Onko täällä kellään yläasteikäisiä lapsia (miel. poikia)?

luokka on tällähetkellä aika hurja,väkivaltaa ym--huolestuttaa kovasti

Meidän 8.luokkalaisella pojalla menee ainakin vielä ihan hienosti, tosin pahin murkkuikä on varmasti vasta edessä.

Toinen poika, kaksi muuta olivat tyttöjä. Kahdesta yläkoulusta on kokemuksia ja aika turhauttavia siinä mielessä, että hukkaan tahtoo kulua tuo 3 vuotta, kun häiriköt ja kouluhaluttomat häiritsevät opetusta parhaansa mukaan. Lukiossa sitten ensimmäinen lukukausi kertaillaan yläkoulun asioita ennenkuin päästään lukion opetussuunnitelmaa toteuttamaan.

niin selvästikään ei ole törmännyt mihinkään kurjaan asenteeseen, vaan haluaa vaan kumota meidän kokemukset ja alkaa puolustelemaan koulua ja haukkumana meidän lapsia ja kasvatusta.



Joten taidan jättää tarkemmat esimerkit kertomatta.



Ylipäänsä vaan ihan kohtuuttoman suuria rangaistuksia myöhästymisistä, vanhempien kuittauksia esim .sairauden suhteen ei aina uskota, välillä laitetaan muistutuksia vaikka lapsi ei ole tehnyt mitään mutta ope epäili hänen(kin) tehneen, ym. ym. en viitsi tarkemmin yksilöidä.

Lapsi ollut huonovointinen usein, luulen että jo pelkää kouluunmenoa.



Kun opettajien kanssa puhuu puhelimessa, he keskeyttävät ja puhuvat mun lauseen päälle eivätkä kuuntele loppuun, lisäksi puhetyyli välillä tosi alentuva / lässyttävä, vaikka itse yritän puhua tosi asiallisesti, niinkuin yleensä aikuisten kesken (ja ala-asteella pystyikin puhumaan kaikkien opettajien kanssa asiallisesti).

Jos puhuvat jopa aikuisille tuohon väheksyvään, alentuvaan tyyliin, miten mahtavat puhua niille nuorille.... ei ihme että niillä on paljon ongelmia siinä koulussa, kuten ope mulle valitti - "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan".



ap

Ymmärrät kai, että jokainen myöhästyjä keskeyttää opetuksen ja siksi periaatteessa myöhästymisiä ei sallita lainkaan.

Osa vanhemmista kuittaa lapsen luvattomatkin poissaolot tai antaa lapsen jäädä pois koulusta varsin mitättömästä syystä, joten luokanvalvojalla on syytäkin olla hiukan skeptinen, jos poissaoloja näyttää kertyvän kohtuuttomasti.

On tietysti hienoa luottaa omaan lapseensa ja nähdä hänessä pelkkää hyvää, mutta kannattaa muistaa, että lapset käyttäytyvät ihan eri tavalla kotona ja koulussa. Kiltit, hyväkäytöksiset mammapojatkin saattavat koulussa käyttäytyä törkeästi ja esim. kiroilla kuin pahimmat tukkijätkät katu-uskottavuutta hankkiessaan.

t. yläkoulun ope

niin selvästikään ei ole törmännyt mihinkään kurjaan asenteeseen, vaan haluaa vaan kumota meidän kokemukset ja alkaa puolustelemaan koulua ja haukkumana meidän lapsia ja kasvatusta.

Joten taidan jättää tarkemmat esimerkit kertomatta.

Ylipäänsä vaan ihan kohtuuttoman suuria rangaistuksia myöhästymisistä, vanhempien kuittauksia esim .sairauden suhteen ei aina uskota, välillä laitetaan muistutuksia vaikka lapsi ei ole tehnyt mitään mutta ope epäili hänen(kin) tehneen, ym. ym. en viitsi tarkemmin yksilöidä.

Lapsi ollut huonovointinen usein, luulen että jo pelkää kouluunmenoa.

Kun opettajien kanssa puhuu puhelimessa, he keskeyttävät ja puhuvat mun lauseen päälle eivätkä kuuntele loppuun, lisäksi puhetyyli välillä tosi alentuva / lässyttävä, vaikka itse yritän puhua tosi asiallisesti, niinkuin yleensä aikuisten kesken (ja ala-asteella pystyikin puhumaan kaikkien opettajien kanssa asiallisesti).

Jos puhuvat jopa aikuisille tuohon väheksyvään, alentuvaan tyyliin, miten mahtavat puhua niille nuorille.... ei ihme että niillä on paljon ongelmia siinä koulussa, kuten ope mulle valitti - "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan".

ap

En toki itsekään hyväksy lasten myöhästelyjä ym., mutta joskus myös voi olla vähän armoa.

Ja jos jollain lapsella on vanhempien kuittaamia poissaoloja, niin eiköhän se ole vanhempien vastuu katsoa, jos lapsi on sairas tms.

Raivostuttava asenne, että jo aikuiset ihmisetkin niputetaan samaan kategoriaan yläasteikäisten kanssa.



Etenkin, kun opettajat eivät kyllä itse täytä omaa osaansa, esim. lapselle lääkärintodistuksella määrättyä erityistukea ei saada aikaan, tai silloin kun TODELLISIA ongelmia on, niistä ei yhtäkkiä kuulukaan mitään jotta asiaan voisi puuttua ajoissa.

Opetan itse isossa yläkoulussa. On todella tuurista kiinni, millaiselle luokalle oma lapsi on sattunut. Niissä luokissa, joita opetan itse, on ihan hirveitä eroja. Toisissa luokissa työskentely sujuu hienosti ja sekä oppilailla että opettajilla on mukavaa ja sellainen olo, että opitaan ja tehdään jotain järkeväää. Toisessa ääripäässä ovat ne luokat, joiden kanssa suurin osa ajasta menee siihen, että yrittää pitää jonkinlaista työrauhaa yllä ja estää oppilaita hyökkäilemästä toistensa kimppuun tai tuhoamasta koulun omaisuutta. Kaikkea ehditään tehdä paljon vähemmän ja oppimistulokset ovat kaikilla oppilailla heikompia. Sitten on sellaisia luokkia, joilla osa oppilaista on todella ylimielisiä ja suomeksi sanottuna vittumaisia sekä opettajia että toisia oppilaita kohtaan.





Puhun lähtökohtaisesti oppilaille niin kuin ihmisille puhutaan, mutta jos vastassa on tyyppi, joka selittää, että on niin tahallaan niin vittumainen että kaikki opettajat tappaa itsensä tai valittaa koko ajan jostain vain valittamisen vuoksi, saattaa ääni kellossa muuttua.



Joistain vanhemmista huomaa selvästi, että he puolustelevat omaa jälkikasvuaan pikkuisen liikaa ja toiset taas ovat minun mielestä hieman ankaria kasvattajia, mutta en katso asiakseni neuvoa ketään lapsensa kasvattajana. Jos kasvattaa lapsestaan ärsyttävän, itsekkään ja valehtelevan nilkin, niin eipä ole pitemmän päälle minun ongelma.



Myöhästely häiritsee oikeasti opiskelua paljon ja on toistenkin oppilaiden mielestä rasittavaa. Itse määrään viidestä myöhästymisestä puoli tuntia istumista.



Perusoulu on laitos, johon lapset ja nuoret säilötään päivähoitoon ja toivottavasti jotain oppimaankin yhdeksäksi vuodeksi. Laitoksessa on pakko olla sääntöjä, jotta homma saadaan toimimaan. Osa säännöistä on oppilaiden ja kotiväen mielestä (ja joskus opettajienkin mielestä) hölmöjä, mutta ei voi mitään.



Opettajien joukossa on myös ihan ihme nipoja ja suorastaan hullun oloisia tyyppejä, mutta onneksi niitä on kuitenkin varsin vähän.

itsekin siis kannatan selkeitä sääntöjä jne.



Ja esim. 5 myöhästymisestä 1/2 h on mielestäni jo kohtuullinen.



Melkein taidan lukeutua niihin ankariin vanhempiin, koska meillä todella tulee kotonakin sanktioita huonoista koulunumeroista / myöhästymyisistä ja ylipäänsä kaikist amerkinnöistä.



Mutta nyt kun olen tarkkaillut sen koulun meininkiä, niin on alkanut tuntumaan jo siltä että lapset kärsii ihan epäreilusti, ja en voi enää luottaa että huomautukset (joista siis on kotona selkät säännöt, että tulee tietty sanktio), ovatkaan aina ihan aiheellisia!

Ja sitten kun itse puutun johonkin epäkohtaan, tai otan itse puheeksi jonkun esim. myöhästelyt, vielä alkaa opettajat lässyttään alentuvasti ja syyllistämään mua!



Tulee siis todella fiilis, että helpompi kai jatkossa oiskin kuitata vaan kaikki jutut "villaisella " jos jotain tulee.

Meillä on sääntöjä, mutta oletan myös oikeudenmukaisutta!!! Ja olen huomannut että se on etenkin musta-valkoisille murkkunuorille tosi tärkeää - kokea oikeudenmukaista kohtelua.



Ennen on aina toimittu opettajien kanssa hyvässä yhteistyössä, yhteinen linja - nyt tulee eka kertaa fiilis, että täytyy alkaa tosissaan puolustamaaan lapsiaan.





ap

Sama sääntö kaikille, tasapuolisesti.

Mulla ei ole kyllä pelkästään hyviä kokemuksia kodin ja koulunyhteistyöstä..mm. tullut ristiriitaa siitä ovatko yläastelaiset lapsia vai aikuisia. Itse olin sitä mieltä että poikani on 14 v. lapsi...ja käyttäytyy myös lapsellisesti välillä vaikka kotoa on evästetty hyviin tapoihin. Mutta on joutunut silmätikuksi ja opettajan huoneen puheenaiheeksi, joten koulu on ollut yhtä taistelua...mutta omaani kyllä puolustan vaikka on kiroillut jne. saarnan pidän jokaisesta tapauksesta mutta sitä en hyväksy että aina yhtä rankaistaan ja muut pääsevät pulasta vaikka ovat olleet koko poikaporukalla liikkeellä...Opelle on helpointa valita yksi syntipukki, kun oikeiasti selvittää mitä tapahtui ja kuka teki...Rankkaa on ollut...

pelkään vaan, että jos rupean kovin "aktiiviseksi" vanhemmaksi, joka uskaltaa myös mielestään tarpeen tullen puolustaa lastaan, niin heti leimataan hankalaksi vanhemmaksi + lapsikin saa siitä kärsiä.



Näin jo vähän kävikin, kun otin yhteyttä yhteen opettajaan, selvittääkseni yhden jutun - no eikös tää käynyt sitten urpuumassa jotain lapsellekin koulussa. Kurjaa. (Teinille aina nolo ja kamala paikka jos opettaja tulee jotain extraa selittelemään / määräilemään.)



ap

Onko siellä sattunut jotain?

ja olen sitä mieltä että nykykoulu ei ole paras mahdollinen lapsiennuorison säilömispaikka. Siellä harva todella viihtyy. Ja moni laittaa syyn siitä "häiriköitten" niskaan. No tavallaanhan se onkin niin, sillä he aiheuttavat levottoman ilmapiirin ja estävät opinhaluisiakin opiskelemasta täysipainoisesti. Mutta se miten asia ratkaistaan on toinen juttu. Täälläkin moni perää lääkkeeksi ankaria rangaistuksia, paheksuntaa ja simputusta.

No, moni opettaja toteuttaa juuri tuota "lääkettä". Eli jokainen joka ei ole aivan mauton ja hajuton, saa paskaämpärin päälleen kasvatuksen nimessä. Moni periaatteessa kiltti ja kiva tyyppi, ehkä vähän äänekäs ja huomionhakuinen, joutuu siihen myllytykseen ja menettää kokonaan uskonsa siihen että hän voisi olla hyväksytty tai hyvä ihminen. Ja silloinhan käytös vaan pahenee vaikka rangaistuksia kuinka nostettaisiin.

Niitä opettajia on paljonkin, jotka ihan oikeasti pääsääntöisesti inhoavat nuoria. He puhuvat heistä pahaa kaikki välitunnit opettajanhuoneessa. Ja vanhemmista myös siinä samalla, sillä hehän "tietysti" ovat syyllisiä.

Minusta oppilaat oikeasti pitäisi jakaa erilaisiin oppimisryhmiin. Ei tasoryhmiin, vaan jännevälillä toiminnallinen-akateeminen. Silloin jokainen saisi tehdä hommia itselleen sopivimmalla tavalla eikä kaikkia tarvitsisi yrittää puristaa samaan hiljaisesti yhertävän akateemikon muottiin.

Itse koen turhauttavana sen että en haluaisi olla mikään nipo, mutta jos en ole kyttäävä kusipää niin luokassa on niin levotonta että siellä ei sitten enää kukaan viihdy eikä opi. Koitan viestittää niille levottomillekin että pidän heistäkin vaikka joudun jatkuvasti mäkättämään ja rankaisemaan, mutta vaikeaahan se on. Minusta heidän pitäisi oikeasti saada opiskella jollain muulla tyylillä.



Omasta pojastani sen verran että hän kärsii koulunkäynnistä. Alakoulun ajan hän tappeli aktiivisesti sitä vastaan. Nyt yläkoulussa hän on pääsääntöisesti pärjännyt, koska opettajia on niin paljon. Joittenkin opettajien kanssa ei suksi luista niin hyvin ja saa siksi huonoja numeroita. Mutta häiriköinnistä häntä ei nykyään päästä syyttämään, koska on pikemminkin hiljainen ja arka. Iloinen koulunkäynnistä hän ei kuitenkaan ole, vaan pitää sitä lähinnä keskitysleirinä ja rangaistuslaitoksena.

eri oppimistyyliset oppilaat saavat opetuksesta jotain irti! Perinteinen opettajajohtoinen luokkaopetus ei todellakaan suosi toiminnallisia tyyppejä...