Pitääkö teidän mielestänne perheenjäsenten sopia menoista keskenään?

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä teen sillä tiedolla, että miehellä on sählyä torstaisin klo 17.30 ja mitä minun ja miehen pitää tuosta sopia?

Tuskin sun siitä tarvii mitään sopia joka viikko erikseen. Tuon sopiminen menis meillä niin, että toinen sanoisi, että hei aattelin aloittaa sählyn, johon toinen vastaisi että ok, onko se jonain tiettyinä päivinä, johon toinen sanoisi, että se on torstaihin 17.30 johon toinen sanoisi, että ok, hyvä tietää ja jatkaisi ehkä, että oon muuten parin viikon päästä työmatkalla torstaina ja tuun vasta myöhään, eli sovi lastenvahti, ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä teen sillä tiedolla, että miehellä on sählyä torstaisin klo 17.30 ja mitä minun ja miehen pitää tuosta sopia?

Tuskin sun siitä tarvii mitään sopia joka viikko erikseen. Tuon sopiminen menis meillä niin, että toinen sanoisi, että hei aattelin aloittaa sählyn, johon toinen vastaisi että ok, onko se jonain tiettyinä päivinä, johon toinen sanoisi, että se on torstaihin 17.30 johon toinen sanoisi, että ok, hyvä tietää ja jatkaisi ehkä, että oon muuten parin viikon päästä työmatkalla torstaina ja tuun vasta myöhään, eli sovi lastenvahti, ok. 

Olen pelannut sählyä jo ennen perheen perustamista ja olen ottanut lapsen mukaan jos vaimolla on ollut jotain omia juttuja ja nyt lapsikin pelaa. Kyllä ne lasten hoidot, yms järjestyy vaikka ei koko aikaa ole kirjanpitoa missä kukin menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä teen sillä tiedolla, että miehellä on sählyä torstaisin klo 17.30 ja mitä minun ja miehen pitää tuosta sopia?

Tuskin sun siitä tarvii mitään sopia joka viikko erikseen. Tuon sopiminen menis meillä niin, että toinen sanoisi, että hei aattelin aloittaa sählyn, johon toinen vastaisi että ok, onko se jonain tiettyinä päivinä, johon toinen sanoisi, että se on torstaihin 17.30 johon toinen sanoisi, että ok, hyvä tietää ja jatkaisi ehkä, että oon muuten parin viikon päästä työmatkalla torstaina ja tuun vasta myöhään, eli sovi lastenvahti, ok. 

Olen pelannut sählyä jo ennen perheen perustamista ja olen ottanut lapsen mukaan jos vaimolla on ollut jotain omia juttuja ja nyt lapsikin pelaa. Kyllä ne lasten hoidot, yms järjestyy vaikka ei koko aikaa ole kirjanpitoa missä kukin menee. 

Meilläkin oli ne omat jutut jo ennen sitä perhettä, työt ja harrastukset, yms ja se oli ”perhe” joka sovitettiin siihen meidän arkeen, eikä päin vastoin ja lapset kulkee mukana ns vuoroviikoin, eli päävastuu on kummallakin omalla viikolla, mulla esim parilliset viikot ja voin silloin tehdä omat juttuni ilman ”ilmoitusvelvollisuutta”. 

Minkä vi-tun takia sinulla ap on älypuhelin?

I-di-oot-ti aloitus

Koko aloitus on vain mielenpaisumusta

Vierailija kirjoitti:

Mä kerron etukäteen töihin liittyvät menot, joihin en voi itse vaikuttaa ja muiden suunnitelmien osalta juttelen etukäteen, että mitä mulla olis mielessä ja sopiiko se. Kestotappelun aihe meillä kotona on se, että mies ei tee samalla tavalla, ei "muista" kertoa työmatkoistaan ja muutkin menonsa suunnittelee kokonaan valmiiksi, eikä kysele, että mitä suunnitelmia minulla tai muilla perheenjäsenillä on sille ajalle. Mekin asutaan korvessa, omakotitalo, yksi auto, kauppaan matkaa, ei busseja, koira, joten on oikeasti ihan oleellista tietää tällaiset asiat, kun toinen vaan ilmoittaa, että lähtee monen päivän reissuun auton kanssa. 
Miehen ratkaisu tähän on ollut se, että se jakaa mulle sen työkalenterin, mutta siellä ei kyllä lue, että mitkä kalenteriin merkityistä tapahtumista ja matkoista on oikeasti pakollisia ja mitkä ei, ja mille aikoo osallistua, eli mun pitäisi vaan itse lukea hänen kalenteriaan ja olettaa, että ihan joka hemmetin meno siellä kalenterissa on pakollinen ja tapahtuu. Hänen mielestään asia kuitenkin ratkeaa sillä. 
Hän ei kyllä esimerkiksi vaivaudu kotonakaan ilmoittelemaan, jos lähtee jonnekin, mun mielestä taas muille perheenjäsenille huikataan tai jätetään lappu, että lähdin kauppaan tai salille tai leffaan tai kävelylle tai että tuun muutaman tunnin päästä. Miehen mielestä on ok, että yhtäkkiä vaan huomaan, että auto ei olekaan pihassa ja sit pitää arpoa, että tuleeko se auto takaisin puolen tunnin tai viiden tunnin päästä. 
Lupia ei tarvitse kysellä, mutta normaaliin perhe-elämään kuuluu mun mielestä keskustelu ja sopiminen, ei tulis mieleenkään vaan varata jotain reissua ja olettaa, että se sopii muille just silloin kun mä ajattelin, kysymättä muiden ohjelmaa. 
Tästä purkauksesta näkyy varmaan, että tää on ihan kestoraivoaihe meillä...

Ai että tuollaisesti välinpitämättömästi käyttäytyvä puoliso aiheuttaisi kyllä itsellekin jonkinlaista "raivotautia"...
Minusta sinun pitäisi hänen antaa maistaa omaa lääkettään ja ruveta käyttäytymään vähän samalla ja ottaa auto käyttöösi ilman ilmoitusta siten, että se aiheuttaisi puolisollesikin vähän ongelmia. Ja muutenkin vaan ruveta olemaan poissa kotoa ilmoittamatta mihin menet ja milloin tulet. Ja katsoa vaikuttaako se häneen millään tavalla.

Nyt miehesi pitää monia ihan perusasioita itsestään selvyyksinä eikä ota sinua ja muuta perhettä huomioon.

Mielestäni hän ei ymmärrä tilannetta riittävästi ennen kuin hän joutuu siitä itse kärsimään, jos sittenkään.

Voithan myös ilmoittaa, että olet alkanut katselemaan asuntoa keskustasta (tai sen läheisyydestä), jossa pärjäisi (mahdollisesti) ilman autoakin.

Eihän tuommoista tilannetta kukaan jaksa loputtomiin...

Tsemppiä sinulle!
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kerron etukäteen töihin liittyvät menot, joihin en voi itse vaikuttaa ja muiden suunnitelmien osalta juttelen etukäteen, että mitä mulla olis mielessä ja sopiiko se. Kestotappelun aihe meillä kotona on se, että mies ei tee samalla tavalla, ei "muista" kertoa työmatkoistaan ja muutkin menonsa suunnittelee kokonaan valmiiksi, eikä kysele, että mitä suunnitelmia minulla tai muilla perheenjäsenillä on sille ajalle. Mekin asutaan korvessa, omakotitalo, yksi auto, kauppaan matkaa, ei busseja, koira, joten on oikeasti ihan oleellista tietää tällaiset asiat, kun toinen vaan ilmoittaa, että lähtee monen päivän reissuun auton kanssa. 
Miehen ratkaisu tähän on ollut se, että se jakaa mulle sen työkalenterin, mutta siellä ei kyllä lue, että mitkä kalenteriin merkityistä tapahtumista ja matkoista on oikeasti pakollisia ja mitkä ei, ja mille aikoo osallistua, eli mun pitäisi vaan itse lukea hänen kalenteriaan ja olettaa, että ihan joka hemmetin meno siellä kalenterissa on pakollinen ja tapahtuu. Hänen mielestään asia kuitenkin ratkeaa sillä. 
Hän ei kyllä esimerkiksi vaivaudu kotonakaan ilmoittelemaan, jos lähtee jonnekin, mun mielestä taas muille perheenjäsenille huikataan tai jätetään lappu, että lähdin kauppaan tai salille tai leffaan tai kävelylle tai että tuun muutaman tunnin päästä. Miehen mielestä on ok, että yhtäkkiä vaan huomaan, että auto ei olekaan pihassa ja sit pitää arpoa, että tuleeko se auto takaisin puolen tunnin tai viiden tunnin päästä. 
Lupia ei tarvitse kysellä, mutta normaaliin perhe-elämään kuuluu mun mielestä keskustelu ja sopiminen, ei tulis mieleenkään vaan varata jotain reissua ja olettaa, että se sopii muille just silloin kun mä ajattelin, kysymättä muiden ohjelmaa. 
Tästä purkauksesta näkyy varmaan, että tää on ihan kestoraivoaihe meillä...

Toivottavasti miehesi on yksityisyrittäjä, sillä muutenhan tämä kalenterin jakaminen on tietoturvaloukkaus. Kalenterimerkinnöissä useinkin on sellaista tietoa, mikä on vain yrityksen sisäiseen käyttöön tarkoitettua tai jopa salaista, eikä miehen työnantaja varmasti ilahtuisi tiedosta, että tällaista tietoa on jaettu yrityksen ulkopuolelle.

Sama tuli mulle heti mieleen. Tämä olisi työpaikallani irtisanomisperuste jos jakaa työasioita tai -kalenterin yrityksen ulkopuolisen henkilön kanssa. Firman sisälläkään ei saa jakaa kalenterista kuin vapaa/varattu-tietoa niiden kanssa, joiden kanssa ei tee samoja hommia. 
Mutta jep, muiden hommissa ei kai ole niin väliä alapeukuista päätellen. 

Vierailija kirjoitti:

Yli 20 vuoden aikana  menomme ovat jo niin rutinoituneita, ettei niistä tarvitse erikseen ilmoitella. Sama se oli jo silloin, kun lapset eivät enää tarvinneet koko aikaista vanhemman läsnäoloa. 

Ette koskaan tee mitään tavallisuudesta poikkeavaa kuten mene vaikka kaverin kanssa jonnekin?

Mies tekee kolmivuorotyötä ja lapset ovat pk-ikäisiä, joten kalenteri on meidän perheessä ihan keskeinen työkalu. Arki on hektistä ja ollaan sovittu isossa kuvassa että lauantaisin mies saa tehdä mitä lystää ja sunnuntaisin vuorostani minä, joskus miehellä tosin viikonloppuisinkin töitä. Ajoittain käytetään myös lapsenvahtia. 

Ei voisi mennä niin, että toinen menee miten lystää ja toinen on pallo jalassa kotona. Sellainen vapaus pitäisi meidän perheessä kompensoida jotenkin, vaikka maksamalla enemmän tai tekemällä enemmän kotitöitä.

Lasten kasvaessa kouluikään vapautta tulee tietysti lisää, onhan se tässäkin jo vuosi vuodelta lisääntynyt kaiken aikaa ja on ihanaa nykyisin lähteä spontaanisti yksin vaikka kävelylenkille.

No joku tunnin lenkki tai käväisy asioilla onnistuu puolin ja toisin ihan hyvin ex tempore, vaikka meillä lapsia onkin. Sen sijaan, jos viikonloppuna aikoo olla koko illan poissa kotoa, on lapsettomassakin suhteessa minusta hyvä sanoa asiasta toiselle etukäteen, että puolisokin voi miettiä muuta tekemistä itselleen. Ihan peruskohteliasta käytöstä.