Luopuminen on vaikeaa,
kun iän karttuessa menee pikku hiljaa kaikki: terveys, sukulaiset, ystävät, kuulo, näkö, ymmärrys.
Miten osata olla murehtimatta?
Kommentit (10)
Etukäteen murehtiminen ei yhtään vähennä sitä tuskaa, joka iskee sitten, kun joku elämän katastrofi iskee.
Saa sitä surra että menetykset ovat pakollisia.
Elämä on luopumista. Onneksi olen saanut elää sellaisen nuoruuden ja aikuisuuden, jolloin tätä en vielä käsittänyt. Joillekin luopuminen alkaa jo lapsuudessa, surullista.
Vierailija kirjoitti:
Etukäteen on turha mahdollisia tulevia sairauksia sairastaa tai menetyksiä surra. Kaikki aikanaan. Elä tässä hetkessä, kun kaikki suhtkoht hyvin.
Entä kun ne menetykset ovat jo täällä?
Mä olen aina ollut murehtija, miten saan itseni ajattelemaan että elämä on ihan mukavaa.
Nämä keskustelupalstat ovat vähän vähentäneet mun ahdistusta kun saa purkaa ajatuksiani pois päästä myllertämästä.
Ilmaista terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on luopumista. Onneksi olen saanut elää sellaisen nuoruuden ja aikuisuuden, jolloin tätä en vielä käsittänyt. Joillekin luopuminen alkaa jo lapsuudessa, surullista.
Hyvä kommentti🌹
Yritän keksiä joka päivä ainakin yhden asian, joka vielä on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etukäteen on turha mahdollisia tulevia sairauksia sairastaa tai menetyksiä surra. Kaikki aikanaan. Elä tässä hetkessä, kun kaikki suhtkoht hyvin.
Entä kun ne menetykset ovat jo täällä?
Ihminen, joka ei vielä ole joutunut luopumaan jostain isosta asiasta, ei vielä voi ymmärtää, mitä tarkoittaa menetys. Hekin vielä valitettavasti oppivat ymmärtämään, mikäli saavat elää edelleen.
Etukäteen on turha mahdollisia tulevia sairauksia sairastaa tai menetyksiä surra. Kaikki aikanaan. Elä tässä hetkessä, kun kaikki suhtkoht hyvin.