Oletteko katkaisseet välit sisaruksiinne lopullisesti?

Luin aloitusviestin otsikon ja en aluksi edes hoksannut kuuluvani aihepiiriin.



Meitä on sisko ja veli emmekä ole olleet vuosiin enää yhteyksissä. Välejä ei ole mitenkään muodollisesti katkaistu. Ei vaan ole mitään mikä meitä yhdistäisi. Puolituntematon naapurikin on läheisempi kuin oma veli.



Olihan meillä lapsuuden kodissa vähän kylmä tunnelma. Olisiko se sitten syynä ettei normaaleita tunnesiteitä ole päässyt muodostumaan ei äitiin, isään eikä myöskään veljeen?



Tuntuu hämmentävältä ymmärtää, että jos veli vaikkapa kuolisi onnettomuudessa niin tuskin siitä mitään tunnereaktiota tulisi. Sama kävisi varmaan päinvastoin, jos minulle sattuisi jotain niin veljelleni asia olisi evvk.



Muihin ihmisiin suhteet ovat normaaleita. Onko vastaavaa tilannetta kellään?

Välit menivät kun sisko aloitti uuden miehen kanssa olemisen. Mies niin allerginen ettei voi käydä paikassa missä ollut eläimiä joskus viimeisten vuosien aikana. Ja meillähän ollut koiria ja vaikka välissä ei ollut niin ei voinut silti tulla. Sisko ei voi tulla ilman miestä käymään. Kutsut heille ovat vähentyneet ja kun olisimme viimeksi olleet menossa käymään niin mies oli niin heikossa kunnossa ettei onnistunut. Puhelimessa emme osaa enää oikein siskon kanssa puhua, jokunen tekstiviesti vuodessa lähetetään. Lähinnä joulutoivotus tai muuta yleistä. Yhdeltä sukulaiselta kuulen siskon kuulumisia kun juttelevat puhelimessa, mutta ei siskoni heilläkään käy tai kutsu heille. Joskus ovat kai kahvilassa siskoni lähellä tavanneet, mutta enää eivät niinkään. Äidilläni ja siskollani ovat välit menneet kokonaan. Eivät ole missään tekemisissä keskenään. Ei siis helppoa tuo yhteydenpito.

Käyppä lukemassa narsisteista lisää. Eivätkös he noin juuri "eristä" puolisonsa muista ihmisistä kuin tämän sisaruksesi mies tekee. Minä olisin todella huolissani siitä miten sisarellani menee ??

Välit menivät kun sisko aloitti uuden miehen kanssa olemisen. Mies niin allerginen ettei voi käydä paikassa missä ollut eläimiä joskus viimeisten vuosien aikana. Ja meillähän ollut koiria ja vaikka välissä ei ollut niin ei voinut silti tulla. Sisko ei voi tulla ilman miestä käymään. Kutsut heille ovat vähentyneet ja kun olisimme viimeksi olleet menossa käymään niin mies oli niin heikossa kunnossa ettei onnistunut. Puhelimessa emme osaa enää oikein siskon kanssa puhua, jokunen tekstiviesti vuodessa lähetetään. Lähinnä joulutoivotus tai muuta yleistä. Yhdeltä sukulaiselta kuulen siskon kuulumisia kun juttelevat puhelimessa, mutta ei siskoni heilläkään käy tai kutsu heille. Joskus ovat kai kahvilassa siskoni lähellä tavanneet, mutta enää eivät niinkään. Äidilläni ja siskollani ovat välit menneet kokonaan. Eivät ole missään tekemisissä keskenään. Ei siis helppoa tuo yhteydenpito.

Käyppä lukemassa narsisteista lisää. Eivätkös he noin juuri "eristä" puolisonsa muista ihmisistä kuin tämän sisaruksesi mies tekee. Minä olisin todella huolissani siitä miten sisarellani menee ??

Ei kaikkialla ole mörköjä. Meillä on ollut samanlainen tilanne oman sairauteni vuoksi. Mies ei vain ole sitten itse tahtonut mennä minnekään, en ole kieltänyt.

hirveästi. Olin veljeni kanssa todella läheinen, mutta kun hän alkoi seurustella (hullun narsistin) erään naisen kanssa niin välimme melkein katkesivat. Jotenkin saimme kuitenkin välit pidettyä ehjinä, mutta ne ovat vain haalea muisto siitä miten läheisiä joskus olimme.



Toivoisin että veljeni joku päivä tajuaisi erota tuosta kauheasta eukostaan. Hän vaan pääsisi niin paljon helpommalla tässä elämässä! Eli sitä odotellessa, mutta tottakai tiedostan että veljeni tekee omat virheensä. Ehkä hän joku päivä tajuaa että vaimonsa on täyskahjo narsisti, ja tajuaa erota. Tai sitten ei. Hänenpä on elämänsä.

hirveästi. Olin veljeni kanssa todella läheinen, mutta kun hän alkoi seurustella (hullun narsistin) erään naisen kanssa niin välimme melkein katkesivat. Jotenkin saimme kuitenkin välit pidettyä ehjinä, mutta ne ovat vain haalea muisto siitä miten läheisiä joskus olimme.

Toivoisin että veljeni joku päivä tajuaisi erota tuosta kauheasta eukostaan. Hän vaan pääsisi niin paljon helpommalla tässä elämässä! Eli sitä odotellessa, mutta tottakai tiedostan että veljeni tekee omat virheensä. Ehkä hän joku päivä tajuaa että vaimonsa on täyskahjo narsisti, ja tajuaa erota. Tai sitten ei. Hänenpä on elämänsä.

ollaan tosi vähän. yhteistä ei vain ole, ei mitään puhuttavaa, eri elämäntilanne ym. Olen aina tosi vaivaantunut veljeni ystävienkin seurassa, ei löydy jutunaihetta. Ollaan vain aivan erilaisia, joten ei aina jaksa väkisin yrittää.

Mutta suuresti vaikuttaa se, että veljeni on täydellisen epämiellyttävä henkilö: juoppo riidanhaastaja, hirveä huutaja ja sairaalloisen mustasukkainen naistenhakkaaja + lapsensa (5 lasta) hylännyt, elareista laistanut, voudin asiakas, täydellisen vastuuton paska.

Ei siis kiinnosta olla tekemisissä.

Miksiköhän muita kuin itse asian osaisia vaivaa tulehtuneet tai katkenneet sisarusten välit?

Juu, sisko kuoli, ei olla oltu sen jälkeen yhteyksissä :(



No kuolema jos erottaa, se on eri asia. Mutta jos eläessä ei ole välit ok ja ei pysty olemaan väleissä, ei kai se kuolema muuta sitä tosi asiaa, että asiat oli miten oli.

Välit menivät kun sisko aloitti uuden miehen kanssa olemisen. Mies niin allerginen ettei voi käydä paikassa missä ollut eläimiä joskus viimeisten vuosien aikana. Ja meillähän ollut koiria ja vaikka välissä ei ollut niin ei voinut silti tulla. Sisko ei voi tulla ilman miestä käymään. Kutsut heille ovat vähentyneet ja kun olisimme viimeksi olleet menossa käymään niin mies oli niin heikossa kunnossa ettei onnistunut.



Puhelimessa emme osaa enää oikein siskon kanssa puhua, jokunen tekstiviesti vuodessa lähetetään. Lähinnä joulutoivotus tai muuta yleistä. Yhdeltä sukulaiselta kuulen siskon kuulumisia kun juttelevat puhelimessa, mutta ei siskoni heilläkään käy tai kutsu heille. Joskus ovat kai kahvilassa siskoni lähellä tavanneet, mutta enää eivät niinkään.



Äidilläni ja siskollani ovat välit menneet kokonaan. Eivät ole missään tekemisissä keskenään.



Ei siis helppoa tuo yhteydenpito.

on omaan sisarukseensa katkaissut.

Ko. sisarus yritti vuosien ajan lainata ja pummata kaikkea mahdollista muttemme antaneet -ei häneltä mitään olisi takaisin lainasta saanut ilman kauheata tappelua ainakaan.

Vuosien mittaan kyllästyimme kitinään ja sanoimme suorat sanat ja siitä asti hän on suurin piirtein saanut raivokohtauksen aina tavattaessa.

Itse otan asian lähinnä huumorin kannalta, jo ensi tapaamisella tajusin että tuosta ääliöstä ei ole kuin harmia.

Juu, sisko kuoli, ei olla oltu sen jälkeen yhteyksissä :(

Oliko teillä läheiset välit siskosi kanssa? No kuolema jos erottaa, se on eri asia. Mutta jos eläessä ei ole välit ok ja ei pysty olemaan väleissä, ei kai se kuolema muuta sitä tosi asiaa, että asiat oli miten oli.

hirveästi. Olin veljeni kanssa todella läheinen, mutta kun hän alkoi seurustella (hullun narsistin) erään naisen kanssa niin välimme melkein katkesivat. Jotenkin saimme kuitenkin välit pidettyä ehjinä, mutta ne ovat vain haalea muisto siitä miten läheisiä joskus olimme.

Toivoisin että veljeni joku päivä tajuaisi erota tuosta kauheasta eukostaan. Hän vaan pääsisi niin paljon helpommalla tässä elämässä! Eli sitä odotellessa, mutta tottakai tiedostan että veljeni tekee omat virheensä. Ehkä hän joku päivä tajuaa että vaimonsa on täyskahjo narsisti, ja tajuaa erota. Tai sitten ei. Hänenpä on elämänsä.

Kasva aikuiseksi äläkä roiku lapsuudessasi! Syntipukki-ilmiöltähän tuo vaikuttaa. Helppoa kipata jonkun ihmisen niskaan kaikki omat pahat olonsa, kun ei toimiva omatuntokaan tunnu olevan sun vahvimpia puoliasi ja sitä estämässä, kun noin ilkeästi jotakin ihmistä täällä nimittelet. Vaikkapa joku kälysi onkin sulle sitten näppärä kohde turhautumisillesi, ja varsinkin jos et hänestä ihmisenä ole niin muutenkaan koskaan tykännyt (ei tarvitsekaan, mutta voisit yrittää kasvaa ihmisenä, elää omaa elämääsi). Mua hävettäisi kirjoittaa kenestäkään noin, vaikka onhan minunkin elämässäni ihmisiä, joista en erityisemmin pidä. Ja joitakin jopa ihan inhoan. Mutta silti!

Siispä sä olet mielestäni kyllä tosi sairaalloisen törkeän oloinen viestisi perusteella, kun haukut KETÄÄN ihmistä noin. Ja julma samalla myös veljeäsi kohtaan, kyse kun on kuitenkin hänen rakkaastaan, tajuatko! Ja pidät sitten jotakin aikuista veljeäsi vielä aivan täysin tyhmänäkin "kauhean eukkonsa" kanssa, vaikka eiköhän kaikenlainen tyhmyys, ilkeys, hulluus ja nuo SUN muotiluonnevikasi jopa, ole siellä sun oman näppiksesi takana tuon kirjoituksesi perusteella! Eiköhän hän kuule oman avo- tai aviovaimonsa tunne ja nimenomaan hänhän hänet oikeasti todella tunteekin ja selvästi siis myös rakastaa tuntemaansa ihmistä. Osaatko itse rakastaa syvästi? Tuskinpa. Kun sun asenne ja ajatusmaailma on tuo, niin se on ihan taatusti näkynyt ja ehkä te naiset ette vaan tosiaan ole puolin toisin koskaan tykänneet erityisemmin toisistanne. Eikä teidän tarvitsekaan! MUTTA sen sijaan että hyväksyisit että asiat muuttuvat ja ihmiset pariutuvat JA eläisit elämääsi ilman ihmisten vihaamista, niin nyt sä kirjoittelet yön pimeinä tunteina tällaista vihapuhetta nettiin. Onnea vaan, oikein kaunis mieli sulla.

ollaan tosi vähän. yhteistä ei vain ole, ei mitään puhuttavaa, eri elämäntilanne ym. Olen aina tosi vaivaantunut veljeni ystävienkin seurassa, ei löydy jutunaihetta. Ollaan vain aivan erilaisia, joten ei aina jaksa väkisin yrittää.

mulla kolme siskoa joihin hyvin vähän yhteyksissä.

Välit menivät kun sisko aloitti uuden miehen kanssa olemisen. Mies niin allerginen ettei voi käydä paikassa missä ollut eläimiä joskus viimeisten vuosien aikana. Ja meillähän ollut koiria ja vaikka välissä ei ollut niin ei voinut silti tulla. Sisko ei voi tulla ilman miestä käymään. Kutsut heille ovat vähentyneet ja kun olisimme viimeksi olleet menossa käymään niin mies oli niin heikossa kunnossa ettei onnistunut. Puhelimessa emme osaa enää oikein siskon kanssa puhua, jokunen tekstiviesti vuodessa lähetetään. Lähinnä joulutoivotus tai muuta yleistä. Yhdeltä sukulaiselta kuulen siskon kuulumisia kun juttelevat puhelimessa, mutta ei siskoni heilläkään käy tai kutsu heille. Joskus ovat kai kahvilassa siskoni lähellä tavanneet, mutta enää eivät niinkään. Äidilläni ja siskollani ovat välit menneet kokonaan. Eivät ole missään tekemisissä keskenään. Ei siis helppoa tuo yhteydenpito.

Käyppä lukemassa narsisteista lisää. Eivätkös he noin juuri "eristä" puolisonsa muista ihmisistä kuin tämän sisaruksesi mies tekee. Minä olisin todella huolissani siitä miten sisarellani menee ??

Ei kaikkialla ole mörköjä. Meillä on ollut samanlainen tilanne oman sairauteni vuoksi. Mies ei vain ole sitten itse tahtonut mennä minnekään, en ole kieltänyt.

Vaikea uskoa että mies saisi pidettyä siskoani otteessaan narsismilla yms. Siskoni on voimakasluontoinen ja osaa itse päättää asioistaan. Meillä ei vain ole ollut lämmintä perheen tai suvun keskenkään ja luultavasti kokee että ei ole yhteistä tai ei halua olla tekemisissä meidän ja sukumme kanssa.

Siskoni kokee luultavasti miehensä perheen/suvun läheisemmäksi. Epäilen että siskoni ajattelee sukulaisten paheksuvan tai suhtautuvan jotenkin huonosti heihin siksi, kun aloittivat yhdessä olon vielä kun olivat tahoillaan naimisissa. Syy suhtautumiseen on enemmän miehen eläinallergian rajoittavuus kyläilyihin/näkemisiin, joka on aiheuttanut ihmettelyä ja epäilystä onko se ihan aito syy ja näkynyt sitten kommunikoinnissa.

Juu ja tiedän että mies on sairas, mutta tuo eläinallergian vaarallisuus on varmaan valikoivaa koska kyseinen mies toimii bussikuskina:o. Mutta muita vakavia vaivoja miehellä on kyllä ollut kuten kai vatsahaavaa ja rytmihäiriöitä yms. Lisäksi siskoni on sairastellut koko ikänsä. Eli raskasta on heillä ollut ja siten ovat pistäneet ihmissuhteensa varmaan arvojärjestykseen ja me emme vain kuulu siihen. Heillä on ihan täysi oikeus määrätä itse omasta ajastaan ja seurastaan.

Kuuluminen siskoni elämään loppui siihen kun epäilin miehen eläinallergiaa kuultuani että olivat olleet yötä paikassa missä asui kissa, mutta meillä eivät voineet tulla käymään päiväseltään koiran vuoksi. En ehkä ollut ystävällisin mahdollinen siskolleni tuosta jutellessa, mutta kyläilyt he olivat päättäneet jo lopettaa meille ennen tuota episodia. Sen jälkeen kävimme heillä muutaman kerran, mutta sen jälkeen eivät ole meitä sinne halunneet juuri terveydellisten syiden vuoksi.

Molemmat sisarukset hankalia. Ei vaan tuu toimeen vaikka täällä puolella ois hyvää tahtoa yllin kyllin.

ei olla riidelty. Sen jälkeen kun kuopuksena muutin kotoa pois, ei olla juuri oltu tekemisissä. Mulla on 2 siskoa ja 2 veljeä, Siskojen kanssa olin vähän aikaa yhteydessä muuttoni jälkeen, mutta sitten vaan lopahti. Itse en jaksanut keskustella ja juoruta toisista sisaruksista, heitä taas ei ajankohtaiset aiheet kiinnostaneet. Ei ollut mitään yhteistä kivaa keskenämme.

Luin aloitusviestin otsikon ja en aluksi edes hoksannut kuuluvani aihepiiriin. Meitä on sisko ja veli emmekä ole olleet vuosiin enää yhteyksissä. Välejä ei ole mitenkään muodollisesti katkaistu. Ei vaan ole mitään mikä meitä yhdistäisi. Puolituntematon naapurikin on läheisempi kuin oma veli. Olihan meillä lapsuuden kodissa vähän kylmä tunnelma. Olisiko se sitten syynä ettei normaaleita tunnesiteitä ole päässyt muodostumaan ei äitiin, isään eikä myöskään veljeen? Tuntuu hämmentävältä ymmärtää, että jos veli vaikkapa kuolisi onnettomuudessa niin tuskin siitä mitään tunnereaktiota tulisi. Sama kävisi varmaan päinvastoin, jos minulle sattuisi jotain niin veljelleni asia olisi evvk. Muihin ihmisiin suhteet ovat normaaleita. Onko vastaavaa tilannetta kellään?

hirveästi. Olin veljeni kanssa todella läheinen, mutta kun hän alkoi seurustella (hullun narsistin) erään naisen kanssa niin välimme melkein katkesivat. Jotenkin saimme kuitenkin välit pidettyä ehjinä, mutta ne ovat vain haalea muisto siitä miten läheisiä joskus olimme.

Toivoisin että veljeni joku päivä tajuaisi erota tuosta kauheasta eukostaan. Hän vaan pääsisi niin paljon helpommalla tässä elämässä! Eli sitä odotellessa, mutta tottakai tiedostan että veljeni tekee omat virheensä. Ehkä hän joku päivä tajuaa että vaimonsa on täyskahjo narsisti, ja tajuaa erota. Tai sitten ei. Hänenpä on elämänsä.

Äiti ja isi ja veikka teki aina niinku mä sanoin ja mä HALUSIN. Aina. Tai sit mä vedin itkupotkuraivarit. Mut sit veli niinku aikuistu, muka rakastui ja otti itselleen ihan kauhean vaimonkin. Nyt mä en sit enää saa määrätä sitä enkä niitä yhdessä, vaikka mä HALUUUUN, YHYY, BYÄÄÄÄÄH. Te narsistit, kun ette niinqu pompi mun pillini mukaan. Hullut! Narsistit! BYÄÄÄÄH. Tai ei se veli ehkä mut se niinku sen kauhee eukko. Ja mä prinsessa itse olen muuten ihana ja muistinko jo sanoa, täydellinen. Ja tosi kiva ja kaikkee, mitä nyt välillä vähän skitsohaukun ihmisiä niin että siinä on jo kunnianloukkaus kyseessä.