Tajusin juuri, että en ole aikuisena enää matkustellut kovin paljon

Mulla päinvastoin. Vasta nyt aikuisena on rahaa matkustella. Joskus lapsena kävin Tallinnassa ja siinä se.

Lapsena näin jonkin verran. Aikuisena vain muutama pakollinen reissu. Vaikka matkustelu on myös kivaa on se myös rasittavaa ja minulle oikeastaan enimmäkseen häiriötekijä. En näe että matka toisi vastaavaa arvoa minkä menetän sen myötä.

Olen reissannut nuorena niin paljon, että kaikki ns. helpot kohteet on jo koluttu. Nyt jos tahtoisi jotain uutta, niin pitäisi lähteä kauemmas ja siihen ei taas lasten koulujen takia pysty. En myöskään jaksa suunnitella niin paljoa, niin sellaiset helpot lomat lähelle omalla autolla ovat kaikista helpoimpia. 

Oon kohta 50v ja matkustellut paljon tähän asti. Mutta nyt jotenkin tullut raja vastaan. Myös ilmastonmuutos syynä. Joskus huolettoman lentelemisen on loputtava. Nykyään riittää, että tutustun johonkin kohteeseen ja ehkä sen majoituspaikkoihin. Sitten pistän koneen kiinni ja lähden lähiluontoon tai muuhun harrastukseen tai kotoilen. 

En ole minäkään. Ainoat matkat koko elämän aikana ovat olleet kuusi kertaa Helsingissä ja kolme kertaa Oulussa.

En ole käynyt ulkomailla kertaakaan sen jälkeen, kun muutin lapsuuden kodistani omilleen. Kaikki ulkomaanreissut olen siis tehnyt vanhempieni kanssa. Kun lapset oli pieniä, niin ei nähty mitään tarvetta lomareissuille. Se olisi ollut vain sitä samaa rutiinia eri maisemissa ja hankalammin. Sitten tuli ero ja yksin ei ole kiinnostanut reissata. 

Minua ei matkustelu kiinnosta ulkomailla. 20 vuoden aikana olen 2 kertaa käynyt ulkomailla, portugalissa ja karibian risteilyllä. Mielummin olen mökilläni. En näe järkeä makoilla jossain rannalla etelässä ja maksaa siitä 2000 euroa.

Toisin päin. Nyt on rahaa ja sitä todellakin käytän matkusteluun.

Nautin elämästäni häpeilemättä!