Luulen etten jaksa enää elää kun lemmikkieläin kuolee

Lemmikin kuolema on ikävä tapahtuma ja se aiheuttaa surua. Meiltä on kuollut kaksi hamsterit ja marsu. Ne olivat tyttären lemmikkejä. Minäkin surin niitä isänä tytön surressa niitä. Kävimme yhdessä tytön kanssa hautasmassa ne metsikköön. Kaivoin lapiolla kuopan ja peitettiin ja rukoilin tytön kanssa ja kiitin niistä hetkistä, jotka olivat iloa tuoneet. Tyttö halusi vielä kääpiökanin. Se oli meillä ehkä pari vuotta, mutta sitten tytön koulun takia hän halusi siitä luopua. Veimme yhdessä sen takaisin kasvattajalle ja hän otti sen tyytyväisenä vastaan. Se oli ainoa terve uros naaraiden joukkoon. Semmonen juttu. Sure rauhassa ja muistele niitä hyviä hetkiä lemmikkisi kanssa.

Ymmärrän pointin ja toivottomuuden ihmisten suhteen, tämä maailma. Kuulostat silti muille kurjalta.. että lopetat elämäsi lemmikin vuoksi. Se ei ole hyvä. Surua voi hoitaa, jo nyt, ettei romahtaisi kun eläinten elinikä lyhyt.

Otan osaa. 

Mun rakas kissani kuoli 3v sitten 18-vuotiaana. 

On kyllä ollut aivan helvetillinen ikävä. Vielä, kun meillä on lapsuudenperheessäkin aina ollut kissoja ja koiria. Nyt ekaa kertaa elämässä ilman eläinystävää. Tuntuu, että osa sielustani kuoli mun kissani myötä.

Tsemppiä, ap.

Kyllä sinä selviät. Päivä kerrallaan ja pikku hiljaa kipeä suru muuttuu kiitollisuudeksi yhdessä eletyistä päivistä. Jossain vaiheessa otat uuden lemmikin ja saat uuden rakkaan. Ihmisen sydämeen mahtuu rajattomasti lemmikkejä.

Ymmärrän sinua ,ap. Itselläni on ollut elämäni aikana yli kolmekymmentä eläintä. Jokaista olen rakastanut ja kun ovat kuolleet, niin jokaisen kohdalla tuntui, kuin palanen sydäntä olisi revitty mukana. Eutanasiatkin tuntuivat kerta kerran jälkeen aina vain vaikeammilta. Nyt en enää hanki uusia lemmikkejä. Osasyy siihen on se, että en enää kestä niiden menettämistä. Viime kesänä menetin kolme eläintä kahden viikon sisällä. Sen jälkeen päätin, että nyt riittää.