Kun ihmisellä on kosketus omaan kehoonsa ja keho on sopusoinnussa ympäristön kanssa - silloin ihmisellä on tieto oman kehonsa temppeliydestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läsnäoloa on alati kaappaamassa itselleen Minä. Mutta kun Minän asettaakin läsnäololle alttiiksi, se katoaa kuin kuvajainen. Läsnäolo sammuu jos Minä peittää sen! Älkää langetko Minän jekkuihin!

Mikä on minä?

Havaitsija tai todistaja tai Ego.

Minä on se joka minä olen ihmisenä. Alkuperäisesti ego on liittynyt koko ihmisen yksilöllisyyteen ja persooballisuuteen. Tässä ei siis ole tarkoitettu egolla narsismia kuten jotkut luulevat.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole merkityksellistä kuinka kauan elän vaan se, että kuinka kaunista se on.

Tai kuinka onnellista ja elämäntäyteistä se on. Kärsimyskin kuuluu elämään ja osaksi elämän täydellistä kokemista. 

Vierailija kirjoitti:

Pessimisti ei koskaan pety. 

Sen sanoman, kun ymmärtää…

Eikä elä pettymyksessä kun on viisaampi pessimisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole merkityksellistä kuinka kauan elän vaan se, että kuinka kaunista se on.

Zeniläinen sanonta menee: kun lopetat tavoittelun, olet perillä. Kun riittää, että olo on omissa nahoissa mukava, on jo maalissa.

Elä hetkessä jotta voit nauttia matkastasi rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Läsnäolon kattavuuden ymmärtäminen on tärkeää. Se on saatavilla kaikkialla - läsnäolo. 

Läsnäolo on avain täyttymykseen.

Mistä tietää mielloin on sopusoinnussa ympäristönsä kanssa? Ympäristössä olevat puutko sen kertovat?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tietää mielloin on sopusoinnussa ympäristönsä kanssa? Ympäristössä olevat puutko sen kertovat?

Ei ole ristiriitaisia tunteita vaan kehossa on pääosin hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tietää mielloin on sopusoinnussa ympäristönsä kanssa? Ympäristössä olevat puutko sen kertovat?

Sen tietää siitä että on hyvä olla ja on sisäinen rauha. 

Kehoa täytyy arvostaa ja rakastaa ehdoitta.

Up up

Kehotietoa?