Aviopuolison käytöksestä

Sattui perheessä tilanne, että lapsi meni aikaisemmasta kiellosta huolimatta nostamaan pyöränsä auton takatelineestä, ja naarmutti siinä hyvästi kämmenen mittaisen jäljen autooni. Laitoin sitten miehelle viestissä samalla että näin kävi, ja älä ainakaan vähättele asian harmittavuutta (olen ollut johdonmukainen koko hänen ikänsä, enkä asiasta tästäkään tee suurempaa tai pienempää mitä se on). 

Heti saavuttuaan, ensimmäiseksi hän kertoo esikoiselle että "eihän tuo ole mitään"....

Ja koska hermostun tästä, alkaa hän haukkua ja vähätellä minua lasten kuunnellessa (käyttäen sanoja esim imbesilli, sen johdosta etten ymmärtäisi mitä kaikkea autolle voi tehdä vaikka tämä on bs ja aihetta mitä hän ei edes avannut). 

Olen muissa tilanteissa toivonut kannustusta ja tukea enemmän esikoiselle. Tässä tilanteessa missä odotin neutraalia suhtautumista, asian ei liioin edes häntä koskettaessa, hän asettuu jälleen vastaani kuin tässä mitään asettelua edes olisi, ja saa aikaan perheriidan. 

Olen niin pettynyt taas käytökseen, että mietin jätämmekö ajankohtaiset muut yhteiset suunnitelmat. 

Tällainen lojaaliteettiongelma on ollut toistuvasti liittyen esim. lähisukuunsa. Hän on aina valmis heittämään minut junan alle, yleensä johtuen omista työpäivistään ja niiden pidentämisestä. 

Tästä tulikin nyt kokonaisuudessaan varsin kallis naarmu joka mahdollisesti vaikuttaa jopa lasten tulevaisuuteen. 

Ymmärrykseni mukaan suurin osa miehistä kuitenkin tukee kumppaniaan.