Syyshullujen ketju

Jalat. Nyt toipuvat kun päivä on 7.8.

Viltti. Hajukynttilöitä. Suklaata. 

kävelylenkit kun ilma alkaa kivasti viiletä iltaisin. ja löytää ehkä omenapudokkaita reitiltään.

teen hörpintää sohvalle kaivautuen hajukynttilöiden tuikkiessa.

Se tunne kun jokainen lämmin poutapäivä on kuin lahja taivaasta. Kun kaikki kesän joutavat hössötykset ovat takana, ja saa rauhassa vain olla.

En ole syyshullu, vaan itse asiassa tunnen surumielisyyttä kesän päättyessä. Tänä vuonna olen kuitenkin ottanut myönteisemmän asenteen. Olen suunnitellut että syyssateen ropistessa ikkunaan vietän tunnelmallisia päiviä hyvän kirjan äärellä, kaakaota juoden. 

Tilasin jo sitä varten psykologisen trilleriromaanin jonka olen pitkään halunnut lukea (Alex Michaelides: Hiljainen potilas). Tekisi mieli jo ruveta lukemaan mutta ennen syyskuuta en aloita sitä.