Lue keskustelun säännöt.
Esikoistyttären syndrooma
09.08.2026 |
Luin juuri Me Naisten taas yhden vinkumisjutun miten esikoistyttäret ovat joutuneet niin paljon kärsimään syntymäjärjestyksestä ja miten erinomaisen paljon parempia ihmisiä he ovat kuin ketkään muut ikinä. Ja siinäpä se syndrooman ydin onkin ainakin omassa lapsuusperheessäni: vanhempien lasten kuvitelmat siitä, että ovat parempia kuin nuoremnat ihan jo pelkästään sen takia, että syntyivät ensin. Sitä vinkunaa on joskus sietämätöntä kuunnella. Kasvaisivat edes aikuisiksi, isot ihmiset!
Kommentit (7)
Minä kuopuksena ja veljessarjan ainoana tyttönä olen todellakin joutunut kärsimään!
Laittoivat lapsena kärsimään ja sittemmin hylkäsivät, kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta se on, se paremmuus. Suvussani kaikki esikoistyttäret ovat menestyneitä, luotettavia ja järkeviä vastuunkantajia. Pari tohtoriopiskelijaa löytyy kovilta aloilta.
Esikoispojat taas.. no, kuka mitenkin.. aika erakoita ja keskimmäiset aiheuttavat äideilleen huolta sukupuoleen katsomatta.
Kuopustytär
Vierailija kirjoitti:
Totta se on, se paremmuus. Suvussani kaikki esikoistyttäret ovat menestyneitä, luotettavia ja järkeviä vastuunkantajia. Pari tohtoriopiskelijaa löytyy kovilta aloilta.
Esikoispojat taas.. no, kuka mitenkin.. aika erakoita ja keskimmäiset aiheuttavat äideilleen huolta sukupuoleen katsomatta.Kuopustytär
Tiedän kovan alan tohtori opiskelioita jotka jatkavat kun töitä on niin vähän tarjolla.
Ei tainnut aloittajalla luetun ymmärtäminen ihan onnistua jos tämä oli lopputulema. Artikkelissa mainittiin että USEIN tällaisen hoivaajan ja lohduttajan roolin ottaa esikoistytär, jonka vuoksi tuo nimi esikoistyttären syndrooma on keksitty. Saman roolin voi ottaa kuka vain perheen lapsista, tai ei kukaan. Jos on luonteeltaan vastuunkantaja, "kiltti tyttö(tai poika)", jolle on sysätty lapsena liikaa vastuuta (tai jostain syystä joutunut ottamaan sitä oma-aloitteisesti), ja/tai toisella sisaruksella on esimerkiksi jokin erityistarve, voi tämä "syndrooma" iskeä. Itse olen keskimmäinen lapsi, lähimmillä sisaruksillani molemmin puolin oli "erityistarpeita"(mielenterveysongelmia sekä autismia), olen luonteeltani kiltti ja miellyttämisenhaluinen, ja vanhempani ikään kuin pakottivat minut ottamaan vastuuta ja hoivaamaan sisaruksiani. Todellakin kärsin tästä nykyään, kun luonteenomaisesti otin "vanhingossa" todella kontrolloivan puolison. Nyt tämän ymmärrettyäni pitäisi oppia löytämään se kuka itse olen näiden vuosikymmenten jälkeen.
No, itse olen esikoistytär ja mua lähinnä vähäteltiin ja haukuttiin, vaikka objektiivisesti suoritukseni olivat oikein hyviä. Yritettiin nostaa huonommin menestyvää pikkusiskoani minun lyttäämisellä ja hänen kehumisella aivan turhanpäiväisistä pikkuasioista.
Sainpahan sentään näytettyä, että todellakin mä pärjään ihan itse. Mut jonkinlainen katkeruus jäi. Ja vaikeus arvostaa niitä, jotka hyödyntävät vanhempiensa vetoapua aikuisiällä - mulle vinoiltiin jo alaikäisenä esim. siitä että asuin vielä kotona. Tuntuu, että monet on aika lellivauvoja muhun verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta se on, se paremmuus. Suvussani kaikki esikoistyttäret ovat menestyneitä, luotettavia ja järkeviä vastuunkantajia. Pari tohtoriopiskelijaa löytyy kovilta aloilta.
Esikoispojat taas.. no, kuka mitenkin.. aika erakoita ja keskimmäiset aiheuttavat äideilleen huolta sukupuoleen katsomatta.Kuopustytär
Totta! Mutta eikö sua kuopuksena hellitty ja suojeltu meidän isosiskojen toimesta :D
Mitä kärsimistä siinä siis on?
t. ei ihan esikoinen