Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko ne levykerhot, joista sai liittyessä kasan CD-levyjä melkein ilmaiseksi, ja sitten piti muistaa perua kuukauden valinta.
08.08.2026 |
Muistatteko levykerhot, joista sai liittyessä kasan CD-levyjä melkein ilmaiseksi, ja sitten piti aina muistaa perua kuukauden valinta ettei postista tullut taas joku 129 markan levy? Ihan sairasta että ihmiset maksoivat yli 20€ (inflaation kanssa varmaan 40€) yhdestä levystä jossa yleensä oli vain pari hyvää biisiä ja loput täytettä. Kauas ollaan edetty.
Mitä ysärijuttuja teillä on oikeasti ikävä? Sellaisia joita nykyajan nuorisolle on vaikea edes selittää.
Kommentit (18)
Ysärissä oli jotain ihan omanlaistaan. VHS videovuokraamosta, teksti-TV, lankapuhelin, puhelinkopit, koulun ATK-luokka, modeemin ääni, C-kasetin nauhoittaminen radiosta ja se raivo kun juontaja alkoi puhumaan biisin lopun päälle.
Karkkipussi maksoi muutaman markan, anttilan kuvasto oli melkein internet ja uuden cd:n ostaminen oli oikeasti tapahtuma. Levyvihko luettiin kannesta kanteen eikä biisiä voinut vain vaihtaa miljoonaan muuhun kahden sekunnin jälkeen.
Ja jotenkin tuntuu, että vaikka kaikkea oli vähemmän, moni asia tuntui enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista levykerhoa, mutta olin kirjakerhossa, joka toimi samalla periaatteella. Kuukauden kirja piti muistaa perua, jos sitä ei halunnut,
Minkälainen heijastin sulla ap on?
Vierailija kirjoitti:
Homoilua ei tule ikävä.
Mitä se kertoo ihmisestä jossa jostakin rändöm juttusta tulee homoilu mieleen?
Joo, Fazerin musiikkikerho. Sieltä tuli aikoinaan tilattua vinyylilevyjä. Oli myös kirjakerhoja samalla periaatteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fazerin musiikkikerho. Sieltä sai liittymislahjana neljä vapaavalintaista ja jäsenyysaikana piti ostaa vähintään yhtä monta muuten jouduit maksamaan välin ja siellä piti tosiaan perua se kuukauden levy joka oli useimmiten täyttä tuubaa ja turhan usein sen unohti perja.
Olin 80-luvulla Fazerin musiikkikerhossa. Silloin ei CD-levyjä ollut, vaan tilasin vinyylejä. Joka kuukausi lähettivät myös kuukauden levyn, jos sitä ei muistanut perua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks ei saanu valita levyn kappaleit
Juu, Fazerin musiikkikerho ja tietysti unohdin silloin tällöin peruuttaa sen kuukauden cd-levyn. Tulihan sieltä tilailtua cd-levyjä jonkun verran. Voi niitä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten siinä kerhos sai fazer suklaa levyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kova juttu oli kun sai kotiin soittimen missä oli kuuden CD levyn kelkka, eipä tarvinnut jatkuvasti vaihtaa levyä!
Vierailija kirjoitti:
Kova juttu oli kun sai kotiin soittimen missä oli kuuden CD levyn kelkka, eipä tarvinnut jatkuvasti vaihtaa levyä!
Minä en koskaan oppinut tykkäämään CD levyistä. Voi johtua siitä, että rakastin jo pienenä levynkansitaidetta. Myöhemmin minusta tuli graafinen suunnittelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista levykerhoa, mutta olin kirjakerhossa, joka toimi samalla periaatteella. Kuukauden kirja piti muistaa perua, jos sitä ei halunnut,
Minäkin olin lasten kirjakerhon jäsen 90-luvulla, kun esikoiseni oli alle kouluikäinen.
Erosin siitä, kun huomasin etten yliopisto-opiskelijana ja yksinhuoltajana muistanut koskaan perua niitä automaattisesti lähetettyjä kuukauden kirjoja.
Sitten oli Mr Music. Sain niitä joskus ilmaisena pari tusinaa.
Mulla on vieläkin tallessa niitä vinyylejä, joita ei muistanut perua silloin teininä. Kokoelmia, joissa on pari hittiä, muut skeidaa. Cisco San Remo, Smahs hits jne. Onkohan niitä kuunneltu kertaakaan ihan kokonaan.
Muistan vielä kauemmaksi. Liityin Fazerin musiikkikerhoon syksyllä 1976 ja silloin ei ollut cd-levyistä mitään tietoa. Vasta 1987 tai 1988 taisi tulla cd-levyt musiikkikerhon valikoimiin.
Homoilua ei tule ikävä.