Liian monta isoa ongelmaa elämässä.

Musta tulee tätä myötä yhtä katkera kuin vanha äitini on. En halua sitä! Mutta jos asiat oikeasti eivät ole kiinni itsestä niin miten saakeli tätä viitsii nähdä läpi, varsinkin kun moni asia tulee jatkumaan koko elämän. En nyt tarkoita mitään itsemurhaa, mutta en vaan kerta kaikkiaan näkee tässä mitään järkeä. Työstä en saa mitään muuta irti kun palkkaa, sen kanssa olen ok. Paitsi nyt kun olen ollut saikulla niin kauan ettei palkkaa enää tule, saan tukia todella vähän palkkaan verrattuna. Parisuhde levällään, niin että haluan eroa mutta en mitenkään voi kun liikkumiskyky juuri nyt liian pieni. Äiti on sairas, minua tarvitaan mutta en pääse sinne. Hermo menee. Kertokaa jotain hyvää, piristävää.