet pitävät ja kiintyvät mutta se ehkä johtuu siitä, että olen aito ja välitän ihmisistä. Tunnen paljon ja ehkä sekin on yksi osasyy väsunykselle. Sitä on koko ajan kontaktissa kaikkeen päässään vaikka ei sanoisi tai tekisi edes mitään. Silti sitä on ihmisten keskellä erittäin virittynyt ja huomaa paljon asioita. Olen varmaankin tosiaan nepsy mutta toisaalta asiat ovat aika monimutkaisia, niin on tässä varmaan monenlaista syytä taustalla. Nyt on vain sellainen olo, että kohta joudun jäämään pois työelämästä jos tämä taas pahenee. Joskus ollut masennukset aika pahoja. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa vähän minun kirjoittamaltani: päättäisin päiväni pienellä erämaajärvellä, paikassa, jossa olen ollut kaikkein onnellisin. Katselisin sumuiselle järvelle ja kuuntelisin läheisellä suolla lähtöä tekeviä kurkia. Martainen maa tuoksuisi havuilta ja happamalta, lähestyvältä roudalta. Lukisin lempikirjani viimeisen kerran ja lähtisin.

Minulla on kylläkin keskivaikea masennus, joten ehkä se vaikuttaa asiaan. Haluaisin kuolla, koska paranin syömishäiriöstä, ja painoni nousi normaaliin ja pikkuisen ylikin. Ironista, että paranin vain elääkseni elämää, jota en enää halua.

Jotenkin tuli myötätuntoinen olo, haluaisi vain halata ja sanoa, että olet rakastettava ja toivottavasti löydät suuntasi ja saisit elää sellaista elämää, joka tuntuu sinusta hyvältä. Sekä ennenkaikkea rakastaisit itseäsi. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Sano näin: mene pois Jeesuksen nimessä, sinä paha!

Tuo auttoi ystävääni.

Olen uskonnoton, mutta mitä tahansa kannattaa kokeilla jos siitä olisi apua. Ihan pätevä mantraksi.

Minulla on ollut lapsesta asti tuollaisia ajatuksia. Asuin silloin kerrostalossa yläkerrassa ja aina välillä parvekkeella tuli mielikuvia miten vain hyppään kaiteen yli ja millainen verinen mössö siitä pihalle jää. Aikuiset olivat niin kaoottisia etten heille tällaisista ajatuksista koskaan puhunut. Niitä on sitten tullut myös aikuisiällä, yhtäkkiä näen miten menen junan alle jne. Tämä on yksi syy miksen erityisesti pidä autoilusta, kun erityisesti motarilla kovassa vauhdissa tulee näitä ajatuksia miten voisi vain vauhdissa ohjata auton jonnekin ja kaikki olisi sitten ohi. Ovathan ne ankeita, mutta tavallaan tällaiseen on ehkä tottunut siinä missä diabeetikko tottuu siihen, että joskus voi tulla huono olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa vähän minun kirjoittamaltani: päättäisin päiväni pienellä erämaajärvellä, paikassa, jossa olen ollut kaikkein onnellisin. Katselisin sumuiselle järvelle ja kuuntelisin läheisellä suolla lähtöä tekeviä kurkia. Martainen maa tuoksuisi havuilta ja happamalta, lähestyvältä roudalta. Lukisin lempikirjani viimeisen kerran ja lähtisin.

Minulla on kylläkin keskivaikea masennus, joten ehkä se vaikuttaa asiaan. Haluaisin kuolla, koska paranin syömishäiriöstä, ja painoni nousi normaaliin ja pikkuisen ylikin. Ironista, että paranin vain elääkseni elämää, jota en enää halua.

Jotenkin tuli myötätuntoinen olo, haluaisi vain halata ja sanoa, että olet rakastettava ja toivottavasti löydät suuntasi ja saisit elää sellaista elämää, joka tuntuu sinusta hyvältä. Sekä ennenkaikkea rakastaisit itseäsi. Ap 

Kiitos ystävällisyydestä! Kaikkea hyvää myös Sinulle, toivon, että löydät kaipaamasi kodin ja rauhan täältä maan päältä.

Mulla elämänmittainen kuolemanhalu on tullut siitä, kun se elämänmalli, jota mulle pienestä pitäen tarjoiltiin, ei vain kertakaikkiaan ollut sellainen, jossa olisin halunnut elää. Että ihmissuhteet, jossa minua ei haluta eikä rakasteta olisivat normaaleja ja se rakkaudettomuus pitäisi vain hyväksyä ja esittää maailmalle kuin kaikki olisi normaalia. Että pysyn turvassa vain, jos miellytän muita. Sitten tätä esityksen hyväksyntää kutsutaan rakkaudeksi ja tyhjää, rakkaudetonta olemista elämäksi ja minä siinä kaiken keskellä olen muka todellinen minä. Ja vtut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut lapsesta asti tuollaisia ajatuksia. Asuin silloin kerrostalossa yläkerrassa ja aina välillä parvekkeella tuli mielikuvia miten vain hyppään kaiteen yli ja millainen verinen mössö siitä pihalle jää. Aikuiset olivat niin kaoottisia etten heille tällaisista ajatuksista koskaan puhunut. Niitä on sitten tullut myös aikuisiällä, yhtäkkiä näen miten menen junan alle jne. Tämä on yksi syy miksen erityisesti pidä autoilusta, kun erityisesti motarilla kovassa vauhdissa tulee näitä ajatuksia miten voisi vain vauhdissa ohjata auton jonnekin ja kaikki olisi sitten ohi. Ovathan ne ankeita, mutta tavallaan tällaiseen on ehkä tottunut siinä missä diabeetikko tottuu siihen, että joskus voi tulla huono olo.

Ymmärrän nämäkin ajatukset mutta aloituksessa puhun ihan todellisesta haaveesta ja halusta, jota joudun käsittelemään aina uudelleen itseni kanssa. Se on siis toive kuolla eikä varsinainen pakkoajatus siitä, että tekisin itselleni yllättäen jotain. Kyllä minä niitäkin välillä ajattelen mutta ne ovat ohineneviä eikä kovin häiritseviä, ennemminkin vain ajatus, että millaistakohan sekin olisi. Tuo mökillä olo kuitenkin olisi sellainen ihana täydellinen tapa minusta päättää tämä elämä sitten kun tai jos en enää jaksa. Olen sitten miettinyt, että toteutan sen tosiaan sitten. Välillä mietin, että pitäisikö minun lakata haaveilemasta tuollaisesta mutta toisaalta se tuo turvan tunteen, ettei tarvitse jäädä jos ei halua. Pääosin kuitenkin haluan elää mutta joudun vain paljon säätelemään ja olemaan yksin, että jaksan. Herkästi valitettavasti uuvahdan tai yritän liikaa kunnes uuvahdan. Varmaan tässä asiassa on vielä opittavaa. Ap