Tajusin tänä kesänä olevani Tätinainen kun pojittelin tuntematonta

Sanan huonossa merkityksessä (vrt. Setämies).

Inhoan tytöttelyä itse, mutta sain itseni kiinni pojittelusta kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä. Ekan kerran totesin festareilla vieressäni käsiään pesseelle nuorelle miehelle että hyvä poika kun peset kädet huolella. Kyseinen herrasmies nosti heti katseensa ja kysyi että mitä sanoit? Sanoitko hyvä poika? Menin hetkeksi ihan änkäksi ja totesin että kyllä, niin sanoin, en tiedä miksi ja anteeksi. Mies siihen että ei se mitään, mutta eihän se asiallista ole kun aikuisia tässä ollaan. Pahoittelin vielä ja siirryin hiljaa takavasemmalle.

Toisella kertaa sanoin jotenkin kuules poika, ojennatko löylykauhan ystävättäreni huomattavasti häntä nuoremmalle (mutta tietysti täysi-ikäiselle) poikaystävälle. Hän totesi ykskantaan että en ojenna niin kauan kuin pojittelet. Taas pääsin häpeämään ja pyytämään anteeksi.

Onko minusta tullut vanha, vai ovatko miehet vihdoin heränneet porukalla siihen että pojittelu on ihan yhtä junttia ja typerää kuin tytöttelykin? Ja koska minusta tuli Tätinainen?

Yritän oppia läksyni tulevan syksyn aikana.