Toisten siivellä on helppo elää

Joskus tuntuu, että nykymaailmassa ahkeruus on muuttunut melkein tyhmyydeksi ja toisen siivellä eläminen hyväksyttäväksi elämäntavaksi. 😅

Toinen käy töissä, opiskelee, maksaa laskunsa ja kantaa vastuunsa  ja toinen pohtii, miten saisi mahdollisimman paljon irti yhteiskunnasta tekemättä itse mahdollisimman vähän.

Kaikista huvittavinta on se, että siivellä eläminen saatetaan vielä naamioida hienosti ”elämänvalinnoiksi”. Ei tarvitse yrittää, kun aina löytyy joku muu maksamaan, auttamaan tai paikkaamaan omat valinnat.

En tarkoita, etteikö elämässä saisi joskus tarvita muiden apua. Kaikki tarvitsevat sitä joskus. Mutta jos koko elämä perustuu siihen, että joku muu hoitaa, maksaa ja mahdollistaa, niin missä vaiheessa vastuu omasta elämästä pitäisi ottaa itse?

Maailma ei oikeasti pyöri sillä, että kaikki vain ottavat. Jonkun täytyy myös tehdä se työ. 😉