Mitä lajia ET haluaisi lapsesi harrastavan?
Syksy alkaa ja ilmoittautumiset harrastusryhmiin. Vanhemmat puhuvat aina siitä, mikä heidän mielestään olisi hyvä harrastus ja mitä lapsen heidän mielestään olisi hyvä harrastaa. Aika useinhan nämä ovat niitä juttuja, joita vanhemmat itsekin ovat harrastaneet tai harrastavat.
Mutta mitä lajia sinä et haluaisi lapsesi harrastavan?
Vastaan itse ensin, että uintia. Siis uimataito on toki tärkeä ja uiminen hyvää liikuntaa, mutta tuttavaperheessä on kaksi teiniä, jotka uivat kilpaa ja se treenimäärä on aivan älytön. Harjoituksia on käytännössä joka päivä ja usein sekä aamulla ennen koulua että illalla koulun jälkeen. Lisäksi leireilevät paljon, ovat olleet jossain Espanjassa monena vuonna eli veikkaan, että ei ihan halpaa lystiä. Perheen äiti sanoi suoraan, että toivoo vain lasten lopettavan pian, sillä se on niin kuormittavaa ja vaativaa, että teinit ovat ihan stressaantuneita siitä.
Kommentit (74)
Kotiin soittamista. Hahahahaha hahahah olinko EKA
Jalkapallo. En jaksa sitä katsoa tai millään tavalla seurata enkä haluaisi alkaakaan. Jalkapalloon liittyy myös kulttimaisia piirteitä ja se vie ihan kokonaan mennessään.
Eri kaupallisten tuotteiden keräily on mielestäni myös typerää. Kivien keräily, lintubongailu ja eri kasvien kuvaaminen taas on jees.
Miksi ihmeessä asiaa pitäisi lainkaan kysyä siltä isopäiseltä, ohutkaulaiselta ja ryppyiseltä Extra Terrestial -otukselta?
Tyttölasten äitinä olen ohjaillut tyttäriä "reippaampien" lajien pariin kuten säbä, futis jne. En haluaisi, että harrastavat taitoluistelua, telinevoimistelua ynnä muuta ulkoisiin ominaisuuksiin keskittyvää, tuomarien arvostelemaa lajia. Olen ymmärtänyt ja kuullut, että on aika toksista menoa useinkin. Eivät tytöt onneksi ole tuollaisista ikinä olleet kiinnostuneitakaan.
Moottoriurheilu, junttimaista ja vaarallista. Sekä haitallista ympäristölle.
Korkokenkäkukkamekkosuohiihtoa, kuviokelluntaa ja naurujoogaa. Muut lajit on OK.
Ratsastus golf tennis ovat liian kalliita.
Cheerleading ja baletti sekä taitolustelu.
Mua ärsyttää näin vanhempana se, että aina kun puhutaan lasten harrastamisesta, niin jostakin syystä ensimmäinen oletus on se, että harrastus on jotakin liikuntaa.
Itse en ole erityisen urheilullinen enkä haluaisi, että lapseni rupeaisivat pelaamaan jääkiekkoa, jalkapalloa tms aikaa vievää lajia. Olen ohjannut heitä enemmän hengen lahjojen pariin. Molemmat soittavat musiikkiopistossa, omat instrumentit soittoharjoituksineen ja teoriatunteineen, toinen on nyt orkesterissa myös mukana ja molemmat musaopiston kuorossa. Lisäksi ovat vuosien varrella käyneet esim. teatterikerhossa ja shakkikerhossa. Ja meillä luetaan paljon, käydään joka viikko kirjastossa. Siitä olen iloinen ja se näkyy selvästi lasten koulumenestyksessä. Lukeminen kannattaa aina!
ET halusi soittaa kotiin, joten kaipa se sopisi myös lapselleni.
Lapsi ei ole vanhemman jatke.
Annetaan lasten harrastaa sitä mitä itse haluavat. Ei "ohjailla".
E T haluaisi varmaan, että lapseni harrastaisi astronomiaa.
Moottoriurheilu, on kallista. Nyrkkeily, ei päähän kohdistuvia iskuja kiitos. Muuten aika laajalla skaalalla ovat muksut saaneet harrastaa