Suutuinko turhaan..?
Tätä olen nyt paljon miettinyt, että suutuinko kuitenkin turhaan äitini veljelle ja hänen vaimolleen tuossa reilu viitisen vuotta sitten jo, sillä mummoni mielestä suutuin. Eli siis äitini veljen vaimo sanoi minua ollessani vielä nuori/lapsi, että olen "vammainen" ja että "syön liikaa" eikä hänelle jäänyt perhepäivällisellä mun takia "mitään ruokaa", vaikka ruokaa kyllä jäi, ja muistaakseni noi haukkumiset tapahtui vieläpä eri kerroilla.
Lisäksi he ovat varastaneet/vieneet luvatta mummoltani eri arvoisia (ei kovin kalliita) esineitä, koska äidin veljen logiikalla kaikki mummin tavarat "on myös hänen". Mutta mummoni mielestä olen katkera/vihainen heille turhaan, koska "eihän ne oo mulle mitään tehny". Joo eipä, mitä nyt sanoneet vammaiseksi ja liikaa syöväksi ym. Emme tosiaan ole tavanneet moniin vuosiin enoani ja hänen vaimoaan, onneksi.
Mutta siis, kuten otsikossakin kysyn, niin suutuinko teidän mielestä turhaan heille?
Kommentit (14)
Turhaa on valvoa noin vanhoja juttuja, etenkin jos ette vuosiin ole ollut edes tekemisissä. Keksitään mummon kanssa jotain muuta puhuttavaa.
Päästä irti tuosta asiasta jo. Kulutat ihan turhaan energiaa tuon vatvomiseen. Valvomisessa näkee ongelmia sielläkin missä niitä ei ole, joten suuntaa energia johonkin järkevämpään. Ja jos et halua olla tekemisissä sukulaisen kanssa niin älä ole.
Kai sinä kerroit mummolle, että sinun mielestäni nuo puheet olivat pahoja tekoja sinua kohtaan.
Se on sitten mummon oma asia, kenen antaa viedä omia tavaroitaan.
Tuo tavaroiden luvatta vieminen on niin tuttua. Monet vanhat ihmiset haluavat päästä turhasta tavarasta eroon ja tyrkkyttävät niitä kelle vain kuka huolii. Sitten joku sivullinen keksii, miten joku varastaa / vie luvatta tavaroita. Ikävintä on, jos kyseessä on joku lahjaksi annettu asia kuten vaikkapa uunivuoka, joka annetaan eteenpäin. Lahjanantaja saattaa haikailla antamansa lahjan perään jopa vuosikymmeniä ja ihmetellä, kuka sen on varastanut.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tavaroiden luvatta vieminen on niin tuttua. Monet vanhat ihmiset haluavat päästä turhasta tavarasta eroon ja tyrkkyttävät niitä kelle vain kuka huolii. Sitten joku sivullinen keksii, miten joku varastaa / vie luvatta tavaroita. Ikävintä on, jos kyseessä on joku lahjaksi annettu asia kuten vaikkapa uunivuoka, joka annetaan eteenpäin. Lahjanantaja saattaa haikailla antamansa lahjan perään jopa vuosikymmeniä ja ihmetellä, kuka sen on varastanut.
Ei tässä ole siitä kyse. Mummo on ihan mulle kertonut, että oli kerran huomannut, että sellaset koriste-esineet oli viety ilman, että oli niitä antanut. Muistaakseni meiltäkin oli hävinnyt joku aika arvoton juttu, jota ei löytynyt, ja niihin aikoihin ei ollut ketään muita käynyt meillä kun äitini veljen perhe.
Myös, jos he ovat tienneet mummoni olevan esim. lomilla (sillon kun vielä soittelivat), he toivat jotain omaa roinaansa jota ei tarvinneet sillon, mummon vintille.
Ei mulla ole mitään syytä keksiä näitä juttuja. Valitettavasti kaikki on totta:(
Vierailija kirjoitti:
Kai sinä kerroit mummolle, että sinun mielestäni nuo puheet olivat pahoja tekoja sinua kohtaan.
Se on sitten mummon oma asia, kenen antaa viedä omia tavaroitaan.
Tietysti kerroin. Mutta äitini veli on aina ollut mummoni ns. lempilapsi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Äidin veli = eno.
Kiitos kielipoliisi;) En halua puhua enosta, hän kun ei ole enon tehtäväänsä viimevuosina niin hyvin hoitanut. Ei edes lähettänyt kortteja ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin veli = eno.
Kiitos kielipoliisi;) En halua puhua enosta, hän kun ei ole enon tehtäväänsä viimevuosina niin hyvin hoitanut. Ei edes lähettänyt kortteja ym.
En tiennytkään että enoilla on jotkut määrätyt tehtävät.
Mielestäni jokaikisellä järkevällä aikuisella jolla on hituusenkin järkeä päässä, niin kuuluu "tehtäviin" lähettää omalle, ainoalle siskonlapselleen esim. kortit/lahjat (eikä tarvi tulla väittåmään et oisin sellasia pyytämällä pyytänyt.) Mielestäni normaali eno ei katso vieressä kun oma vaimo haukkuu siskonlasta vammaiseksi ym. Mielestäni normaali eno ei muutenkaan vedä siskonLASTA mukaan aikuisten riitoihin, jotka kaikenlisäksi suurimmilta osilta johtuu hänestä/hänen vaimostaan.
Ei myöskään tullut ristiäisiini, vaikka oli kutsuttu. Syy oli niinkin suuri, kun että hänen odotettiin hitusen auttavan ristiäisjärjestelyissä.
Nostetaan toisenkin kerran. Hyviä vastauksia jo tullutkin! Mites muut palstalaiset, suutuinko teidän mielestä turhaan vai en?
-ap
Sulla oli mielestäni täysin pätevä syy suuttua.