Lue keskustelun säännöt.
Kuka muistaa täydellisen auringonpimennyksen 22.7.1991 aikaisin aamulla? Heinäkuisena aamuna tuli hetkeksi ihan pimeää. 🕳🖤🌆🌞
06.08.2026 |
Muistan lapsena kuinka odotin ja ensin luulin, että auringonpimennystä ei tulekaan, mutta kohta havahduin siihen, että oli pimeää keskellä kesäaamua!
Tästä on aikaa, mutta se auringonpimennys oli täydellinen auringonpimennys. Kuka muistaa miten pimeä tai hämärä silloin oikeasti tuli?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt keskellä päivää kunnollisen täydellisen auringonpimennyksen vuonna 2006 Turkissa
Muistan yhden auringonpimennyksen 90-luvun alusta. Siitä puhuttiin paljon uutisissa. Olin isovanhempien luona maalla kun se tapahtui.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Se oli kylläkin 1990. Oltiin mummolassa katsomassa pihalla ja hädin tuskin tuli hämärää. Oli pettymys.
Itse join liikaa vaapukkamehua enkä herännyt aamuyöllä katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Muistan yhden auringonpimennyksen 90-luvun alusta. Siitä puhuttiin paljon uutisissa. Olin isovanhempien luona maalla kun se tapahtui.
Minäkin muistan yhden auringonpimennyksen. Hengailin takapihalla ja katselin aurinkoa hitsauslasien läpi. Aika laimea kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan yhden auringonpimennyksen. Hengailin takapihalla ja katselin aurinkoa hitsauslasien läpi. Aika laimea kokemus.
Ei tainnut olla täydellinen. Täydellinen auringonpimennys on huikea kokemus, eikä tarvita mitään hitsauslaseja
Olin armeijassa alokkaana tuolloin. Päiväjärjestys oli selkeä, ei juuri taivaalle tuijoteltu. Muistan silti hämärästi jonkin moisen. Päivästä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan että Kouvolasa linnut lakkasivat laulamassa silloin.
Muistan. Oltiin mökillä ja sukulainen tuli herättelemään sitä katsomaan, mutta olin unenpöpperöinen ja jatkoin unia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni suurin pettymys. Kohtuuttomaan aikaan väkisin hereille, autolla kymmenen kilsaa hyvään näköalapaikkaan katselemaan, sitten oli täysin pilvistä eikä näkynyt mitään. Tuli vaan pimeää ja taas uudelleen valoissaa. Sitten autolla takaisin kotiin ja nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäni suurin pettymys. Kohtuuttomaan aikaan väkisin hereille, autolla kymmenen kilsaa hyvään näköalapaikkaan katselemaan, sitten oli täysin pilvistä eikä näkynyt mitään. Tuli vaan pimeää ja taas uudelleen valoissaa. Sitten autolla takaisin kotiin ja nukkumaan.
Meillä taas kuski ei meinannut jaksaa herätä. Lähdettiin sitten viime tingassa näköalapaikalla ajelemaan. Kun ehdittiin perille, pimennysverhot alkoi jo juuri mennä ohi. Eikä meillä ollut mitään hitsauslaseja eikä muitakaan katseluvälineitä. Mutta näkynyt se olisi.
muistan varsin hyvin, katselimme ok-talomme parvekkeelta, linnut lakkasi laulamasta ja lentämästä, oli jotenkin outo tunnelma ja se tuntui iholla, kaikki muuttui hetkeksi.Edellisen kerran muistan joko 1950 luvun lopusta tai 60-luvun alusta, olin silloin eka tai toka luokalla koulussa. Jännästi ilman 'väri' muuttui aaltomaisesti tummemmaksi, silloinkaan linnut ei laulaneet, oli täysin hiljaista
Se oli kylläkin 1990. Oltiin mummolassa katsomassa pihalla ja hädin tuskin tuli hämärää. Oli pettymys.