Kun ihmisellä on kosketus omaan kehoonsa ja keho on sopusoinnussa ympäristön kanssa - silloin ihmisellä on tieto oman kehonsa temppeliydestä

Up up up =)

Ei se ole merkityksellistä kuinka kauan elän vaan se, että kuinka kaunista se on.

Pessimisti ei koskaan pety. 

Sen sanoman, kun ymmärtää…

Lopeta ennen kuin laukean housuihini!

Keho on pyhä temppelimme.

Vierailija kirjoitti:

Keho on pyhä temppelimme.

Rakastelisitko omaa kehoasi jos sillä olisi perse pystyssä?

Ou Jee,a😀

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole merkityksellistä kuinka kauan elän vaan se, että kuinka kaunista se on.

Zeniläinen sanonta menee: kun lopetat tavoittelun, olet perillä. Kun riittää, että olo on omissa nahoissa mukava, on jo maalissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole merkityksellistä kuinka kauan elän vaan se, että kuinka kaunista se on.

Zeniläinen sanonta menee: kun lopetat tavoittelun, olet perillä. Kun riittää, että olo on omissa nahoissa mukava, on jo maalissa.

Mutta jos kuvittelee, että olon muuttamiseksi pitää tehdä jotain muuta mitä on jo, niin silloin vaaliviiva on aina seuraavan mutkan takana.

Niin.

Riitämme joka hengenvedolla. Voimme huokaista helpotuksesta :)

AAAAH

Läsnäolon kattavuuden ymmärtäminen on tärkeää. Se on saatavilla kaikkialla - läsnäolo. 

Syö vähemmän niitä sieniä. 

Läsnäoloa on alati kaappaamassa itselleen Minä. Mutta kun Minän asettaakin läsnäololle alttiiksi, se katoaa kuin kuvajainen. Läsnäolo sammuu jos Minä peittää sen! Älkää langetko Minän jekkuihin!

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän niitä sieniä. 

Ei ole avuliasta. Kiitos nostosta kuitenkin?

Ruumis on sielun temppeli sanoi apostoli Paavali Raamatussa. 

Vierailija kirjoitti:

Läsnäoloa on alati kaappaamassa itselleen Minä. Mutta kun Minän asettaakin läsnäololle alttiiksi, se katoaa kuin kuvajainen. Läsnäolo sammuu jos Minä peittää sen! Älkää langetko Minän jekkuihin!

Mikä on minä?

Oma psykoterapeuttini on homo ja hän aina peräänkuuluttaa tätä kehollisuutta. Vähän epäselvää, mitä minulta odotetaan.